videopeli From Wikipedia, the free encyclopedia
Lemmings on DMA Designin kehittämä ja Psygnosisin julkaisema pulmapeli, joka on julkaistu alun perin Amigalle vuonna 1991. Peli on myöhemmin käännetty lukuisille eri laitteille.
Lemmings | |
---|---|
Kehittäjä | DMA Design |
Julkaisija | Psygnosis |
Suunnittelija | David Jones |
Säveltäjä | Tim Wright |
Ohjelmoija | David Jones ja Mike Dailly |
Pelisarja | Lemmings |
Julkaistu | 1991 |
Lajityyppi | pulmapeli |
Pelimuoto | yksinpeli, moninpeli |
Ikäluokitus |
ESRB: Lapsista aikuisille, kaikenikäisille, kaikenikäisille ja kaikenikäisille |
Alusta | Amiga |
Lisenssi | Suljettu lisenssi |
Jakelumuoto | Levyke |
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Peli on Wiredin mukaan yksi kymmenestä merkittävimmistä pelistä Amigalla.[1]
Lemmings aiheutti ilmestyessään varsinaisen ilmiön. Peli sai monissa Amiga-lehdissä arvostelijoilta maksimipisteet ja se käännettiin pian Atari ST:lle ja DOS:lle. Pelikonsolien käännökset seurasivat pian perässä, vaikka peliä on hankalampi pelata ilman hiirtä.
Pelille on julkaistu useita lisäkenttiä sisältäviä osia sekä jatko-osa Lemmings 2: The Tribes.
Pelissä on tarkoitus pelastaa ruudulla kävelevät sopulilaumat antamalla näille komentoja.[2] Ilman komentoja sopulit vain kävelevät suoraan eteenpäin kunnes törmäävät seinään, jolloin ne kääntyvät takaisinpäin.[2] Pelissä on noin 120 yksin pelattavaa tasoa ja eräissä versioissa on mukana kaksinpeli. Amigalla pystyi käyttämään kahta hiirtä, jolloin kaksi pelaajaa pystyi pelaamaan yhdessä samalla tietokoneella.[2]
Pelin idea oli omaperäinen. Pelin alkaessa kuuluu huuto "Let's go!", ja ruudulla näkyvästä luukusta alkaa pudota tasaiseen tahtiin pieniä ihmismäisiä hahmoja. Sana "Lemmings" tarkoittaa suomeksi "sopulit". Hahmoilla ei kuitenkaan ole muuta yhteistä sopuleiden kanssa, paitsi että ne ajautuvat helposti suurissa joukoissa kuolemaan, kuten sopuleiden uskotaan (virheellisesti) käyttäytyvän. Pelialueelta löytyy aloituspaikan lisäksi maali (jonkinlainen suuaukko johonkin toiseen paikkaan), jonne sopulit pitää saada.
Sopuleja komennetaan erilaisilla käskyillä, jotka ovat
Komentoja on käytössä rajattu määrä, joka vaihtelee eri kentissä, ja yksi komento kohdistetaan aina yhdelle hahmolle kerrallaan. Kiipeämisen ja sateenvarjon komennot säilyvät hahmolla läpi kentän, mutta muut komennot ovat kertakäyttöisiä. Itsensä räjäyttäminen tappaa hahmon, mutta räjähdys toimii kaivamisen tavoin, mikä voi olla hyödyllistä. Tien tukkijat taas estävät muiden hahmojen kulun ja saavat ne kääntämään suuntaa seinän tavoin, joten tukkija laitetaan usein rotkon reunalle tai muuten vain kääntämään hahmojen suunta. Kiipeämiseen ja sateenvarjoon tarvittavia komentoja on käytössä yleensä vain muutamia, joten monissa kentissä lähetetään muutama yksilö kiipeämään jonnekin, mistä käsin sitten kaivetaan reitti muille hahmoille kuljettavaksi. Sopulit kuolevat, jos ne putoavat liian korkealta, kävelevät johonkin ansaan, putoavat veteen, vihreään myrkkyyn tai laavaan tai putoavat pelialueelta ulos.
Eri kentissä on annettu jokin tietty prosenttiluku, josta näkee kuinka monta sopulia kentässä pitää pelastaa kentän läpäisemiseksi. Sopulien kokonaismäärä on yleensä sata, ja ne putoilevat tasaiseen tahtiin yhdestä aukosta pelialueelle. Ohjauspaneelista voi myös räjäyttää kaikki sopulit kerralla, jos peli epäonnistuu. Pelissä on 120 kenttää, jotka on jaettu neljään vaikeustasoon. Kentät eivät mahdu näytölle, vaan ruutua voi vierittää eri suuntiin hiirellä.
Pelissä on myös mahdollisuus kaksinpeliin, johon alkuperäisessä Amiga-versiossa vaaditaan kaksi hiirtä (ST-käännöksessä toisella pelaajalla on joystick, useimmista käännöksistä kaksinpeli puuttuu kokonaan). Kaksinpelissä ruudulle putoaa kahden värisiä hahmoja kahdesta luukusta. Ruutu on jaettu kahtia, ja kummillakin pelaajilla on oma ikkunansa kentälle sekä oma ohjauspaneelinsa. Kaksinpelissä kilpaillaan siitä, kumpi saa pelastettua enemmän hahmoja. Kummallakin pelaajalla on oma pelastuspaikkansa, jonne on tarkoitus ohjata sekä omat, että vastustajan hahmot. Toiselle pelaajalle voi tehdä jäynää sotkemalla hänen hahmojensa reitin omia hahmoja käyttämällä.
Lemmingsin kentät voidaan jakaa kolmeen erilaiseen arkkityyppiin: Endurance-tyyppiset kentät ovat pitkiä, mutteivat älyllisesti usein kovinkaan haastavia. Aikaa ja työkaluja on yleensä tarjolla runsaasti, eikä vaadittava pelastusprosentti ole korkea. Hyviä esimerkkejä endurance-tyypin kentästä on Lemmings 1; Taxing 14 'Hunt the nessy' ja Mayhem 1 'Steel works'. Toisena päätyyppinä voidaan pitää puzzle-kenttiä, jotka yleensä ovat lyhyitä, mutta älyllisesti haastavampia. Esimerkkinä Lemmings 1; Mayhem 20 'No added coulours lemming' ja 13 'The great lemming capers', sekä useat Oh No! More Lemmingsin tasot. Kolmanneksi tyypiksi voidaan laskea precision, eli tarkkuus-tyypin kenttiä, joissa työkaluvalikoima ja aika on yleensä erittäin rajoitettu ja vaadittava pelastusprosentti korkea. Kenttien läpäisyyn vaaditaan toisinaan mm. siltojen rakentamista pikselin tarkkuudella, tiettyjen toimintojen erittäin tarkkaa ajoittamista tai useiden lemmingsien kontrollointia yhtaikaisesti. Esimerkkejä tarkkuus-tyypin tasoista ovat Lemmings 1:n Mayhemin 16 'Just a minute', sekä 1994 Holiday lemmingsin Hail 5 'Get the point'.lähde?
Kaikki kentät eivät kuitenkaan edusta jotakin tiettyä tyyppiä, vaan valtaosa tasapainottelee jossain niiden välillä.
Omaperäisen idean lisäksi Lemmingsin valttina olivat söpöt pelihahmot. Vaikka hahmot ovat pieniä, ne on animoitu taidokkaasti hauskalla tavalla. Hilpeyttä aiheuttaa myös "Oh no!" -huuto, kun hahmo räjähtää. Jotkut pelialueen ansat vaikuttavat varsin julmilta, kuten myös korkealta putoavien hahmojen kuolinparkaisut. Alkuperäisessä Amigan ja Atari ST:n versioissa oli myös pelin alussa animaatio, jossa isot lemmings-hahmot seikkailivat vuoristossa. Ensimmäisen Lemmings-pelin Tim Wrightin tekemät musiikit lainasivat melodioita tunnetuista sävelmistä kuten lastenlauluista ja klassisesta musiikista.
Pelin hahmot eivät näytä sopuleilta, mutta ne ovat nimetty siten niiden käytöksen vuoksi.[3] Peli sai innoituksen Mike Daillyn tekemästä animaatiosta, jonka tämä teki tehdessään kokeiluita Amigan Deluxe Paintilla.[4] Dailly teki animaation, jossa joukko hahmoja käveli ylös mäkeä.[4] DMA Designin perustaja Dave Jones näki animaation, josta syntyi ajatus peliin.[4] Peliin tehtiin paljon eri tasoja, joista valittiin parhaat ja ne järjestettiin vaikeuden mukaan.[4] Peli julkaistiin Amigalle helmikuussa 1991 ja se myi 55 000 kappaletta ensimmäisenä päivänä.[4] Menestyksen myötä Psygnosis pyysi DMA Designia tekemään pelille jatkoa ja tekemään siitä käännökset muille alustoille.[4] Pelin on arvioitu myyneen kaikille alustoille yhteensä 15 000 000 kappaletta.[4]
Peli on saanut CU Amiga -lehden arvostelussa arvosanaksi 94%.[5] Peli on saanut Amiga Format -lehden arvostelussa arvosanaksi 92%.[6]
Mikrobitin Jukka Tapanimäki antoi pelin Amiga- ja DOS-versioille 84 pistettä sadasta. Hän kehui pelin omaperäisyyttä mutta moitti sitä siitä, että se toisti itseään.[7][8][9]
Lemmingsiä on epäilty jopa käännetyimmäksi tietokonepeliksi. Se on saatavilla ainakin seuraaville laitteille: 3DO, Acorn Archimedes, Amiga, Amiga CD32, Amstrad CPC, Atari Lynx, Atari ST, Commodore 64, Commodore CDTV, IBM PC (erikseen DOS-, Windows- ja OS/2-versiot), Hewlett-Packard HP-48, Apple Macintosh, NEC PC-9801, Nintendo Entertainment System, Super Nintendo Entertainment System, Game Boy, TI-83 plus, Palm, Philips CD-i, SAM Coupe, Sega Game Gear, Sega Master System, Sega Mega Drive, Sharp X68000, Sinclair ZX Spectrum, PlayStation, PlayStation 2, PlayStation 3, PlayStation Portable.
Lemmings on käännetty myös kolikkopeliksi sekä laitteistoriippumattomille DHTML:lle[10] ja Javalle[11]. Kaksinpelimahdollisuus on vain muutamissa käännöksissä (Atari ST, Super Nintendo Entertainment System, Sega Mega Drive ja kolikkopeli).
Lemmingsistä on tehty myös PlayStation Portablelle versio, jonka kehitti Team 17.[12]
Peliä jäljitteleviä pelejä sekä erilaisia klooneja on tehty useita.
Myös Worms-pelien sanotaan olevan Lemmingsin inspiroimia, vaikka pelityyppi on selvästi toinen. Hahmoissa ja animaatiossa on kuitenkin yhtäläisyyksiä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.