Kyvetti

Kyvetti on mittausastia, jota käytetään optisissa mittauksissa, jossa näytteen läpi kohdistetaan säteilyä. Mittauslaitteessa, kuten spektrometrissä, oleva detektori tulkitsee näytteen aiheuttaman absorptiota, jolla voidaan määrittää esimerkiksi näytteen konsentraatio. Kyvetit voidaan valmistaa muovista, lasista tai kvartsilasista.

Muovinen kyvetti

Kyvettityypit

Muovikyvetit tehdään yleensä polystyreenistä tai PMMA:sta. Niitä käytetään usein, kun tulosten saaminen nopeasti on tärkeämpää kuin tarkkuus. Monet muovikyvetit ovat kertakäyttöisiä, jolloin säästytään kyvettien pesulta ja kuivaukselta mittausten välissä.^[1]

Lasi- ja kvartsikyvetit ovat kemiallisesti kestävämpiä kuin muovikyvetit, ja sietävät erilaisia orgaanisia liuottimia. Lasikyvetit sopivat mittauksiin aallonpituusalueella 340–2500 nm. Niitä käytetään lähinnä näkyvällä valolla ja infrapunalla tehtäviin mittauksiin. Kvartsikyvettien optimaalinen aallonpituusalue on 190-2500 nm. Ne läpäisevät ultraviolettisäteilyä, ja sopivat hyvin UV-alueella tehtäviin mittauksiin.^[2]

Läpivirtauskyvetti on muunnos perinteisestä kyvetistä. Kyvettiin on liitetty syöttö- ja poistoletku, jotka mahdollistavat kyvetin pesun ja uuden näytteen lisäämisen kesken ajon.

Kyvettien käyttö kentällä

Kyvettejä käytetään myös esimerkiksi kasvitieteen ja metsäntutkimuksen kenttämittauksissa. Suomessa muun muassa Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasema kyveteillä mitataan puiden ja maanpinnan kasvillisuuden kaasumaista aineenvaihduntaa. Näihin tarkoituksiin suunnitellut kyvetit ovat huomattavasti laboratoriokyvettejä kookkaampia, koska kyvetin mittauskammion sisälle pitää sopia esimerkiksi tutkittava puun oksa tai alue maanpintaa.^[3] Mitattaessa kyvetti pidetään avoinna suurimman osan toistuvasta mittausyklistä, että kyvetin mittauskammion sisäolot vastaisivat mahdollisimman tarkoin ympäristöään. Kyvetti suljetaan kasvien kaasunvaihdon mittaamiseksi esimerkiksi minuutin ajaksi tunneittain. Pitkään on ollut tunnettua, että suljetun kyvettikammion ilma voi lämmetä auringon paistaessa nopeastikin useilla Celsius-asteilla (verrattuna avoimeen tilanteeseen), ja kasvien pintalämpötila tätä enemmänkin. Pertti Harin ja kumppaneiden julkaisussaan kuvaaman kyvetin tapauksessa lämpememinen oli suurimmillaan noin 0,1 °C/s. Lämpeneminen häiritsee mittausarvojen tulkintaa osaltaan.^[3][4]

• 
  Oksakyvetti Hyytiälän metsäaseman SMEAR II -mittausasemalla Juupajoella. Etualalla myös pieni fotosynteesille aktiivisen säteilyn aallonpituusalueen (PAR) säteilymittari.
• 
  Oksakyvetti sivulta nähtynä Hyytiälän metsäaseman SMEAR II -mittausasemalla. Kuvan alaosassa näkyvät kyvettikammion paineilmalla avattavat ja suljettavat männät.
• 
  Oksakyvetti (mallia Mekri) SMEAR II -asemalla. Kyvetin sisällä on runsaasti säteilysensoreita.