pronssikaudella käytetty kotoperäinen pronssinen putkikirves From Wikipedia, the free encyclopedia
Maaningan kirves [1] on eräs putkikirveen eli onsikirveen tai onsikeltin tyyppi, jota valmistettiin ja käytettiin pronssikaudella pääasiassa Suomessa. Suomesta on löytynyt kuusi ja Ruotsista kaksi kirvestä [2]. Kirvestyyppi sai nimensä Savon Maaningalta, joka on nykyään osa Kuopiota, 1800- ja 1900-luvun vaihteessa lyötyneen ensimmäisen kirveen mukaan (Kansallismuseon luettelonumero KM 5311). Kirvestyyppiä pidetään itäisvaikutteisena mutta kotiperäisenä kirvestyyppinä, jonka esikuvana olisi ollut Seiman kirvestyyppi. Se on kuitenkin oma tyyppinsä ja kirvestä pidetäänkin ensimmäisenä Suomen alueella syntyneenä pronssiesinetyyppinä. Maaningan kirveet ajoitetaan karkeasti Monteliuksen periodille IV eli noin 1100–900 eaa. tai vieläkin nuoremmiksi.[3][4]
Kirves löytyi Maaningalla sijaitsevan Halolan kartanon mailta 1900-luvun alussa. Kartanosta noin kaksi kilometriä koilliseen oli sijainnut järvi, jonka vedenpintaa laskettiin noin 60–70 vuotta aiemmin eli joskus 1800-luvulla. Lasketun järven pohjan kuivattamiseksi siihen oli aikaisemmin kaivettu johto-ojia, joita oli ilmeisesti alettu perkaamaan. Kirveen löysi työmies Antti Miettinen. Esine kulkeutui Kuopion Isänmaalliselle Seuralle, jonka puolesta tilallinen J. Canth lahjoitti sen valtion kokoelmiin. Sinne se kirjattiin päivämäärällä 12.4.1909.[5]
Halolan kartanon kirves on 102 millimetriä pitkä ja terän leveys on 44 mm. Holkin aukko eli onsiaukon ulkopituus on 48,5 mm ja ulkoleveys 31 mm. Terän poikkileikkaus on keskeltä lähes kuusikulmainen. Terä on tasalevyinen suuaukon laajennukseen saakka. Terän kummankin puolen lappeessa on yhdeksän pitkittäistä uurretta, jotka alkavat kahdesta terän ympäri kiertävästä kohoraidasta ja loppuvat terän fasettiin. Terän sivuilla on kuusi lyhyttä kohoraitaa, jotka myös alkavat ympäri kiertävistä kohoraidoista. Terän fasetti on terän pituuteen nähden lyhyt. Holkin suuaukon laajennoksessa sitä kiertää sik-sak-kohokuvio. Suuaukon reuna vaikuttaa olevan muhkurainen eikä sitä ole hiottu tai taottu.[4][6]
Suomesta tunnetaan kuusi Maaningan kirvestä ja Ruotsin Uplannista vielä ehkä kaksi lisää. Sille ei tunneta Venäjältä vastineita, joten sen levintäalue on suppea:[4][7][2]
Monessa yhteydessä on mainittu kahdesta [4][7] Ruotsissa löytyneestä Maaningan kirveestä. Kuitenkin Karin Ojala kertoo, että toinen kirveistä on Seiman kirves ja toinen Maaningan kirves.[21][22] Öölannista löytyneen kirveen ajoitusta on yrittänyt N. Åberg. Hänen mukaansa kirvestyyppi on ajoitettavissa Monteliuksen periodille IV eli 1200–1000 eaa.[2]
Kirveet ovat kaikki yksittäislöytöjä eikä niiden löytöyhteydessä ole mitään sellaista, jolla kirveet voisi ajoittaa. Ne onkin ajoitettu karkeasti vertailemalla niiden piirteitä muihin kirvestyyppeihin ja niiden alaryhmiin. Vanhin putkikirvestyyppi Suomessa on perinteisesti ollut Seiman kirves ja Maaningan kirveissä näkyy ilmeisenä Seiman kirveiden perusmuoto. Toisaalta Maaningan kirveissä on myös nuorempien Anajinon kirveiden piirteitä, joista sik-sak-koristelu kiinnittää huomiota. Näiden tyylillisten piirteiden perusteella kirveet on ajoitettu näiden kirvestyyppien väliin eli Monteliuksen periodille IV. Ajoitusta tukee myös se, että se muistuttaa Skandinavian pronssikauden vastaavan periodin Skandinavisia putkikirveitä, joissa esiintyy muun muassa pystyviivoituksia.[4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
