Linoli- eli pellavaöljyhappo (18:2(n-6), C18H32O2 eli 9,12-oktadekadieenihappo tai oktadeka-9,12-dieenihappo) on kasveissa, eläimissä, kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä esiintyvä monityydyttymätön ja pitkäketjuinen omega-6-rasvahappo.
| Linolihappo | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | (9Z,12Z)-oktadeka-9,12-dieenihappo |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCCCCC=CCC=CCCCCCCCC(=O)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C18H32O2 |
| Moolimassa | 280,45 g/mol |
| Sulamispiste | –5 °C |
| Kiehumispiste | 230 °C |
| Tiheys | 0,902 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 0,139 mg/L |
Linolihappo on länsimaisen ravinnon yleisin monityydyttymätön rasvahappo[1]. Linolihappo on välttämätön rasvahappo[2], joka toimii ihon kuivumista[3] estävänä orvaskeden rakennusaineena[2]. Linolihapon liikasaannin on havaittu kuitenkin aiheuttavan terveysriskejä[4].
Linolihapon rakennekaava on CH3-CH2-CH2-CH2-CH2-CH=CH-CH2-CH=CH-CH2-CH2-CH2-CH2-CH2-CH2-CH2-COOH, molekyylipaino 280.44548(1724 g mol-1, sulamispiste –5 °C, kiehumispiste 229–230 °C (16 mmHg), tiheys 0,902 g/cm3, taitekerroin 1,4687–1,4707 ja CAS-numero 60-33-3.
Linolihapon eräänä tehtävänä on pitää yllä ihon epiteelin solukalvoja. Linolihapon puuttuessa öljyhappo sitoutuu linolihapon paikalle epiteelissä ja tämän vuoksi solukalvo ei pysty enää pitämään vettä ja iho kuivuu ja hilseilee.[5]
Elimistö muuntaa linolihappoa terveydelle erittäin haitallisiksi yhdisteiksi kuten akroleiini, 4-hydroksi-2-nonenaaluiksi eli HNE:ksi. HNE saattaa aiheuttaa elimistön rappeumamuutoksia, syöpää, Alzheimerin ja Parkinsonin tautia, diabetesta sekä sydän- ja verisuonisairauksia.[6][7]
Ihmisen elimistö kykenee muuntamaan linolihappoa myös elintoimintojen kannalta välttämättömäksi arakidonihapoksi, mutta muunnoksen hyötysuhde on normaalisti vain 0,3-0,6 prosenttia[8]. Osalla ihmisistä on kuitenkin geenimutaatio, joka parantaa muunnoksen hyötysuhdetta[9][10].
Ravinnosta saatu linolihappo varastoituu rasvakudokseen, jossa sen puoliintumisaika on noin kaksi vuotta[11]. Linolihappoa esiintyy runsaasti muun muassa LDL-kolesterolissa[11].
Linolihappoa tarvitaan pieniä määriä ihmisen ravitsemuksessa[12]. Linolihapon optimaalista saantia ei ole kuitenkaan kyetty määrittämään tutkimustiedon puutteen vuoksi[13]. Erään arvion mukaan jo puolen energiaprosentin saanti saattaisi riittää estämään imeväisten linolihapon puutetta. Työikäisten naisten päiväsaanniksi suositeltiin Yhdysvalloissa vähintään 12:ta grammaa ja miehille 17:ää grammaa vuonna 2013. Suositus perustui siihen, että terveen väestön keskisaanti oli tuolloin kyseistä suuruusluokkaa.[2]
Erään vuonna 2020 julkaistun tieteellisen artikkelin mukaan jo 1-2 energiaprosenttia vastaava määrä olisi riittävä määrä aikuisille[14], mikä vastaisi noin 2,8-5,6 grammaa keski-ikäisen suomalaisen keskimääräisellä 2500 kalorin päiväkulutuksella[15][16].
Linolihapon saanti ei saisi olla liian suurta, koska sen on havaittu aiheuttavan terveysriskejä[17][18]. Ihmiskeho varastoi herkästi pieniäkin linolihappomääriä, koska sitä on esiintynyt perinteisesti hyvin niukasti ihmisravinnossa[1].
Linolihapon päivittäinen saanti on lisääntynyt länsimaissa viime vuosisadalta alkaen. Linolihapon saanti oli vuonna 1960 keskimäärin 2,7 grammaa, mikä luku on kasvanut maasta riippuen jo noin 5-21 grammaan.[1] Linolihapon saanti lisääntyi 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla etenkin kasviöljyjen käytön yleistymisen myötä. Linolihappoa saadaan nykyisin noin 6-10 % kokonaisenergiasta Yhdysvalloissa, jossa käytetään paljon soija- ja auringonkukkaöljyä.[17] Linolihapon saanti alkoi lisääntyä Yhdysvalloissa erityisesti vuodesta 1969 alkaen, jolloin moniin teollisiin valmisruokiin alettiin lisätä soijaöljyä. Sen osuus linolihapon saannista oli jo noin 45 prosenttia vuonna 2013.[2]
Linolihapon saannin kasvu vuosina 1930-2020 on muuttanut ihmisravinnon n-6- ja n-3-rasvahappojen suhteen 4:1:stä 20:1:een[17].
Linolihapon puute on äärimmäisen harvinaista, koska sitä esiintyy äidinmaidossa, äidinmaidon korvikkeissa, teollisissa lastenruoissa[2] sekä muussa ravinnossa[19]. Linolihaposta voi tulla puutetta lähinnä silloin, kun ihminen kärsii esimerkiksi rasvan kroonisesta imeytymishäriöstä[20] tai vatsahalkiosta[21] tai jos ruokavalio sisältää hyvin vähän rasvaa[22].
Vuonna 1958 julkaistussa yhdysvaltalaisessa interventiotutkimuksessa havaittiin, että rasvattomaan maitoon perustuva täysin linolihapoton ravinto aiheutti imeväisikäisille koehenkilöille hyvin lyhyessä ajassa ensin ulostemäärän kasvua ja peräsuolen ärsytystä, minkä jälkeen etenkin tummaihoisten lasten iho alkoi kuivua, paksuuntua, hilseillä ja tulehtua. Iho-oireet katosivat noin 4 viikossa, kun linolihaposta saatava energiaprosentti nostettiin 1,3:een. Kahden prosentin suuruisella annoksella oireet katosivat yleensä jo 1-2 viikossa.[23]
Linolihapon puute saattaa myös hidastaa imeväisikäisten kasvua[21]. Linolihapon puutteen yhteydessä esiintyy tyypillisesti myös epänormaalin pieniä arakidonihappopitoisuuksia ja suuria simahappopitoisuuksia[24].
Ruokaöljyt ja margariini sekä monet siemenet ja pähkinät sisältävät hyvin suuria määriä linolihappoa. Suurimmat linolihappopitoisuudet löytyvät auringonkukka-, maissi- ja soijaöljystä, saksanpähkinästä, auringonkukan- ja seesaminsiemenistä, parapähkinästä, kurpitsansiemenistä, rypsiöljystä, majoneesista, pistaasipähkinästä, pellavaöljystä, margariinista, mantelista, soijajauhosta ja maapähkinästä[25].
Sadassa grammassa auringonkukkaöljyä on noin 52 grammaa linolihappoa, saksanpähkinässä 38, rypsiöljyssä 22 ja oliiviöljyssä 10 grammaa. Sadassa grammassa laardia eli sianrasvaa on noin 2,8 ja voissa yksi gramma linolihappoa. Broilerinrasvassa on enemmän linolihappoa kuin laardissa mutta kalan- ja naudanrasvassa vähemmän.[26]
Liian suuri linolihapon saanti johtaa linolihapon hapettuneiden aineenvaihduntatuotteiden muodostumiseen (OXLAM, engl. oxidized linoleic acid metabolites) ja mitokondrioiden toimintahäiriöihin, jotka saattavat lisätä esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä Alzheimerin taudin riskiä. Linolihapon kahden vuoden pituinen puoliintumisaika johtaa siihen, että OXLAM:eja ehtii muodostua todella pitkään.[27]
Osa linolihapon terveysvaikutuksista näyttäisi riippuvan yksilöllisistä taustatekijöistä. Tutkimuksista on saatu viitteitä siitä, että sukupuoli, perimä, ympäristötekijät sekä yksilön terveydentila vaikuttavat siihen, kuinka linolihappo muuttaa yksilön insuliini- ja glukoosiaineenvaihduntaa sekä haiman betasolujen toimintaa[13].
Kuolleisuus
Työikäisillä miehillä vuosina 1966-73 toteutetun Sydney Diet Heart Study -nimisen Australiassa tehdyn interventiotutkimuksen tuloksena oli, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen linolihappoa runsaasti sisältävällä safloriöljyllä ja siitä valmistetulla margariinilla lisäsi koehenkilöiden kokonaiskuolleisuutta 49 prosentilla ja sydän- sekä verisuonisairastavuutta 56 prosentilla. Tuloksen ajateltiin viittaavaan siihen, että linolihappoa runsaasti sisältävällä ravinnolla olisi haitallisia terveysvaikutuksia.[28] Vuonna 2016 julkaistussa satunnaistettuihin vertailututkimuksiin perustuvassa tutkimuskatsauksessa havaittiin kuitenkin, ettei runsaalla linolihapon saannilla ollut vaikutusta tutkittavien kokonais- tai sydänkuolleisuuteen silloin, kun linolihappo oli peräisin öljystä eikä 1960- ja 1970-luvuilla valmistetuista margariineista. Tutkimuksiin osallistui yhteensä lähes 11 000 koehenkilöä[29].
Yksilönkehitys
Linolihapon puute lapsilla voi aiheuttaa kasvun hidastumista[24]. Äidin liiallisen linolihapon saannin taas on havaittu lisäävän lapsen neurologisten kehityshäiriöiden riskiä[30].
Iho-oireet
Linolihapon puute voi aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä[31] tai ihottumaa[24].
Ruoansulatuselimistön sairaudet
Vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että sillä väestöneljänneksellä, jonka veressä oli eniten linolihappoa, esiintyi neljä kertaa enemmän haimasyöpää kuin alhaisimman linolihapon saannin väestöneljänneksellä[32].
Euroopassa tehdyssä väestötutkimuksessa havaittiin, että niillä, joiden ravinto sisältää eniten linolihappoa, esiintyy 2,5-kertaa enemmän haavaista paksusuolentulehdusta. Runsas linolihapon saanti saattaa selittää jopa 30 prosenttia haavaisen paksusuolentulehduksen yleistymisestä.[33]
Tulehduksen lisääntyminen
On olemassa viitteitä siitä, että ravinnon liiallinen linolihappopitoisuus lisää aivojen tulehdusriskiä, minkä todennäköisenä syynä pidetään linolihapon hapettumistuotteita[30].
Päivittäisen ruokavalion linolihappopitoisuuden lisäämisen 0,3-0,5 desilitralla runsaasti linolihappoa sisältävää auringonkukkaöljyä on havaittu kohottavan elimistön tulehdusarvoja. Poikkeuksena muodostivat kuitenkin ne koehenkilöt, joiden FADS1-geenissä oli pistemutaatio rs174550. Kyseinen mutaatio vähentää linolihapon kertymistä elimistöön, koska se saa elimistön muodostamaan linolihaposta runsaasti tulehdusta säätelevää arakidonihappoa. Linolihappolisäys laski sen vuoksi mutaation omaavien tulehdusarvoja.[34][35][5]
Sydänterveys
Verisuonten sisäpinnan solut hapettavat poikkeuksellisen herkästi LDL-kolesterolin runsaasti sisältämää linolihappoa. Valtimonkovettumatautia sairastavien potilaiden LDL-kolesterolissa, veriplasmassa ja valtimoiden verisuoniplakissa esiintyy erityisen runsaasti linolihapon hapettumistuotteita, joiden hapettumisaste korreloi suoraan sairauden vakavuuden kanssa.[11]
Vuonna 2019 julkaistussa tieteellisten tutkimusten yhteenvedossa havaittiin, että eri tutkimusten tuloksissa on ollut kuitenkin erittäin suurta vaihtelua siten, että osassa tutkimuksista on saatu tulos, jonka mukaan linolihappo vähentää sydän- ja verisuonisairastavuutta, osasta taas on saatu päinvastainen tulos ja osasta on saatu sellainen tulos, ettei linolihapon saannilla ole mitään vaikutusta sairastavuuteen. Kun kaikki tutkimukset otettiin huomioon ja mikäli ylipainon aiheuttamia vaikutuksia ei huomioitu, saatiin lopputulemaksi, että sillä viidenneksellä, jonka elimistön linolihappopitoisuus oli suurinta, esiintyi keskimäärin 7 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia ja 12 prosenttia vähemmän iskeemisiä aivohalvauksia kuin sillä viidenneksellä, jolla oli pienin linolihappopitoisuus. Lisäksi huomattiin, että linolihappopitoisuuden positiivinen vaikutus koski etenkin niitä, joilla oli FADS1-geenin TT-alleeli.[36] Linolihaposta syntyy kyseisen alleelin kantajien elimistössä enemmän arakidonihappoa ja eikosapentaeenihappo EPA:ta[37].
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
