Luumu

Luumu eli luumupuu tai tarhaluumupuu (Prunus domestica) on tuomien (Prunus) sukuun kuuluva puu. Sen hedelmä on luumarja.

Luumu
Uhanalaisuusluokitus
Puutteellisesti tunnettu [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Rosales
Heimo:	Ruusukasvit Rosaceae
Suku:	Tuomet Prunus
Alasuku:	Luumut Prunus
Laji:	domestica
Kaksiosainen nimi
Prunus domestica L.[2]
Alalajit
Prunus domestica ssp. domestica – jaloluumupuu eli luumupuu Prunus domestica ssp. insititia – kriikunapuu eli kriikuna
Katso myös
Luumu Wikispeciesissä   Luumu Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Piirteet

Luumupuu kasvaa 12 metriä korkeaksi ja 10 metriä leveäksi.^[3]

Valkoiset kukat kukkivat toukokuussa. Hedelmät voivat olla sinisiä, punaisia, keltaisia, sinipunaisia tai vihreitä.^[4]

Historia

Luumupuun on ajateltu syntyneen kirsikkaluumun (Prunus cerasifera) ja oratuomen (Prunus spinosa) risteymästä,^[5] tai sitten se olisi suoraan syntynyt kirsikkaluumusta, jonka kromosomiluku olisi kolmentunut. Kirsikkaluumua käytetään nykyisin luumun perusrunkona.^[6] Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji oli japaninluumu (Prunus salicina), jota kiinalaiset viljelivät yli 4 000 vuotta sitten. Varsinainen luumu (Prunus domestica) saapui läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä. Ranskalaiset viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusia lajikkeita. Suomeen luumu tuli 1600-luvulla, ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita, kuten "sinikka", "yleinen punaluumu" ja "yleinen keltaluumu". Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita.^lähde?

Kasvatus

Parhaita luumun kasvupaikkoja ovat lämpimät, loivasti viettävät hiekka- tai moreenipitoiset rinteet. Kasvu onnistuu paremmin kostealla kuin kuivalla maalla. Luumupuut voivat helposti paleltua kovina pakkastalvina, mutta ne pystyvät kehittymään uudelleen satokuntoisiksi muutamassa vuodessa vesomisen avulla. Kumivuoto voi aiheuttaa kumimaisen eritteen pursuamista rungosta ja oksista, joka kovettuu. Sairaat kohdat tulisi leikata pois. Tauti on yleensä merkkinä siitä, että kasvupaikka ei ole paras mahdollinen.^[6]

Tuholaiset

Luumun ja myös kriikunan tuholaisina Suomessa esiintyy luumukirvaa (Hyalopterus pruni) ja luumunäkämäpunkkia (Eriophyes similis).^lähde?

Hedelmä

Luumun hedelmiä, eri lajikkeita.

Luumupuun hedelmä eli luumu syödään useimmiten tuoreena. Tummissa luumuissa on runsaasti antioksidantteja. Jotkin lajikkeet soveltuvat hyvin kuivatettaviksi, ja joistain lajikkeista tehdään hilloja, mehuja, säilykkeitä tai alkoholijuomia.^[7]

Hedelmän ravintoarvot / 100 g

• Energiaa 50 Kcal
• Hiilihydraatteja 11,20 g
• Rasvaa 0,2 g
• Proteiini 0,80 g
• Kalsiumia 16 mg
• Rautaa 0,50 mg
• Fosforia 20 mg
• Kaliumia 210 mg
• Natriumia 25 mg
• A-vitamiinia 0,11 mg
• B1-vitamiinia 0,08 mg
• B2-vitamiinia 0,05 mg^[8]