suomalainen runoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Larin-Kyösti (oik. Karl Gustaf Larson; 5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna – 2. joulukuuta 1948 Oulunkylä, Helsinki) oli suomalainen runoilija.
| Larin-Kyösti | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna, Suomi |
| Kuollut | 2. joulukuuta 1948 (75 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | runoilija, näytelmäkirjailija, suomentaja |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Tän pojan kevätrallatuksia (1897) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Larin-Kyöstin vanhemmat Gustaf Israel Larson ja Sofia Vilhelmina Skog olivat Suomeen muuttaneita riikinruotsalaisia. Hänen isänsä piti talvisin Hämeenlinnassa Seurahuoneen ravintolaa ja kesäisin Kaupunginpuiston kesäravintolaa. Taustastaan huolimatta Larin-Kyösti meni suomenkieliseen Hämeenlinnan lyseoon ja omaksui alkuvaikeuksien jälkeen täysin suomen kielen. Hänen runoudessaan näkyi kuitenkin vaikutteita ruotsalaisten Carl Michael Bellmanin ja Gustaf Frödingin runoista.
Larin-Kyöstin elämään ja runouteen vaikutti syvästi kaksi tapausta. Hänen ravintoloitsija-isänsä teki vuonna 1884 itsemurhan taloudellisten vaikeuksien takia, jolloin perheen äiti joutui ottamaan liiketoimet vastuulleen. Toinen tapaus oli, kun Larin-Kyösti karkotettiin 1892 Hämeenlinnasta hänen tapeltuaan ystävineen toisen nuorisojoukon kanssa Hämeenlinnan Tähtipuistossa. Larin-Kyösti vietti tämän karkotusajan Tuuloksessa ja tutustui sinä aikana perusteellisesti hämäläiseen kyläyhteisöön ja sen kansanihmisiin.
Hämeenlinnan lyseossa Larin-Kyöstin luokkatoverina oli Eino Leino. He valmistuivat yhdessä ylioppilaiksi 1895 ja lähtivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Larin-Kyösti opiskelikin jonkin aikaa venäjän kieltä tarkoituksena ryhtyä kääntäjäksi ja virkamieheksi, mutta sitten runous vei voiton.
Ensimmäisen runokokoelmansa Tän pojan kevätrallatuksia Larin-Kyösti julkaisi 1897, ja kirjan ensipainos myytiin loppuun yhdessä kuukaudessa. Larin-Kyöstin runoissa oli huoletonta kulkuriromantiikkaa sekä kesän, Hämeen luonnon ja sen ihmisten kuvausta. Larin-Kyösti kirjoitti myös näytelmiä. Hänen tunnettuja näytelmiään olivat Juhannustulilla (1900), Kuisma ja Helinä (1902) ja Ulkosaarelaiset (1922). Jälkimmäisen pohjalta Kalle Kaarna teki vuonna 1938 samannimisen elokuvan. Larin-Kyösti myös suomensi Gustaf Frödingin runoja ja August Strindbergin teoksia.
Vuonna 1906 Larin-Kyösti yritti masentuneena itsemurhaa Italian-matkallaan ja joutui Firenzessä mielisairaalaan. Hänen entinen lyseon luokkatoverinsa kuvanveistäjä Toivo Tuhkanen haki hänet kotiin Suomeen. Larin-Kyösti joutui viettämään jonkin aikaa Kammion sairaalassa toipumassa. Näistä kokemuksista hän teki samana vuonna Ad astra -nimisen uninäytelmän, joka julkaistiin 1924.
Vuonna 1912 Larin-Kyösti muutti Helsingin lähelle Oulunkylään Jokiniementielle vaatimattomaan taloonsa, jossa hän asui loppuelämänsä. Kesän 1912 hän vietti Wuolteen kartanolla Hauholla.[1] 1920-luvulla Larin-Kyösti matkusteli Ranskassa, Virossa ja Unkarissa. Hän sai valtion taiteilijaeläkkeen 1925. Vuosina 1946 ja 1947 Larin-Kyösti vietti kesänsä Sääksmäellä, jolloin hän luonnosteli Kirkon kirot -nimistä keskiajalle sijoittuvaa näytelmää.
Larin-Kyöstin kuoltua 1948 hänen Oulunkylän talonsa siirtyi testamentilla Suomen kirjailijaliiton haltuun. Talossa ovat sittemmin asuneet muun muassa kirjailijat Oiva Paloheimo ja Daniel Katz.
|
|
Larin-Kyöstin runoja varsinkin varhaisimmista runokokoelmista on käytetty runsaasti laulujen sanoina eri aikoina. Tässä muutamia:
Lähde:[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
