Larin-Kyösti

Larin-Kyösti (oik. Karl Gustaf Larson; 5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna – 2. joulukuuta 1948 Oulunkylä, Helsinki) oli suomalainen runoilija.

Larin-Kyösti
Henkilötiedot
Syntynyt	5. kesäkuuta 1873 Hämeenlinna, Suomi
Kuollut	2. joulukuuta 1948 (75 vuotta) Helsinki
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	runoilija, näytelmäkirjailija, suomentaja
Kirjailija
Esikoisteos	Tän pojan kevätrallatuksia (1897)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Larin-Kyöstin vanhemmat Gustaf Israel Larson ja Sofia Vilhelmina Skog olivat Suomeen muuttaneita riikinruotsalaisia. Hänen isänsä piti talvisin Hämeenlinnassa Seurahuoneen ravintolaa ja kesäisin Kaupunginpuiston kesäravintolaa. Taustastaan huolimatta Larin-Kyösti meni suomenkieliseen Hämeenlinnan lyseoon ja omaksui alkuvaikeuksien jälkeen täysin suomen kielen. Hänen runoudessaan näkyi kuitenkin vaikutteita ruotsalaisten Carl Michael Bellmanin ja Gustaf Frödingin runoista.

Larin-Kyöstin elämään ja runouteen vaikutti syvästi kaksi tapausta. Hänen ravintoloitsija-isänsä teki vuonna 1884 itsemurhan taloudellisten vaikeuksien takia, jolloin perheen äiti joutui ottamaan liiketoimet vastuulleen. Toinen tapaus oli, kun Larin-Kyösti karkotettiin 1892 Hämeenlinnasta hänen tapeltuaan ystävineen toisen nuorisojoukon kanssa Hämeenlinnan Tähtipuistossa. Larin-Kyösti vietti tämän karkotusajan Tuuloksessa ja tutustui sinä aikana perusteellisesti hämäläiseen kyläyhteisöön ja sen kansanihmisiin.

Hämeenlinnan lyseossa Larin-Kyöstin luokkatoverina oli Eino Leino. He valmistuivat yhdessä ylioppilaiksi 1895 ja lähtivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Larin-Kyösti opiskelikin jonkin aikaa venäjän kieltä tarkoituksena ryhtyä kääntäjäksi ja virkamieheksi, mutta sitten runous vei voiton.

Ensimmäisen runokokoelmansa Tän pojan kevätrallatuksia Larin-Kyösti julkaisi 1897, ja kirjan ensipainos myytiin loppuun yhdessä kuukaudessa. Larin-Kyöstin runoissa oli huoletonta kulkuriromantiikkaa sekä kesän, Hämeen luonnon ja sen ihmisten kuvausta. Larin-Kyösti kirjoitti myös näytelmiä. Hänen tunnettuja näytelmiään olivat Juhannustulilla (1900), Kuisma ja Helinä (1902) ja Ulkosaarelaiset (1922). Jälkimmäisen pohjalta Kalle Kaarna teki vuonna 1938 samannimisen elokuvan. Larin-Kyösti myös suomensi Gustaf Frödingin runoja ja August Strindbergin teoksia.

Vuonna 1906 Larin-Kyösti yritti masentuneena itsemurhaa Italian-matkallaan ja joutui Firenzessä mielisairaalaan. Hänen entinen lyseon luokkatoverinsa kuvanveistäjä Toivo Tuhkanen haki hänet kotiin Suomeen. Larin-Kyösti joutui viettämään jonkin aikaa Kammion sairaalassa toipumassa. Näistä kokemuksista hän teki samana vuonna Ad astra -nimisen uninäytelmän, joka julkaistiin 1924.

Vuonna 1912 Larin-Kyösti muutti Helsingin lähelle Oulunkylään Jokiniementielle vaatimattomaan taloonsa, jossa hän asui loppuelämänsä. Kesän 1912 hän vietti Wuolteen kartanolla Hauholla.^[1] 1920-luvulla Larin-Kyösti matkusteli Ranskassa, Virossa ja Unkarissa. Hän sai valtion taiteilijaeläkkeen 1925. Vuosina 1946 ja 1947 Larin-Kyösti vietti kesänsä Sääksmäellä, jolloin hän luonnosteli Kirkon kirot -nimistä keskiajalle sijoittuvaa näytelmää.

Larin-Kyöstin kuoltua 1948 hänen Oulunkylän talonsa siirtyi testamentilla Suomen kirjailijaliiton haltuun. Talossa ovat sittemmin asuneet muun muassa kirjailijat Oiva Paloheimo ja Daniel Katz.

Teokset

• Tän pojan kevätrallatuksia. 1897
• Kylän lauluja. 1898
• Kulkurin lauluja. 1899
• Ajan käänteessä, isänmaallisia runoja. 1899
• Juhannustulilla, näytelmä. 1900
• Etsijän tarina. 1901
• Unta ja totta. 1901
• Kuisma ja Helinä, näytelmä. 1902. Elokuvaksi kahdesti
• Tuhkimo ja kuninkaantytär, satuseikkailu. 1903
• Kellastuneita lehtiä. 1903
• Herra "valtuusmies", huvinäytelmä. 1904
• Musta hepo, kertova saaristolaisrunoelma. 1904
• Leipä ja laulu, kokoelma kertomuksia ja taruja. 1905
• Meren maininkeja. 1905
• Ad astra, yömaalarin unelma kuutena kuvaelmana. 1906
• Särkynyt sävel. 1906
• Lemminkäinen, näytelmä. 1907
• Aarteenkaivajat, hölmöläiskomedia. 1908
• Dikter av Larin Kyösti. 1908
• Vuorivaeltaja, kokoelma runoja. 1908
• Aslak Hetta, kertova lappalaisrunoelma. 1909
• Katupeilin kuvia, kertomuksia ja kuvauksia. 1910
• Oli kerran, satuja nuorille ja aikuisille. 1911
• Lauluja vanhasta kaupungista, kokoelma runoja. 1912
• Tapiolassa, satukuvaelma. 1912
• Balladeja ja muita runoja. 1913
• Valittuja runoja. 1913
• Sällin selkkauksia. 1914
• Sanning och sägen. 1916
• Lausujan runokirja. 1916
• Sydänpäivän lauluja. 1916
• Taikapeili, satunäytelmä. 1916
• Korpinäkyjä 1–2. 1915–17

• Ilja munkki, karjalainen legenda. 1917
• Tarutarha. 1918
• Jouluyön tarina, tarinoita ja kertomuksia. 1918
• Taiston tiellä. 1918
• Ilotyttö, tarina laitakaupungilta. 1919
• Lauluja rakkaudesta. 1919
• Salon soittaja. 1919
• Iloisia helkkeitä, runovalikoima. 1920
• Pilan pippuria ja ivan suolaa, kokoelma kompia. 1921
• Meren äärellä. 1921
• Ulkosaarelaiset, näytelmä. 1922
• Valittuja runoja 1–2. 1913–1923
• Kohotettu keihäs. 1921
• Valitut kertomukset. 1924
• Vaeltava teini. 1924
• Kruunun-perämies, saaristolaiskertomuksia. 1926
• Juvenilia, muistelmateos. 1927
• Runovalikoima. 1929
• Turun teinejä, vallaton vaellusvirsi. 1931
• Uusia balladeja ja legendoja. 1934
• Kotoisilta kujilta, muistelmakuvauksia. 1934
• Meri soittaa.... 1937
• Tapani Löfing. 1937
• Tuuliajolla, saaristolaisromaani. 1940
• Beata-rouvan kilvoitus, sukukartanoromaani. 1944
• Huilu ja kitara, valikoima runoutta. 1946
• Lausujan runoja. 1948
• Unta ja elämää, valikoima kertomuksia. 1948
• Maassa ja tähdissä, valikoima näytelmiä. 1950
• Valitut teokset 1–3. 1950
• Larin-Kyöstin kauneimmat runot. 1961
• Ota sun kaunis kantelees. 1985
• Kirkon kirot, näytelmä. kirjoitettu 1946–1947, ensiesitys 1997

Runoja laulujen sanoina

Larin-Kyöstin runoja varsinkin varhaisimmista runokokoelmista on käytetty runsaasti laulujen sanoina eri aikoina. Tässä muutamia:

• Heilani on kuin helluntai runokokoelmasta Tän pojan kevätrallatuksia
• Helkavirsiä sekä Erotessa runokokoelmasta Kylän lauluja
• Kulkurin kannel, Itkisit joskus illoin, Suvisia suruja, Pilviä kaitselemassa, Keväisiä sointuja (P. J. Hannikaisen mukaelmana "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö...") ja Oravan jäljillä runokokoelmasta Kulkurin lauluja
• Itkevä huilu runokokoelmasta Kellastuneita lehtiä
• Pilvien paimen (senkun tietäs mistä runokokoelmasta vai onko tämä sama kuin jo mainittu Pilviä kaitselemassa?)
• Saaristopolska (tunnetaan myös nimellä Saaristolaispolska) runokokoelmasta Meren maininkeja

Lähde:^[2]

Elokuva

• Kuisma ja Helinä, Kalle Kaarnan ohjaama elokuva vuodelta 1932
• Kuisma ja Helinä, Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1951