Kristuksen viimeinen kiusaus

Kristuksen viimeinen kiusaus (The Last Temptation of Christ) on Martin Scorsesen ohjaama elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1988. Paul Schraderin käsikirjoitus perustuu Níkos Kazantzákiksen romaaniin Viimeinen kiusaus (1955).

Kristuksen viimeinen kiusaus
The Last Temptation of Christ
Ohjaaja	Martin Scorsese
Käsikirjoittaja	Paul Schrader
Perustuu	Níkos Kazantzákiksen romaaniin Viimeinen kiusaus
Tuottaja	Barbara De Fina
Säveltäjä	Peter Gabriel
Kuvaaja	Michael Ballhaus
Leikkaaja	Thelma Schoonmaker
Tuotantosuunnittelija	John Beard
Pääosat	Willem Dafoe Harvey Keitel Barbara Hershey David Bowie Harry Dean Stanton
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Universal Pictures
Levittäjä	Universal Studios Netflix
Ensi-ilta	1988
Kesto	164 min.
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	7 000 000 dollaria (arvio)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Kirjan tavoin elokuva kuvaa Jeesuksen elämää inhimillisenä olentona, joka kaikkien ihmisten lailla joutuu kohtaamaan kiusaukset, kuten pelon, epäilyksen, masennuksen, vastahakoisuuden ja himon. Muun muassa kohtaukset, joissa Jeesus tuntee houkutusta ”lihan syntiin”, ovat herättäneet joidenkin kristittyjen keskuudessa voimakkaita vastalauseita.

Alun perin pieneen levitykseen tarkoitettu elokuva nousi kuuluisuuteen jo kauan ennen ensi-iltaansa, kun fundamentalistiset kristilliset ääriliikkeet protestoivat äänekkäästi sen esittämistä vastaan. Suurin osa protestoijista ei ollut edes nähnyt elokuvaa. Seurauksena elokuvan esittäminen kiellettiin joissakin maissa, kuten Etelä-Afrikassa, Filippiineillä ja Singaporessa. Chilessä elokuvaa on saatu näyttää vuodesta 2003. Myös osa elokuvateatteriketjuista on kieltänyt sen esittämisen, ja sitä ei voinut vuokrata esimerkiksi Blockbuster-videovuokraamoista Yhdysvalloissa.

Elokuva kuvattiin Marokossa, ja se sai maailmanensi-iltansa Yhdysvalloissa 12 kaupungissa 12. elokuuta 1988. Protestien aiheuttaman julkisuuden ansiosta elokuva sai aiottua laajemman levityksen, ja se keräsi paljon katsojia. Martin Scorsese sai elokuvan ainoan Oscar-ehdokkuuden ohjauksesta.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Kristuksen viimeisen kiusauksen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.^[1]

Näyttelijät

Willem Dafoe	…	Jeesus
Harvey Keitel	…	Juudas Iskariot
Barbara Hershey	…	Maria Magdaleena
Harry Dean Stanton	…	Saul Tarsolainen (Paavali)
Victor Argo	…	Pietari
Gary Basaraba	…	Andreas
Paul Herman	…	Filippus
John Lurie	…	Jaakob vanhempi
Michael Been	…	Johannes
Leo Burmester	…	Natanael (Bartolomeus)
Alan Rosenberg	…	Tuomas
Andre Gregory	…	Johannes Kastaja
Verna Bloom	…	Maria, Jeesuksen äiti
David Bowie	…	Pontius Pilatus
Irvin Kershner	…	Sebedeus
Tomas Arana	…	Lasarus
Peggy Gormley	…	Martta
Randy Danson	…	Betanian Maria
Steve Shill	…	roomalainen kenturio
Roberts Blossom	…	vanha mestari
Barry Miller	…	Jerobeam
Nehemiah Persoff	…	rabbi
Juliette Caton	…	enkelityttö
Leo Marks	…	Saatana (ääni)

Iskuja elokuvateattereihin Ranskassa

Ranskassa kristityt ääriliikkeet suorittivat sarjan terrori-iskuja elokuvaa esittäneitä teattereita vastaan. Ryhmät pyrkivät estämään sisäänpääsyn elokuvateatteihin ja katsomaan meneviä ihmisiä pahoinpideltiin. Haju- ja kyynelkaasupommeja räjäytettiin saleissa ja katsomoissa.

Murheellisin ja tuhoisin oli katolisen fundamentalistiryhmän suorittama terrori-isku pariisilaiseen Saint Michel -elokuvateatteriin. Ryhmän jäsenet sytyttivät teatterin palamaan palopommilla kesken näytännön 22. lokakuuta 1988. Teatterissa olleista ihmisistä 13 loukkaantui, yksi hengenvaarallisesti. Pariisin arkkipiispa kardinaali Jean-Marie Lustiger vastusti elokuvan esittämistä näkemättä sitä, mutta kehotti ääriliikkeitä pidättäytymään väkivallasta.^[2]

Iskut vaikuttivat elokuvan levitykseen Ranskassa. 30 teatteria 50:stä lopetti elokuvan näytännöt ja kaavailtu katsojamäärä jäi 170  000:een odotetusta puolesta miljoonasta katsojasta. Äärikristityt kokivat saaneensa voiton ja siirtyivät tekemään iskuja Claude Chabrolin elokuvaa Naisten asioita^[3] esittäneitä teattereita vastaan. Yhdessä kyynelkaasupommihyökkäyksistä kuoli yksi katsoja sydänkohtaukseen etsiessään ulospääsyä teatterista.^[2]

Lähteet

1. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
2. New York Times: Police Suspect Arson In Fire at Paris Theater
3. Une Affaire de Femmes (1988). Elokuva kertoo historiallisesta tapauksesta, jossa naisille abortteja tehnyt pesulatyöntekijä Marie-Louise Giraud tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Vichyn Ranskassa 1943.

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.