Larin-Kyösti

Larin-Kyösti (oik. Karl Gustaf Larson; 5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna – 2. joulukuuta 1948 Oulunkylä, Helsinki) oli suomalainen runoilija.

Larin-Kyösti
Henkilötiedot
Syntynyt	5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna, Suomi
Kuollut	2. joulukuuta 1948 (75 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	runoilija, näytelmäkirjailija, suomentaja
Kirjailija
Esikoisteos	Tän pojan kevätrallatuksia (1897)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Larin-Kyöstin vanhemmat Gustaf Israel Larson ja Sofia Vilhelmina Skog olivat Suomeen muuttaneita riikinruotsalaisia. Hänen isänsä piti talvisin Hämeenlinnassa Seurahuoneen ravintolaa ja kesäisin Kaupunginpuiston kesäravintolaa. Taustastaan huolimatta Larin-Kyösti meni suomenkieliseen Hämeenlinnan lyseoon ja omaksui alkuvaikeuksien jälkeen täysin suomen kielen. Hänen runoudessaan näkyi kuitenkin vaikutteita ruotsalaisten Carl Michael Bellmanin ja Gustaf Frödingin runoista.

Larin-Kyöstin elämään ja runouteen vaikutti syvästi kaksi tapausta. Hänen ravintoloitsija-isänsä teki vuonna 1884 itsemurhan taloudellisten vaikeuksien takia, jolloin perheen äiti joutui ottamaan liiketoimet vastuulleen. Toinen tapaus oli, kun Larin-Kyösti karkotettiin 1892 Hämeenlinnasta hänen tapeltuaan ystävineen toisen nuorisojoukon kanssa Hämeenlinnan Tähtipuistossa. Larin-Kyösti vietti tämän karkotusajan Tuuloksessa ja tutustui sinä aikana perusteellisesti hämäläiseen kyläyhteisöön ja sen kansanihmisiin.

Hämeenlinnan lyseossa Larin-Kyöstin luokkatoverina oli Eino Leino. He valmistuivat yhdessä ylioppilaiksi 1895 ja lähtivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Larin-Kyösti opiskelikin jonkin aikaa venäjän kieltä tarkoituksena ryhtyä kääntäjäksi ja virkamieheksi, mutta sitten runous vei voiton.

Ensimmäisen runokokoelmansa Tän pojan kevätrallatuksia Larin-Kyösti julkaisi 1897, ja kirjan ensipainos myytiin loppuun yhdessä kuukaudessa. Larin-Kyöstin runoissa oli huoletonta kulkuriromantiikkaa sekä kesän, Hämeen luonnon ja sen ihmisten kuvausta. Larin-Kyösti kirjoitti myös näytelmiä. Hänen tunnettuja näytelmiään olivat Juhannustulilla (1900), Kuisma ja Helinä (1902) ja Ulkosaarelaiset (1922). Jälkimmäisen pohjalta Kalle Kaarna teki vuonna 1938 samannimisen elokuvan. Larin-Kyösti myös suomensi Gustaf Frödingin runoja ja August Strindbergin teoksia.

Vuonna 1906 Larin-Kyösti yritti masentuneena itsemurhaa Italian-matkallaan ja joutui Firenzessä mielisairaalaan. Hänen entinen lyseon luokkatoverinsa kuvanveistäjä Toivo Tuhkanen haki hänet kotiin Suomeen. Larin-Kyösti joutui viettämään jonkin aikaa Kammion sairaalassa toipumassa. Näistä kokemuksista hän teki samana vuonna Ad astra -nimisen uninäytelmän, joka julkaistiin 1924.

Vuonna 1912 Larin-Kyösti muutti Helsingin lähelle Oulunkylään Jokiniementielle vaatimattomaan taloonsa, jossa hän asui loppuelämänsä. Kesän 1912 hän vietti Wuolteen kartanolla Hauholla.^[1] 1920-luvulla Larin-Kyösti matkusteli Ranskassa, Virossa ja Unkarissa. Hän sai valtion taiteilijaeläkkeen 1925. Vuosina 1946 ja 1947 Larin-Kyösti vietti kesänsä Sääksmäellä, jolloin hän luonnosteli Kirkon kirot -nimistä keskiajalle sijoittuvaa näytelmää.

Larin-Kyöstin kuoltua 1948 hänen Oulunkylän talonsa siirtyi testamentilla Suomen kirjailijaliiton haltuun. Talossa ovat sittemmin asuneet muun muassa kirjailijat Oiva Paloheimo ja Daniel Katz.

Teokset

Tän pojan kevätrallatuksia. 1897 Kylän lauluja. 1898 Kulkurin lauluja. 1899 Ajan käänteessä, isänmaallisia runoja. 1899 Juhannustulilla, näytelmä. 1900 Etsijän tarina. 1901 Unta ja totta. 1901 Kuisma ja Helinä, näytelmä. 1902. Elokuvaksi kahdesti Tuhkimo ja kuninkaantytär, satuseikkailu. 1903 Kellastuneita lehtiä. 1903 Herra "valtuusmies", huvinäytelmä. 1904 Musta hepo, kertova saaristolaisrunoelma. 1904 Leipä ja laulu, kokoelma kertomuksia ja taruja. 1905 Meren maininkeja. 1905 Ad astra, yömaalarin unelma kuutena kuvaelmana. 1906 Särkynyt sävel. 1906 Lemminkäinen, näytelmä. 1907 Aarteenkaivajat, hölmöläiskomedia. 1908 Dikter av Larin Kyösti. 1908 Vuorivaeltaja, kokoelma runoja. 1908 Aslak Hetta, kertova lappalaisrunoelma. 1909 Katupeilin kuvia, kertomuksia ja kuvauksia. 1910 Oli kerran, satuja nuorille ja aikuisille. 1911 Lauluja vanhasta kaupungista, kokoelma runoja. 1912 Tapiolassa, satukuvaelma. 1912 Balladeja ja muita runoja. 1913 Valittuja runoja. 1913 Sällin selkkauksia. 1914 Sanning och sägen. 1916 Lausujan runokirja. 1916 Sydänpäivän lauluja. 1916 Taikapeili, satunäytelmä. 1916 Korpinäkyjä 1–2. 1915–17

Ilja munkki, karjalainen legenda. 1917 Tarutarha. 1918 Jouluyön tarina, tarinoita ja kertomuksia. 1918 Taiston tiellä. 1918 Ilotyttö, tarina laitakaupungilta. 1919 Lauluja rakkaudesta. 1919 Salon soittaja. 1919 Iloisia helkkeitä, runovalikoima. 1920 Pilan pippuria ja ivan suolaa, kokoelma kompia. 1921 Meren äärellä. 1921 Ulkosaarelaiset, näytelmä. 1922 Valittuja runoja 1–2. 1913–1923 Kohotettu keihäs. 1921 Valitut kertomukset. 1924 Vaeltava teini. 1924 Kruunun-perämies, saaristolaiskertomuksia. 1926 Juvenilia, muistelmateos. 1927 Runovalikoima. 1929 Turun teinejä, vallaton vaellusvirsi. 1931 Uusia balladeja ja legendoja. 1934 Kotoisilta kujilta, muistelmakuvauksia. 1934 Meri soittaa.... 1937 Tapani Löfing. 1937 Tuuliajolla, saaristolaisromaani. 1940 Beata-rouvan kilvoitus, sukukartanoromaani. 1944 Huilu ja kitara, valikoima runoutta. 1946 Lausujan runoja. 1948 Unta ja elämää, valikoima kertomuksia. 1948 Maassa ja tähdissä, valikoima näytelmiä. 1950 Valitut teokset 1–3. 1950 Larin-Kyöstin kauneimmat runot. 1961 Ota sun kaunis kantelees. 1985 Kirkon kirot, näytelmä. kirjoitettu 1946–1947, ensiesitys 1997

Runoja laulujen sanoina

Larin-Kyöstin runoja varsinkin varhaisimmista runokokoelmista on käytetty runsaasti laulujen sanoina eri aikoina. Tässä muutamia:

• Heilani on kuin helluntai runokokoelmasta Tän pojan kevätrallatuksia
• Helkavirsiä sekä Erotessa runokokoelmasta Kylän lauluja
• Kulkurin kannel, Itkisit joskus illoin, Suvisia suruja, Pilviä kaitselemassa, Keväisiä sointuja (P. J. Hannikaisen mukaelmana "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö...") ja Oravan jäljillä runokokoelmasta Kulkurin lauluja
• Itkevä huilu runokokoelmasta Kellastuneita lehtiä
• Pilvien paimen (senkun tietäs mistä runokokoelmasta vai onko tämä sama kuin jo mainittu Pilviä kaitselemassa?)
• Saaristopolska (tunnetaan myös nimellä Saaristolaispolska) runokokoelmasta Meren maininkeja

Lähde:^[2]

Elokuva

• Kuisma ja Helinä, Kalle Kaarnan ohjaama elokuva vuodelta 1932
• Kuisma ja Helinä, Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1951

Lähteet

• Pieni tietosanakirja.
• Taiteilijoitten Oulunkylä - Larin-Kyösti.
• Larin-Kyöstin elämäkerta Kansallisbiografiassa.
• Tyrväntö-verkko: Larin-Kyöstin iltapäivä 29.8.2004.
• Larin-Kyöstin exlibris.

Viitteet

1. Tiina Miettinen: Tourun kartanosta Wuolteen kartanoksi Kaurakarpion mitalla. tiistai 17. maaliskuuta 2020. Viitattu 3.4.2024.
2. Fono.fi tietokanta musiikkiteoksista, joissa sanoituksena käytetty Larin-Kyöstin runoa

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Larin-Kyöstin e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
• Larin-Kyösti 50-vuotias 19 5/6 23, Suomen Kuvalehti, 02.06.1923, nro 22, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Larin-Kyöstiä tapaamassa, Suomen Sosialidemokraatti, 15.01.1939, nro 14, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot