Limitys eli sitomus tarkoittaa muurauksessa tiilien tai rakennuskivien limittäistä asettelua siten, että ylempi tiili tai kivi peittää alempien tiilien tai kivien välisen saumakohdan.
Tiiltä sanotaan juoksutiileksi, jos sen pisin sivu on muurin suuntainen, ja sidetiileksi, jos se on asetettu muurin suuntaan nähden poikittain. Yleensä limityksissä on osa tiilistä säännöllesissä järjestyksessä asetettu juoksutiiliksi, osa sidetiiliksi. Sidetiiliä käytetään, koska tiiliseinä yleensä tehdään vähintään kahden tiilen paksuiseksi, ja tällöin niiden tehtävänä on lujittaa rakennetta sitomalla sisäkkäiset tiilikerrat toisiinsa.[1] Jos jossakin tiilikerroksessa on ainoastaan juoksutiiliä, sitä sanotaan juoksukerrokseksi. Jos taas ainakin osa tiilistä on sidetiilinä, on kyseessä pääkerros[2], ja jos kaikki tiilet ovat sidetiiliä, on kyseessä sidekerros.[3]
Käytössä on eri aikoina ja eri maissa ollut joukko erilaisia limitystapoja, jotka poikkeavat toisistaan siinä, millä tavoin juoksu- ja sidetiilet on aseteltu toisiinsa nähden. Niiden kehittymiseen ovat vaikuttaneet sekä rakennustekniset kestävyysnäkökohdat että esteettiset syyt.[2] Useimmissa limityksissä osa tiilistä on juoksu- ja osa sidetiilinä. Poikkeuksena ovat juoksulimitys, jossa kaikki tiilet ovat juoksutiilinä, ja sidelimitys, jossa kaikki tiilet ovat sidetiilinä.
Tiili on 1950-luvulta lähtien pitkälti menettänyt aikaisemman keskeisen merkityksensä kantavien rakenteiden rakennusmateriaalina. Sitä käytetään kuitenkin edelleen varsin yleisesti kestävänä julkisivumateriaalina, mutta tällöin tavallisimmin betonista rakennettu seinä vain peitetään tiiliverhouksella.[4] Sidetiiliä ei tällöin käytetä, vaan tiilet asetetaan seinän pituussuuntaan soveltaen juoksulimityksestä, usein myös votsiksi, joissa pystysuorat saumat ovat jokaisessa tiilikerroksessa samalla kohdalla.[1] Muilla limityksillä on pääasiassa rakennushistoriallista merkitystä, ja niitä esiintyy enimmäkseen vanhemmissa rakennuksissa.
Juoksulimitys
Jos seinän kaikki tiilet on asetettu seinän suuntaisiksi, on kyseessä juoksulimitys.[1] Tällöin jokaisesta tiilestä on näkyvissä sen pitkä sivu. Tavallisimmin ylemmässä tiilikerroksessa tiilien väliset saumat asetetaan lähinnä alemmassa kerroksessa olevien tiilien puolenvälin kohdalle.
Koska juoksulimityksessä ei ole sidetiiliä, se tulee kysymykseen vain ohuissa tiiliseinissä, jotka ovat vain yhden tiilen paksuisia ja jotka eivät toimi kantavina rakenteina. Sellaisia sanotaan 1/2-kiven muureiksi.[1] Nykyisin juoksulimitystä käytetään usein, kun betoniseinä peitetään vain ulkopinnalta tiilillä.[1]
Matemaattisesti juoksulimitys kuuluu symmetrialuokkaan cmm.[5]
Juoksulimityksestä on käytössä myös muunnelmia, jossa ylemmän kerroksen tiilien väliset saumakohdat eivät ole alemman kerroksen tiilien puolivälin kohdalla vaan esimerkiksi tiilen pituuden kolmas- tai neljäsosan päässä alemman kerroksen tiilien päästä.[5] Sellaisia sanotaan juoksulimitykseksi 1/3 tai 1/4 kiven etenemällä taikka vaihtelevalla etenemällä, mikäli joka toisessa tiilikerroksessa saumat ovat samalla kohdalla.[6]
Sidelimitys
Sidelimitys on limitys, jossa kaikki tiilet on asetettu seinän pituussuuntaan nähden poikittain.[3]
Vuorolimitys
Vuorolimityksessä (engl. English bond[5]), jota kansanomaisesti on sanottu myös "plokiksi", joka toinen tiilikerros on juoksukerros, joka toinen sidekerros. Siinä kaikkien juoksukivikerrosten pystysaumat ovat samalla kohdalla.[1] Sitä sanotaan myös englantilaiseksi limitykseksi.[1]
Vuoro- ja ristilimitys yleistyivät uudella ajalla, ja ne syrjäyttivät keskiajalla enimmäkseen käytetyn munkkilimityksen. Niitä kutsutaan yhteisellä nimellä myös renessanssilimityksiksi.[4]
Ristilimitys
Myös ristilimityksessä joka toinen tiilikerros on juoksukerros, joka toinen sidekerros. Toisin kuin vuorolimityksessä, siinä kuitenkin vain joka toisen juoksukivikerroksen pystysaumat ovat samalla kohdalla. Kansanomaisesti se tunnetaan myös nimellä "kryssi".[1] Sitä pidetään lujempana kuin vuorolimitystä[1], ja se oli Suomessa 1900-luvun alkupuolella yleisimmin käytetty limitystapa.[2]
Munkkilimitys
Munkkilimitys oli varsinkin keskiajalla yleisin limitystapa,[3] ja myös vanhin Suomessa käytetty.[1] Siinä kussakin tiilikerroksessa on peräkkäin aina kaksi juoksutiiltä ja niiden jälkeen sidetiili.[1][7]
Limitysten nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä munkkilimitystä sanotaan saksassa markilaiseksi (saks. Märkischer verband) tai myös vendiläiseksi limitykseksi (saks. Wendischer verband).[8], vaikka se ei olekaan sama kuin jäljempänä kuvattu vendiläinen limitys.
Vendiläinen limitys
Myös vendiläinen limitys on ollut käytössä jo keskiajalla.[1] Siinä kussakin tiilikerroksessa joka toinen näkyvissä oleva tiili on juoksutiili, joka toinen sidetiili. Sitä käytetään varsinkin kahden tiilen paksuisissa muureissa, ja se on hyvin kestävä.[5] Matemaattisesti se kuuluu symmetrialuokkaan cmm.[5]
Vendiläistä limitystä sanotaan joissakin Euroopan maissa myös flaamilaiseksi limitykseksi saks. Flämischer Verband, engl. Flemish bond[5]). Suomessa vendiläistä limitystä on sanottu myös puolalaiseksi tai goottilaiseksi.[1][3], joskin saksassa termillä Gotischer Verband on eri merkitys.[9]
Myös siinä limityksessä, jota Saksassa sanotaan puolalaiseksi tai goottilaiseksi, jokaisessa tiilikerroksessa on vuorotellen juoksu- ja sidekivi, mutta toisin kuin vendiläisessä, siinä kaikkien tiilikerrosten sidekivet ovat osittain päällekkäin. Tätä limitystä muistuttaa sleesialainen limitys, jossa jokaisessa tiilikerroksessa on aina kaksi juoksukiveä rinnakkain ja vain joka kolmantena sidekivi.
Hollantilainen limitys
Hollantilainen limitys muodostetaan siten, että joka toisessa tiilikerroksessa kaikki tiilet ovat poikittain, kun taas joka toisessa kerroksessa on näkyvissä aina vuorotellen pitkittäin ja poikittain asetettu tiili.[4]
Villi limitys
Villiksi limitykseksi kutsutaan limitystapoja, joissa juoksu- ja sidekivet näyttävät olevan toisiinsa nähden satunnaisessa järjestyksessä, vaikka ne todellisuudessa noudattavatkin tarkkoja sääntöjä. Siinäkin saumat, joiden toisella puolella on sidekivi, ovat tiilen pituuden neljäsosan päässä lähimmässä ylemmässä tai alemmassa kerroksessa olevien juoksukivien välisistä saumoista.
Amerikkalainen limitys
Amerikkalaisessa limityksessä suurin osa tiilikerroksista on juoksukerroksia, joista peräkkäiset asetellaan toisiinsa nähden juoksulimityksen tavoin, mutta välissä esimerkiksi joka viides tai joka seitsemäs tiilikerros on sidekerros, jossa tiilet ovat poikittain.[5]
Votsi
Votsi on asetelma, jossa tiilet on aseteltu päällekkäin siten, että pystysuorat saumat ovat jokaisessa tiilikerroksessa samalla kohdalla ja muodostavat vaakasuorien saumojen kanssa ruudukon.[1] Tarkkaan ottaen votsi ei ole limitys ollenkaan, koska siinä tiilet eivät ole "limittäin", toisin sanoen ylemmät tiilet eivät peitä alempien välisiä saumakohtia. Se ei myöskään ole luja rakennelma eikä kelpaa kantaviin rakenteisiin, vaan sitä voidaan käyttää vain koristelutarkoituksiin, kun betoniseinä halutaan peittää laatoituksella.[5] Tiilten sijasta käytetään nykyisin usein myös keraamisia laattoja. Matemaattisesti votsi kuuluu symmetrialuokkaan cmm.[5]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
