yhdysvaltalainen yhtye From Wikipedia, the free encyclopedia
Limp Bizkit on yhdysvaltalainen vuonna 1994 perustettu rap rock -yhtye. Yhtye tuli suuremman yleisön tietoisuuteen albumien Significant Other (1999) ja Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water (2000) myötä, jolloin yhtye oli suosituimmillaan. Suosittuja kappaleita ovat mm. "Counterfeit", "Faith", "Nookie", "Break Stuff", "Take A Look Around", "Rollin'" , "Eat You Alive" ja "Behind Blue Eyes". Yhtyeen albumeja on myyty maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa kappaletta.[1]
| Limp Bizkit | |
|---|---|
 Limp Bizkit esiintymässä Baltimoressa vuonna 2013. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1994– |
| Tyylilaji | rap-rock, nu metal, rap metal |
| Kotipaikka |
 Jacksonville, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Fred Durst, laulu, kitara |
| Entiset jäsenet |
Mike Smith, kitara (2003–2004) |
| Levy-yhtiö |
Interscope Records 1997–2011 |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Limp Bizkitin perustivat vuonna 1994 laulaja Fred Durst ja basisti Sam Rivers pääasiassa Korn-yhtyeen innoittamana.
Sam Rivers kutsui mukaan serkkunsa, rumpali John Otton ja pian joukkoon liittyi myös kitaristi Rob Waters.[2] Aluksi he esiintyivät vain kotikaupungissaan Floridan Jacksonvillessä. Suuren suosion innoittamana Limp Bizkit päätti lähteä valloittamaan maailmaa. Se ei käynyt kitaristi Rob Watersille joka erosi bändistä ja tilalle tuli Wes Borland. Vuonna 1996 House of Pain -yhtyeen entinen jäsen DJ Lethal siirtyi Limp Bizkitiin.[2] Samana vuonna julkaistiin Limp Bizkitin ensimmäiset kappaleet.
1997 oli vuosi jolloin julkaistiin Limp Bizkitin ensimmäinen täysimittainen albumi, Three Dollar Bill, Y'All$. Julkaisuaikanaan albumi ei säväyttänyt paljoakaan kotimaassaan, mutta George Michael -cover "Faith", joka julkaistiin singlenä 1998 toi yhtyeelle ensimmäisen hitin.
Vuonna 1999 ilmestyi Limp Bizkitin toinen albumi Significant Other. Albumi sisälsi suuret hitit "Nookie" ja "Break Stuff". Levyn julkaisuaikoihin yhtye keikkaili odotetussa Woodstock '99 -festivaaleilla, joista media syytti Fred Durstia suurien mellakoiden yllyttämisestä.[3] Yhtye vastasi syytöksiin "Re-Arranged" musiikkivideon voimin, jossa yhtye tuomitaan vankilaan kaltereiden taakse ja myöhemmin hukutetaan maitoon.
Vuonna 2000 julkaistiin Limp Bizkitin seuraava albumi Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water. Kolmannelta albumilta nousivat hiteiksi sellaiset kappaleet kuin "My Way", "My Generation", "Rollin'" ja myös Mission Impossible 2 -elokuvan soundtrackiltä löytyvä "Take A Look Around". Chocolate Starfish And The Hot Dog Flavored Water myi todella hyvin ja teki Limp Bizkitistä maailmankuulun. Samoihin aikoihin yhtye esitti kappaleen "Rollin'" WWE:n Wrestlemaniassa, koska kyseinen kappale oli silloin The Undertakerin tunnusmusiikki.
Syksyllä 2001 Wes Borland erosi yhtyeestä perustaen oman bändin Big Dumb Face. Durst kirjoitti myöhemmin Borlandista kertovan bonuskappaleen "Let It Go" Results May Vary -levylle, joka kertoo Borlandin lähdöstä, tämän "isosta egosta" ja Durstin luottamuksen pettämisestä. Saman vuoden aikana julkaistiin remixalbumi New Old Songs, joka sisälsi remiksauksia yhtyeen suosituimmista kappaleista. Albumilla oli monia tunnettuja ja arvostettuja tuottajia kuten P. Diddy, Timbaland ja DJ Premier. Limp Bizkit etsi kuumeisesti uutta kitaristia faneista Put Your Guitar Where Your Mouth Is -kiertueella, mutta yhtye ei löytänyt mieluisinta kitaristia.[4]
2003 Mike Smithistä tuli yhtyeen uusi kitaristi ja syksyllä Limp Bizkitiltä ilmestyi uusi albumi, Results May Vary, joka oli tyyliltään enemmän melodiseen sekä rapcoreen painottuvaa musiikkia. Hiteiksi nousivat "Eat You Alive" ja The Who -cover "Behind Blue Eyes". Kitaristi Mike Smith lähti Limp Bizkitistä vuonna 2004.
2005 yhtye julkaisi EP:n The Unquestionable Truth (Part 1), Wes Borlandin avustuksella, mutta se ei myynyt kotimaassaan kovinkaan hyvin, mutta maailmalla se myi hieman yli miljoona kappaletta. Samana vuonna julkaistiin kokoelma Greatest Hitz, joka sisälsi yhtyeen klassikko/hitti kappaleita plus kolme uutta, jotka olivat "Lean on Me", "Why" ja "Bitter Sweet Symphony – Home Sweet Home".
2006–2008 oli hiljaista aikaa ja kitaristi Wes Borland kyllästyi Fred Durstiin jälleen kerran, koska Durstilla ei ollut aikaa keskittyä The Unquestionable Truth (Part 2) -sanoitukseen vaan filmasi ja ohjasi kaksi elokuvaa: The Education of Charlie Banks ja The Longshots, ja näytteli kahdessa elokuvassa: Population 436 ja Play Dead. Syksyllä bändi julkaisi kuitenkin Rock Im Park 2001 -levyn näyttääkseen kitaristi Wes Borlandille, kuinka kivaa heillä on ollut yhdessä soittaa.
2009 Wes Borland palasi virallisesti bändiin ja yhtye aloitti Euroopan kiertueen nimeltään "Unicorns N' Rainbows Tour". Suomessa Limp Bizkit nähtiin 25. toukokuuta 2009 Kaapelitehtaalla.
Kesäkuussa 2011 Limp Bizkit julkaisi Gold Cobra -nimisen albumin.[5] Levyn myyntimäärän jäätyä alhaiseksi päätti levy-yhtiö Interscope jättää Limp Bizkitin.[6]
Maaliskuussa 2013 yhtye julkaisi singlen ”Ready to Go”.
Syyskuussa 2021 yhtye julkaisi uuden kappaleen ”Dad Vibes”.[7]
Nykyiset
Kiertuemuusikot
|
Entiset
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
