Lactantius

Lactantius Caecilius (Caelius?) Firmianus (noin 250–320) oli kristillinen kirjailija ja apologeetti. Hän syntyi Pohjois-Afrikassa ja oli kristityn apologeetin Arnobiuksen oppilas. Lactantius toimi aluksi retoriikan opettajana ja myöhemmin keisari Diocletianuksen aikana korkeassa virassa Nikomedeiassa, missä hän kääntyi kristinuskoon ja joutui luopumaan virastaan vuonna 303. Konstantinus Suuren aikana Lactantius oli keisarin vanhimman pojan Crispuksen opettaja.

Seinämaalaus, joka todennäköisesti esittää Lactantiusta.

Kristityksi käännyttyään Lactantius kirjoitti useita teoksia. Hän siteerasi usein klassisen kauden kirjailijoita, etenkin Ciceroa, ja tämän takia häntä kutsuttiin renessanssin aikana kristityksi Ciceroksi. Lactanius oli yksi litteä maa-ajatuksen kannattajista.^[1]

Genevieve Gobillot'n ja K.-H. Ohligin mukaan Koraanista löytyy Lactantiukselta saatua aineistoa.^[2]

Teokset

• De opificio Dei ('Jumalan luomistyöstä', ei suomennettu)
• Divinae institutiones ('Uskonoppi', ei suomennettu)
• De ira Dei ('Jumalan vihasta', ei suomennettu)
• De mortibus persecutorum ('Vainoojien kuolemasta', ei suomennettu)