MG FF
lentokoneen konetykki From Wikipedia, the free encyclopedia
lentokoneen konetykki From Wikipedia, the free encyclopedia
MG FF (saks. Flügelfest, siipiasennus) oli toisessa maailmansodassa käytetty lentokonetykki, joka oli sodan alkuvuosina Saksan ilmavoimien lentokoneiden toinen pääase MG 17:n ohella. Asetta käytettiin lentokonetyypeissä sodan loppuun asti MG 151:n rinnalla erilaisina asennuksina. Toinen huomattava käyttäjä oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat nimillä Tyyppi 99-1 ja 99-2[1]
Reinhold Becker suunnitteli ensimmäisen maailmansodan aikana 20×70 mm:n RB -patruunaa käyttävän massasulkuisen tykin, jossa lukon toiminta perustui rekyyliin ja jouseen. Aseessa iskuri laukaisi nallin hieman ennen lukon sulkeutumista patruunan syttyessä lukon ollessa kiinni.[1]
Aseiden kehittämistä rajoitti Versailles’n rauhansopimus, jonka ehtojen kiertämiseksi Becker-tykin suunnitelmat myytiin Sveitsiin SEMAG-suunnittelutoimistolle, jolta ne osti Oerlikon. Patruunaksi tuli 20×72 RB, jonka keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat otti käyttöön 99-1-tykissä. Aseesta kehitettiin erilaisia versioita, joista 20×101 mm -patruunaa käyttävän otti käyttöön keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat nimellä Tyyppi 99-2. Berliiniläinen Ikaria Werke muunsi tykin käyttämään 20×80 mm -patruunaa, ja tämä versio oli Saksan ilmavoimien käyttämä ase.[1] Tykin nimeksi vakiintui MG FF, jota käytettiin varsinaisesta asennustavasta riippumatta.
Tykki oli lipas- tai rumpusyöttöinen. Käytössä olivat 15 ammuksen tankolipas ja 45, 60, sekä Focke-Wulf Fw 190 A-5:ssä 90:n patruunan rumpulipas. Ase laukaistiin sähköisesti. Aseen ongelmina olivat rummun pienen kapasiteetin lisäksi matala lähtönopeus, 575–585 m/s sekä tulinopeus 520 laukausta minuutissa. Lisäksi sitä ei voinut käyttää synkronoituna ampumaan potkurikehän läpi. Muihin saman kaliiperin tykkeihin verrattuna se oli kuitenkin kevyt, 26,3 kg. Ikaria/Veltenin vuonna 1941 suunnittelemaa vyösyöttöä ei otettu käyttöön, koska ase oli korvautumassa MG 151 -tykillä.
Tykki tuli käyttöön Messerschmitt Bf 109E-3 -hävittäjässä, jossa sitä käytettiin siipiin asennettuna ampuen potkurikehän ulkopuolelta. Sitä kokeiltiin asennettuna sylinteriryhmien väliin ampumaan potkurinavan läpi, mutta sijoituksen aiheuttama korkea lämpötila heikensi luotettavuutta lukon palautusjousen menettäessä kimmoisuuttaan.
Ase modifioitiin 1940 ampumaan ohutkuorista Minengeschoß-ammusta, joka sisälsi 18,6 g PETN-räjähdysainetta. Tämä version nimeksi tuli MG FF/M. Ammuksen kevyemmän painon vuoksi latausmekanismi oli suunniteltava uudelleen, koska massasulun jousen jäykkyyden ja lukon painon on vastattava patruunan rekyyliä.[1] Ammuksen lähtönopeus nousi 700 m/s ja tulinopeus nousi 540 laukaukseen minuutissa.
Kesällä 1940 tykki tuli käyttöön Bf 109 E-4 ja Bf 110 C-4 -hävittäjissä. Raskaasti aseistetuissa Fw 190 -hävittäjissä käytettiin tyypillisesti sisempänä MG 151 -tykkiä ja ulompana siivissä MG FF/M -tykkiä, joka voitiin jättää pois painon säästämiseksi. Keveytensä ja pienehkön kokonsa ansiosta tykki soveltui hyvin Schräge Musik- asennukseen sekä käsikäyttöiseksi puolustusaseeksi. Tykki oli luotettava, mutta Me 109 - hävittäjissä raportoitiin aseen jäätymisestä marraskuussa 1940.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
