Lisma (Kontupohjan piiri)

Lisma^[1] (ven. Ли́жма, Ližma) on kylä ja rautatieasema Karjalan tasavallan Kontupohjan piirin Tedjärven kunnassa Venäjällä. Lisman kylä sijaitsee Äänisen Lismanlahteen laskevan Lismajoen suussa kolme kilometriä Tedjärveltä pohjoiseen. Kylässä on 42 ja asemalla 17 asukasta (vuonna 2013)^[2].

Lisma Лижма, Ližma
(1916)
Lisma
Koordinaatit: 62°22′45″N, 34°30′26″E
Valtio	Venäjä
Tasavalta	Karjalan tasavalta
Piiri	Kontupohjan piiri
Kunta	Tedjärvi
Hallinto
– Asutustyyppi	kylä
Väkiluku (2013)	42
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

1600-luvun lopulla Lismassa toimi rautatehdas, joka suljettiin 1700-luvun alussa. Vuonna 1769 sinne alettiin rakentaa tykkitehdasta, mutta työt keskeytyivät Kižin talonpoikaiskapinan vuoksi eikä niitä sen jälkeen enää jatkettu.^[3] Myöhemmin kylässä toimi sahalaitos^[4].

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Lisma muodosti Kontupohjan volostin kyläkunnan, johon kuuluivat myös Aitniemen (ven. Vatnavolok), Ilomselän, Lukinsaaren (Lukin Ostrov), Mäntselän (Mjanselga) ja Tedjärven kylät. Vuonna 1905 kyläkunnassa oli yli 1 200 asukasta. Lisman kylässä oli 60 taloa, koulu, postikonttori ja 432 asukasta.^[5]

Neuvostoaikana perustettiin Kontupohjan piiriin kuulunut Lisman kyläneuvosto, joka käsitti myös Jamkan, Klimkovaselän (ven. Klimkova Selga), Kolgsaaren (Kolgostrov), Kutkosaaren (Kutkostrov), Lukinsaaren, Mihiänselän (Mihejeva Selgan), Tedjärven ja Viikšjoen (Vikšareka) kylät sekä joukon Muurmannin radan varrella sijainneita asutuksia. Vuonna 1933 niissä oli lähes 2 000 asukasta, joista valtaosa oli venäläisiä. Lisman kylässä oli 462 asukasta ja asemalla 242.^[6]

Lisman palveluihin kuuluu kerhotalo. Asemalla toimii kauppa. Kylän kaakkoispuolella sijaitsee lomakylä.^[7]

Lähteet

1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 131. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 21.8.2015).
2. Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda webcitation.org. Viitattu 21.8.2015. (venäjäksi)
3. Istorija Karelii s drevneiših vremjon do naših dnei, s. 153, 212, 216–217. Petrozavodsk: Periodika, 2001. ISBN 5-88170-049-X
4. Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1873 goda. XXVII: Olonetskaja gubernija, s. 21. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1879.
5. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 10–11. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
6. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 54–55. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
7. Generalnyi plan Kedrozerskogo selskogo poselenija Kondopožskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme gradeco.ru. Viitattu 21.8.2015. (venäjäksi)^{[vanhentunut linkki]}