L’Équipe

L’Équipe on ranskalainen, pääkaupunkiseudulla ilmestyvä urheiluun keskittynyt sanomalehti. Yhtiön ja lehden toimitilat sijaitseva Île-de-Francen alueella ja Hauts-de-Seinen departementissa, Issy-les-Moulineaux’n kaupungissa. L’Équipe on yksi laajalevikkisimmistä ranskalaisista sanomalehdistä.

L’Équipe
Lehtityyppi	sanomalehti
Aihealue	urheilu
Julkaisija	Editions Philippe Amaury
ISSN	ISSN 0153-1069 ja 2263-4940
Levikki	355 333 (2006)
Perustettu	1946
Päätoimittaja	Michel Dalloni
Kotikunta	Pariisi / Issy-les-Moulineaux
Kotimaa	Ranska
Sivukoko	tabloidi
Ilmestymistiheys	ma–la
Kieli	ranska
Aiheesta muualla
OCLC
lequipe.fr/
Infobox OK

Historia

Ennen vuotta 1944

Tultaessa 1800-luvun lopulle oli Ranskassa lähinnä yksi urheiluun keskittynyt urheilulehti Le Vélo. Lehti oli perustettu vuonna 1892 ja se keskittyi nimensä mukaisesti lähinnä pyöräilyyn. Alkuaikoina lehden päätoimittajana toimineen Pierre Gifardin kanta tuolloin ajankohtaiseen Dreyfusin tapaukseen oli ailahteleva. Polkupyörien valmistajat, jotka yleensä suhtautuivat jyrkän anti-dreyfuradisesti, ja jotka rahoittivat lehteä, eivät pitäneen päätoimittajan asenteesta. Näin valmistajat päättivät vuonna 1900 rahoittaa Henri Desgrangea, joka oli perustanut kilpailevan lehden L’Auto-Vélo. Kun Le Vélo painettiin vihertävälle paperille, niin kilpaileva lehti L’Auto-Vélo painettiin keltaiselle paperille. Muutamaa vuota myöhemmin tämä lehden paperin väri antoi aiheen Ranskan ympäriajon keltaisen voittajan paidan syntymiselle.

Ensimmäinen numero uutta L’Auto-Vélo-lehteä ilmestyi 6. lokakuuta 1900 eli muutama päivä ennen Pariisin olympiakisojen päättymistä, tosin kisat olivat kestäneet kuusi kuukautta.

Vuonna 1903 jatkui sota L’Auto-Vélon ja Vélon välillä. 6. tammikuuta Desgrange hävisi oikeusprosessinsa Vélo-lehteä vastaan ja joutui käyttämään vastedes omasta lehdestään nimitystä Auto. Lisäksi suurin muutos oli kuitenkin uusien urheiluun keskittyvien lehtien ilmestyminen markkinoille.

Desgrange kehitti silloin keinon kohdata pahimman vastustajansa. Hän muisti, että Géo Lefèvre oli ehdottanut järjestettäväksi suuren polkupyöräkilpailun: näin päätettiin aloittaa Ranskan ympäriajo. Auto-lehti ilmoitti 19. tammikuuta 1903 perustavansa suurimman polkupyöräkilpailun, mitä koskaan on järjestetty.

Ajatus oli erinomainen ja lehden levikki nousi räjähdysmäisesti. Vélo-lehti ei enää onnistunut samaan itselleen lukijoita ja niin lehti lopetti seuraavana vuonna ilmestymisensä.

Vuoden 1944 jälkeen

Auto-lehti ilmestyi myös Ranskan kokeman natsien miehityksen aikana aina 17. elokuuta 1944 saakka. Tällöin lehden julkaiseminen kiellettiin. Tällöin kuitenkin Jacque Goddet, joka oli toiminut lehden julkaisujohtajana, ja jolla oli hyvät suhteet Ranskan vastarintaliikkeeseen, käytti hyväkseen solmimiaan suhteita saadakseen lehden ilmestymään uudelleen, mutta kuitenkin eri nimellä eli L’Équipe.

L’Équipe ilmestyi uudessa muodossa ja uutena lehtenä 28. helmikuuta 1946. Aluksi lehteä julkaistiin kolmena päivänä viikossa, mutta jo vuodesta 1948 lähtien se muuttui päivittäin ilmestyväksi sanomalehdeksi. Lehti sai levikilleen etua myös nopeasti lakkautetuista pahimmista kilpailijoista Élan ja Sport.

Omistuspohja ja liitännäislehdet

Vuonna 1968 Amaury-yhtymä osti lehden ja keskeisen omistajan Philippe Amauryn kuoleman jälkeen vuonna 2006 hänen leskensä Marie-Odile ja lapset ovat ottaneet yhtiön kohtalon käsiinsä.

Vuodesta 1980 lähtien lehti on julkaissut myös viikoittain ilmestyvää lisäliitettä L’Équipe magazine. Tätä lehtikaksikkoa täydentämään lisättiin vuonna 2005 ilmestymisensä aloittanut, neljästi vuodessa ilmestyvä, Sports et Style. Tämän lisäksi vuonna 2006 aloitti myös neljästi vuodessa ilmestyvä naisille tarkoitettu L’Équipe Féminine.

Vuonna 2006 L’Équipe osti kuukausittain ilmestyvän ilmaislehden Le journal du Golf.

Henkilökunta

Julkaisujohtajat

• Jacques Goddet (1946–1984)
• Jean-Pierre Courcol (1984–1993)
• Paul Roussel (1993–2002)
• Christophe Chenut (2003–2008)
• François Morinière (2008–2014)
• Philippe Carli (2014)

Päätoimittajat

• Marcel Oger (1946–1954)
• Gaston Meyer (1954–1970)
• Edouard Seidler (1970–1980)
• Robert Parienté (1980–1987)
• Henri Garcia (1987–1989)
• Noel Couëdel (1989–1990)
• Gérard Ernault (1990–1992)
• Jérôme Bureau (1993–2003)
• Claude Droussent (2003–2008)
• Remy Dessarts (2008–2009)
• Fabrice Jouhaud (2009–)

Levikki

L’Équipen ja muiden keskeisten ranskalaisten sanomalehtien levikki:^[1]

Lehti	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006
Le Parisien/Aujourd’hui en France*	479 112	486 145	506 610	509 114	505 419	501 492	499 957	510 121
La Croix	086 400	086 574	087 891	092 673	094 929	096 317	097 662	096 887
Les Échos	122 999	128 342	127 445	120 333	116 903	119 370	118 722	119 178
L’Équipe	386 189	397 898	370 661	331 638	336 533	365 752	365 654	365 411
Le Figaro	366 690	360 909	366 529	359 108	352 706	341 083	337 118	332 863
L’Humanité	?	050 097	047 051	046 126	048 175	048 966	051 783	051 860
Libération	169 427	169 011	171 551	164 286	158 115	146 109	142 557	132 754
Le Monde	390 640	392 772	405 983	404 085	369 249	371 803	360 610	350 039
La Tribune	085 885	090 918	087 577	082 042	080 459	080 846	080 398	077 437

Mestareiden mestarit

L’Équipe järjestää vuosittain äänestyksen, jossa etsitään vuoden parasta urheilijaa. Äänestyksen suosio on valtava ja usein se tarjoaa yllätyksiä, sillä uudet urheilulajit ovat ottaneet paikan mestareiden mestarien listalla. Äänestyksessä valitaan sekä Ranskan että koko maailman paras urheilija. Ranskalaisista ainoa kansainvälisen äänestyksen voittanut on jalkapalloilija Zinédine Zidane.

Vuosi	Urheilija	Laji	Valintavuoden saavutukset
1980	Eric Heiden	Pikaluistelu	Viisi kultamitalia Lake Placidin talviolympialaisissa (500 m, 100 m, 1 500 m, 5 000 m, 10 000 m)
1981	Sebastian Coe	Yleisurheilu	Maailmanennätys 800 metrin juoksussa (1.41,73)
1982	Paolo Rossi	Jalkapallo	Kultamitalisti sekä paras pelaaja ja maalintekijä maailmanmestaruuskilpailuissa, pelasi Italian joukkueessa, Kultaisen pallon voittaja
1983	Carl Lewis	Yleisurheilu	Kolme kultamitalia maailmanmestaruuskilpailuissa (100 m, pituushyppy, 4 × 100 m viestijuoksu)
1984	Carl Lewis	Yleisurheilu	Neljä kultamitalia Los Angelesin kesäolympialaisissa (100 m, 200 m, pituushyppy, 4 × 100 m viestijuoksu )
1985	Serhi Bubka	Yleisurheilu	Seiväshypyn maailmanennätys (600 cm)
1986	Diego Maradona	Jalkapallo	Kultamitalisti ja paras pelaaja maailmanmestaruuskilpailuissa, joukkueena Argentiina
1987	Ben Johnson *	Yleisurheilu	Maailmanmestaruus ja maailmanennätys (9,87) 100 metrin juoksussa * Titteli otettiin pois Johnsonin käryttyä dopingista
1988	Florence Griffith-Joyner	Yleisurheilu	Kolme kultamitalia Soulin kesäolympialaisissa (100 m, 200 m, 4 × 100 m), maailmanennätys 100 m (10,49) ja 200 m (21,34)
1989	Greg LeMond	Pyöräily	Ranskan ympäriajon voitto ja maantiepyöräilyn maailmanmestaruus
1990	Ayrton Senna	Autourheilu	Formula 1 -maailmanmestaruus
1991	Carl Lewis	Yleisurheilu	Maailmanmestari Tokion kisoissa 100 m ja MM-hopeaa pituushyppy, maailmanennätys 100 m (9,86)
1992	Michael Jordan	Koripallo	Olympiavoittaja Yhdysvaltain joukkueessa sekä NBA-voittaja Chicago Bullsin joukkueessa
1993	Noureddine Morceli	Yleisurheilu	Maailmanmestari 1 500 m ja mailin maailmanennätysmies
1994	Romário	Jalkapallo	Maailmanmestaruus Yhdysvalloissa Brasilian joukkueen pelaajana
1995	Jonathan Edwards	Yleisurheilu	Maailmanmestari ja maailmanennätys kolmiloikassa (18,29 m)
1996	Michael Johnson	Yleisurheilu	Olympiavoittaja 200 m ja 400 m, maailmanennätys 200 m (19,32)
1997	Serhi Bubka	Yleisurheilu	Seiväshypyn maailmanmestari
1998	Zinédine Zidane	Jalkapallo	Maailmanmestaruus Ranskan joukkueessa ja Kultaisen pallon voittaja
1999	Andre Agassi	Tennis	Ranskan avointen ja Yhdysvaltain avointen voittaja, maailman ykköseksi sijoitettu
2000	Tiger Woods	Golf	Kolmen Grand Slam -turnauksen voittaja (US Open, British Open, US PGA)
2001	Michael Schumacher	Autourheilu	Formula 1 -maailmanmestaruus
2002	Michael Schumacher	Autourheilu	Formula 1 -maailmanmestaruus
2003	Michael Schumacher	Autourheilu	Formula 1 -maailmanmestaruus
2004	Hicham el-Guerrouj	Yleisurheilu	Olympiavoittaja 1 500 m ja 5 000 m Ateenan kisoissa
2005	Roger Federer	Tennis	Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitot, 81 voitettua ottelua 85:stä, maailman ykköseksi sijoitettu
2006	Roger Federer	Tennis	Australian avointen, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitot ja tenniksen Masters Cup, maailman ykköseksi sijoitettu
2007	Roger Federer	Tennis	Australian avointen, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitto
2008	Usain Bolt	Yleisurheilu	Kolme olympiakultaa, joista kaikki uudella ME-ajalla
2009	Usain Bolt	Yleisurheilu	Kolme MM-kultaa, joista kaksi uudella ME-ajalla
2010	Rafael Nadal	Tennis	Ranskan avointen, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitto, maailman ykköseksi sijoitettu
2011	Lionel Messi	Jalkapallo	Espanjan-mestaruus, Mestarien liigan voitto, Mestarien liigan paras maalintekijä, Espanjan Supercup, UEFA Supercup, seurajoukkueiden maailmanmestaruus
2012	Usain Bolt	Yleisurheilu	Kolme olympiakultaa, joista yksi uudella ME-ajalla
	Serena Williams	Tennis	Olympiakulta, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avointen voitto
2013	Rafael Nadal	Tennis	Ranskan avointen ja Yhdysvaltain avointen voitto
	Serena Williams	Tennis	Ranskan avointen ja Yhdysvaltain avointen voitto
2014	Renaud Lavillenie	Yleisurheilu	Euroopan-mestaruus, Timanttiliigan lajivoitto, seiväshypyn maailmanennätys
	Katie Ledecky	Uinti	400, 800 ja 1 500 metrin vapaauinnin maailmanennätykset pitkällä radalla

Lähteet

1. Lähde: OJD (ranskan virallinen levikintarkastamo), 2007. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Lehden virallinen sivusto. (ranskaksi)