Sweet-yhtyeen albumi 1978 From Wikipedia, the free encyclopedia
Level Headed on brittiläisen Sweet-yhtyeen tammikuussa 1978 julkaistu kuudes studioalbumi. Se on samalla yhtyeen ensimmäinen albumi, jonka julkaisi Polydor Records sekä viimeinen, jolla on mukana alkuperäissolisti Brian Connolly. Connolly erosi Sweetistä helmikuussa 1979.
| Level Headed Sweet | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1977 | |
| Studio | Château d’Hérouville, Ranska & Kingsway Recorders Studio, Lontoo | |
| Julkaistu | tammikuu 1978 | |
| Formaatti | LP, MC, 8-raita, CD | |
| Tuottaja(t) | Sweet | |
| Tyylilaji | AOR, soft rock, taiderock, neo-progressiivinen rock | |
| Kesto | 40.31 (Eurooppa)[1] 38.54 (Yhdysvallat)[1] | |
| Levy-yhtiö |  Polydor Records  Capitol Records | |
| Muut kannet | ||
 Yhdysvaltain-painoksen kansikuva | ||
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Sweetin muut studioalbumit | ||
| Off the Record 1977 |
Level Headed 1978 |
Cut Above the Rest 1979 |
| Singlet albumilta Level Headed | ||
|
||
Sweet oli esittänyt pitkään hard rockia, mutta siirtyi nyt AOR-tyyliseen rockiin. Level Headed on tyylillisesti hyvin monipuolinen albumi; sillä on vaikutteita AOR:n lisäksi muun muassa funkista ja klassisesta musiikista. Albumin tyyliin antoi inspiraatiota Clearwellin linna, jossa yhtye oleskeli ennen levytystä lähes kuukauden ajan. Level Headed eroaakin selvästi Sweetin aiemmista julkaisuista, ja se on jakanut yhtyeen fanien mielipiteet voimakkaasti. Tyylinmuutoksen seurauksena Sweet menetti suuren osan etenkin eurooppalaisesta yleisöstään.
Level Headed nousi ilmestyessään Yhdysvaltain Billboard 200 -listan sijalle 52 sekä top 20:een Länsi-Saksassa ja Itävallassa. Levyltä julkaistu single ”Love Is Like Oxygen” nousi muun muassa Britannian ja Yhdysvaltain kärkikymmenikköön. Albumin toinen single oli basisti Steve Priestin laulama ”California Nights”.
RCA Recordsille levyttänyt Sweet solmi loppuvuonna 1976 uuden levytyssopimuksen RCA:ta suuremman levy-yhtiön Polydor Recordsin kanssa. Sopimuksen tavoitteena olivat näyttävämmät mainoskampanjat ja laajemmat markkina-alueet. Yhdysvalloissa jatkui vanha sopimus Capitol Recordsin kanssa. RCA julkaisi vielä yhden Sweet-albumin, Off the Record, joka ilmestyi huhtikuussa 1977.[2]
Sweet asettui toukokuussa 1977 Clearwellin linnaan säveltämään, harjoittelemaan ja äänittämään demoja tulevaa albumia varten. Aiemmin samassa linnassa oli oleskellut muun muassa Deep Purple, jonka jäsenten kanssa Sweetin muusikot olivat ystäviä. Clearwellin linnassa Sweet sai elää täysin eristyksissä ulkomaailmalta, ja ensimmäistä kertaa yhtye pääsi irtautumaan single–albumi–kiertue-oravanpyörästä. Se johti kokonaan uuteen Sweet-soundiin. Kyseinen AOR-tyyli oli seurausta pitkistä Yhdysvaltain-kiertueista ja Clearwellin linnan surrealistisesta ympäristöstä.[3] Albumin tekijätiedoissa yhtye antoi linnalle erityiskiitokset ”kalliista mutta inspiroivista 28 päivästä”.[4]
Clearwellin linnasta Sweet matkusti Ranskaan, Pariisin lähelle Château d’Hérouvilleen äänittämään Level Headed -albumin masternauhoja. Miksaus ja jälkituotanto tehtiin Lontoon Kingsway Recording Studiosissa. Kaikkiaan Level Headedin tekeminen kesti yli neljä kuukautta. Levy-yhtiö Polydor ilahtui lopputuloksesta. Se esitteli uudistuneen Sweetin syyskuussa 1977 pääkonttorillaan Saksassa, jonne kutsuttiin yhtiön johtohenkilöitä ympäri maailmaa.[3]
The Ultimate Sweet Site -sivusto kuvaa Level Headedia epäilemättä Sweetin persoonallisimmaksi albumiksi. Se on hyvin monipuolinen ja eroaa myös huomattavasti Sweetin aiemmista äänitteistä. Sivuston mukaan sen musiikki on soft rockiakin pehmeämpää – ei teinipoppia, mutta ei rokkaavaakaan. Level Headed esittelee yhtyeestä paljon sellaisia puolia, jotka puuttuivat edellisiltä albumeilta. Albumi on jakanut Sweetin fanien mielipiteet voimakkaasti.[5]
Level Headedilla Sweet luopui hard rockista, ja tilalle tuli balladeja, funk-vaikutteita sekä Yhdysvaltain länsirannikolta vaikutteita saaneita lauluja. Albumia on verrattu Eagles-, Fleetwood Mac- ja 10cc-yhtyeisiin.[6] Sillä on mukana myös pieniä psykedeelisiä vaikutteita.[7] Pianon ja muiden kosketinsoitinten osuus on paljon edellisalbumeja runsaampi.[3] Jo levyn julkaisun aikoihin kitaristi Andy Scott sanoi haastattelussa: ”Vanha Sweet on kuollut. Uusi musiikkimme on aivan erilaista kuin mihin olette tottuneet, painopisteen ollessa enempi melodioissa kuin rytmityksissä.”[6] Jukka Perttusen ja Keijo Väistön The Sweet – Purkkaa, jytää, glamouria ja hysteriaa -kirjan mukaan albumilla ei ole yhtäkään täyteraitaa.[8]
Albumilla avustavina muusikkoina toimivat Geoff Westley (kosketinsoittimet), Ronnie Asprey (puhaltimet) ja Richard Harvey (traverso). Lisäksi Stevie Lange vieraili taustalaulajana yhdessä kappaleessa.[4] Kaikki albumin kappaleet ovat yhtyeen itse tekemiä lukuun ottamatta laulua ”Love Is Like Oxygen”, jonka on kirjoittanut Sweetin kitaristi Andy Scott ja Trevor Griffin,[6] joka oli työskennellyt yhtyeen PA-vastaavana viimeisen kahdeksan vuoden ajan.[9] Level Headedin jousisovituksista vastasi Geoff Westley.[4]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Albumin ensimmäinen kappale on balladi ”Dream On”, jonka laulaa sen kirjoittaja Andy Scott pelkän pianon ja jousisoitinten säestämänä. Kappaletta on verrattu muihin Scottin säveltämiin Sweet-balladeihin, kuten ”Lady Starlight”- ja ”You’re Not Wrong for Lovin Me” -kappaleisiin. ”Dream On” sai inspiraationsa Scottin uudesta tyttöystävästä.[6] Levyn toinen raita, suureksi hitiksi muodostunut ”Love Is Like Oxygen”, pohjautuu heavyriffiin, mutta se on kuitenkin sekoitus useita musiikkityylejä. Kappaleen ovat tehneet yhteistyössä Andy Scott ja Trevor Griffin, ja sen sanoitus kuvaa rakkautta elämän lähteenä ja kuoleman torjujana. Kappaleen albumiversiossa on mukana Griffinin säveltämä, erilaisia melodioita sisältävä väliosa.[10] Kolmas kappale on basisti Steve Priestin laulama ”California Nights”.[11] Classic Rockin Geoff Bartonin mukaan se muistuttaa tyylillisesti Eagles-, Fleetwood Mac- ja Poco-yhtyeitä.[7] Siinä on myös takaumia yhtyeen purukumipop-ajoilta.[11] ”Strong Love” on puhallinvoittoinen diskokappale.[7] A-puolen päättää yhtyeen yhteiseksi merkitty, mutta todellisuudessa enimmäkseen Andy Scottin työstämä ”Fountain”, jonka hän myös laulaa. Monien mielestä ”Fountainin” olisi pitänyt olla Level Headedin ensimmäinen singlejulkaisu.[11] Geoff Bartonin mukaan kappale on esimerkki yhtyeen jatkuvasti kehittyneestä lauluntekotaidosta.[7]
B-puolen aloittaa klassisvaikutteinen balladi ”Anthem No. 1 (Lady of the Lake)”,[11] jossa on vahvasti esillä cembalo.[7] Sitä seuraa popmainen ja Yhdysvaltain länsirannikolta vaikutteita saanut ”Silverbird”, jonka sanoitus kertoo kaukana kotoaan olevasta muusikosta, joka kaipaa naistaan.[11] Geoff Barton kirjoittaa, että ”Silverbirdin” riffi muistuttaa vanhasta Sweetistä, mutta muuten kappale on yhtyeelle epätyypillinen.[7] Se on albumin harvoja kappaleita, joissa Andy Scottin kitara on esillä.[5] ”Lettres D’Amour” on puolestaan saanut vaikutteensa Ranskan maisemista sekä keskiajan ritarillisuudesta. Kappaleessa vierailee australialainen naislaulaja Stevie Lange, joka duetoi kertosäkeen Brian Connollyn kanssa. Ainoastaan jousisoittimia sisältävä, klassista musiikkia edustava instrumentaali ”Anthem No. 2” on jatkoa B-puolen avauskappaleelle ”Anthem No. 1 (Lady of the Lake)”. Albumin päättää ”Air on ’A’ Tape Loop”. Kappaleen sanoitukset muodostuvat ainoastaan kreikkalaisten aakkosten toistamisesta (alpha, beta, gamma, delta).[11] Steve Priest on kertonut kappaleen synnystä:
»Pistimme Mickin [Tucker] kanssa parikymmentä sekuntia taustaraitaa ja Louie Austin (äänittäjä) laittoi sen ”luuppaamaan” eli toistamaan itseään, mutta meillä ei ollut inspiraatiota pistää siihen mitään melodiaa. [...] Yhtenä iltana kuunnellessani ”Solveigin laulua” Peer Gynt -oopperasta, tajusin, että raidanhan voi sittenkin täyttää...»
(Steve Priest kappaleesta ”Air on ’A’ Tape Loop”[12])
Level Headedin Yhdysvaltain-painoksessa kappaleet ovat samat mutta eri järjestyksessä. Esimerkiksi avauskappale on ”California Nights”, ja sen versio on hieman erilainen. ”Fountain” on kestoltaan yli puoli minuuttia lyhyempi kuin Euroopan-painoksella.[13][14]
Albumin Euroopan-painoksen kannessa on kuva yhtyeestä valkoisissa t-paidoissa. Ylälaidassa on yhtyeen ja albumin nimi, ja takakansi sisältää kappaleet sekä muut tiedot. Avattavakantisen levyn sisäaukeamalla on Norman Goodmanin ja Terry Pastorin tekemä kuva. Sisäpussissa on kuva kitarasta, jonka mikrofonin ja kaulan välissä on kasettisoitin. Levyn mukana tuli myös liite, jossa on kappaleiden sanat sekä eri kulmasta otettu kuva sisäkannen kuvasta.[13]
Yhdysvaltain-painoksen kansi on peilikuva Euroopan-painoksen sisäkannen kuvasta.[13]
Sweetin jäsenten itse tuottama studioalbumi Level Headed ilmestyi tammikuussa 1978.[8][15][16] Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Capitol Records[16] ja Japanissa Toshiba.[17]
Yhtyeen kotimaassa Britanniassa Level Headed ei saavuttanut listasijoitusta,[18] mutta Yhdysvalloissa se ylsi sijalle 52, kun edellislevy Off the Record oli päässyt 151:nneksi.[19] Euroopassa levy nousi listalle ainakin Länsi-Saksassa (15.),[20] Itävallassa (17.),[21] Alankomaissa (26.)[22] ja Ruotsissa (26.)[23]
Albumi ilmestyi alun perin vinyylilevynä, C-kasettina ja 8-raitana. Ensimmäisen CD-version julkaisi Repertoire Records vuonna 1991. Kyseisessä painoksessa on neljä bonuskappaletta.[24] Lemon Records julkaisi vuonna 2005 CD-painoksen, jossa on yksi bonuskappale.[25] Yhdysvaltain-painoksen julkaisi CD:nä ensimmäisen kerran One Way Records vuonna 2001.[26] Lisäksi Level Headedin Euroopan-painos kuuluu vuonna 2018 julkaistuun neljän CD-levyn The Polydor Albums -boksiin, jonka muut levyt ovat Polydor Recordsin julkaisemat muut Sweet-albumit: Cut Above the Rest (1979), Waters Edge (1980) ja Identity Crisis (1982).[27]
Yhdysvaltalainen musiikkilehti Rolling Stone arvioi Level Headedin 21. tammikuuta 1978 ilmestyneessä numerossaan. Lehti kirjoittaa, että Level Headed voi hyvin olla albumi, joka lyö Sweetin läpi Yhdysvalloissa. Albumi on alusta loppuun hyvin rakennettua, energistä ja rullaavaa rockia. Monien kappaleiden pahaenteiset sanoitukset ja eteeriset rock-soundit tuovat arvioijan mieleen Pink Floydin. Syntetisaattorien runsas vuorovaikutus kitaroiden, basson, torvien ja jousien kanssa pitää soiton yhtä energisenä kuin laulun. Parhaiksi kappaleiksi lehti nostaa raidat ”California Nights”, ”Love Is Like Oxygen”, ”Dream On” ja ”Air on ’A’ Tape Loop”.[29]
AllMusicin Stephen Thomas Erlewine kuvaa Level Headedia kunnianhimoiseksi albumiksi, jolla Sweet kokeili hieman kaikkea verhoten sen neo-progressiiviseen estetiikkaan. Erlewinen mukaan albumi ei ole klassisen kauden Sweetiä, mikä nimenomaan on sen hyvä puoli. Erlewinen mukaan Level Headed on Sweetin kiehtovimpia albumeja. Vaikka ”The Ballroom Blitz”, ”Fox on the Run” ja muut yhtyeen varhaiset hitit olivat niitä, jotka vaikuttivat pop metaliin 1970- ja 80-lukujen vaihteessa, Sweetin kovimmille faneille Level Headed on aarre. Erlewine antaa Level Headedille 3,5 arvostelutähteä viidestä mahdollisesta.[28]
Louder Soundin Chris Robertsin mukaan Level Headedilla Sweet tekee inspiroituneita kokeiluja jousisoittimien ja taiderockin kanssa.[27]
| Valtio | Korkein sijoitus | Listaviikot | Nousu listalle | Lähde |
|---|---|---|---|---|
 Länsi-Saksa |
15. | 1 | 1978 | [20] |
 Itävalta |
17. | 4 | 15.3.1978 | [21] |
 Alankomaat |
26. | 4 | 25.2.1978 | [22] |
 Ruotsi |
26. | 1 | 24.2.1978 | [23] |
| Yhdysvallat |
52. | 1978 | [19] | |
 Kanada |
52. | 9 | 24.6.1978 | [30] |
Sweet promotoi uutta albumiaan kiertämällä vuoden 1978 alussa Euroopassa ja aloitti maaliskuussa parikymmentä konserttia sisältäneelle Yhdysvaltain-kiertueelle. Yhdysvalloissa Sweet toimi pääasiassa Bob Segerin lämmittelijänä, ja yhtyettä vahvistivat sen ulkopuoliset kitaristi-kosketinsoittajat Nico Ramsden ja Gary Moberley. Moberleysta tuli pian Sweetin ulkojäsen, jona hän pysyi pidempäänkin.[31] Sweetin konsertit kestivät kaksi ja puoli tuntia, ja yhtye esitti kaikki uuden albumin kappaleet, mikä oli sille uutta.[3]
Solisti Brian Connollyn suoritustaso kiertueen aikana oli runsaasta alkoholinkäytöstä johtuen hyvin ailahteleva. Alabaman Birminghamissa järjestetyssä konsertissa Connolly hoiperteli humaltuneena 20 000 ihmisen edessä, jolloin hänet raahattiin pois lavalta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen. Tapauksen seurauksena Connollyn asema yhtyeessä heikkeni.[7] Alkoholiongelma sekä musiikilliset erimielisyydet johtivat lopulta Connollyn eroamiseen Sweetistä 23. helmikuuta 1979, kesken seuraavan albumin äänitysten.[32]
Euroopan-painosA-puoli
B-puoli
Vuoden 1991 CD-version bonuskappaleet
Vuoden 2005 CD-version bonuskappale
|
Yhdysvaltain-painosA-puoli
B-puoli
|
| ”Love Is Like Oxygen” (tammikuu 1978, Polydor, Capitol) |
Level Headedin ensimmäinen single ”Love Is Like Oxygen” ilmestyi tammikuussa 1978, kaksi viikkoa ennen itse albumia.[3] Single palautti Sweetin takaisin suosioon, kun se nousi listan kärkikymmenikköön esimerkiksi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa.[9] B-puolen ”Cover Girl” on lähellä hard rockia ja musiikillisesti aiempaa Sweetiä. Yhtyeen yhdessä kirjoittaman ”Cover Girlin” sanoitus käsittelee miehen ihastumista lehden kansikuvatyttöön.[6] |
| ”California Nights” (heinäkuu 1978, Polydor, Capitol) |
Toinen single ”California Nights” julkaistiin heinäkuussa 1978, ja se nousi Länsi-Saksassa sijalle 23 ja Yhdysvalloissa sijalle 76[35]. Britanniassa single ei saavuttanut sijoitusta. Level Headedin aiempaa taiteellisemman musiikin vuoksi Sweet oli menettänyt suuren osan etenkin eurooppalaisesta yleisöstään.[36] B-puolen ”Show Me the Way” oli alun perin Off the Record -albumin ”Laura Lee” -kappaleeseen tehty jatko-osa. Musiikillisesti se on hard rockia, vaikka yhtye olikin jo ilmoittanut siitä luopuneensa.[36] |
Sweet
|
Vierailijat
|
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
