Lamont Dozier
yhdysvaltalainen muusikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Lamont Dozier (16. kesäkuuta 1941 Detroit – 8. elokuuta 2022[1]) oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja musiikkituottaja. Hänet tunnetaan erityisesti työstään Brian ja Eddie Hollandin kanssa Motown-yhtiössä 1960-luvulla.
Elämä ja ura
Dozier aloitti musiikkiuransa 13-vuotiaana The Romeos -yhtyeen laulajana.[2] Hän esiintyi 1950-luvulla Detroitissa ja nauhoitti vuonna 1960 debyyttisinglensä taiteilijanimellä Lamont Anthony. Single julkaistiin Motownin perustaja Berry Gordyn sisaren omistamalla Anna Records -levymerkillä.[3] Vuonna 1963 Gordy palkkasi Dozierin omaan levy-yhtiöönsä antaen hänelle yhteistyökumppaneiksi tuottaja-lauluntekijäveljekset Brian ja Eddie Hollandin.[4]
Dozier ja Hollandit (nimet esitetään usein muodossa Holland–Dozier–Holland) kirjoittivat ja tuottivat 1960-luvulla suuren määrän menestyskappaleita Motown-artisteille, joista menestyneimmäksi osoittautui The Supremes. Yhtye nosti peräkkäin listaykköseksi kuusi Dozierin ja Hollandien kirjoittamaa kappaletta, joista ensimmäinen oli vuoden 1964 ”Where Did Our Love Go?”.[4] The Four Tops -yhtyeelle he tekivät muun muassa listahitit ”I Can’t Help Myself (Sugar Pie, Honey Bunch)” ja ”Reach Out, I’ll Be There”.[3] Myös The Isley Brothers, Marvin Gaye, The Marvelettes ja Martha and the Vandellas nauhoittivat heidän materiaaliaan.[5]
Dozier ja Hollandit ajautuivat erimielisyyksiin Motownin kanssa rojaltien jakamisesta, ja pitkän oikeuskäsittelyn jälkeen kolmikko päätti vuonna 1968 perustaa oman yhtiönsä. He alkoivat tuottaa musiikkia omien Invictus- ja Hot Wax -levymerkkiensä alla.[3][5] Dozier alkoi uudelleen nauhoittaa musiikkia sooloartistina.[3] Vuonna 1973 hän lopetti yhteistyön Hollandien kanssa ja siirtyi ABC Recordsille.[3]
Balladi ”Trying to Hold On to My Woman” menestyi hyvin ja Dozierin ABC-debyyttialbumi Out Here on My Own saavutti kultalevyrajan.[2] Hän nauhoitti ABC:lle vielä albumit Black Bach ja Love & Beauty ennen siirtymistään Warner Bros. Recordsille vuonna 1976.[3]
Vuonna 1980 Dozier perheineen muutti Englantiin.[2] Hän tuotti ja kirjoitti 1980-luvulla musiikkia muun muassa Aretha Franklinille, Eric Claptonille ja Phil Collinsille.[5]
Holland–Dozier–Holland valittiin vuonna 1988 Songwriters Hall of Fameen ja vuonna 1990 Rock and Roll Hall of Fameen.[2][4]
Kappaleita
- Can I Get a Witness (Marvin Gaye) [6]
- Heat Wave (Martha and the Vandellas) [6]
- Nowhere to Run (Martha and the Vandellas) [6]
- I Can’t Help Myself (The Four Tops) [6]
- Reach Out I’ll Be There (The Four Tops) [6]
- You Can’t Hurry Love (The Supremes) [6]
- Baby Love (The Supremes) [6]
- Stop! In the Name of Love (The Supremes) [6]
- You Keep Me Hangin’ On (The Supremes) [6]
- Two Hearts (Phil Collins) [6]
Diskografia
Dozierin omalla nimellään julkaisemat sooloalbumit.[3]
- Out Here on My Own (1974)
- Black Bach (1975)
- Love & Beauty (1975)
- Right There (1976)
- Peddlin’ Music on the Side (1977)
- Bittersweet (1979)
- Lamont (1981)
- Working on You (1981)
- Bigger Than Life (1983)
- Inside Seduction (1991)
- Reflections Of (2004)
- Reimagination (2018)
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.