tanskalainen kristillisdemokraattinen puolue From Wikipedia, the free encyclopedia
Kristillisdemokraatit (tansk. Kristendemokraterne) on tanskalainen poliittinen puolue.[2] Puolue perustettiin huhtikuussa 1970 kristillisenä kansanpuolueena (Kristeligt Folkeparti) vastustamaan pornografian rajoitusten vapauttamista ja abortin laillistamista. Puolueen nimi vaihdettiin nykyiseen vuonna 2003. Kristillisdemokraatit ovat Euroopan kansanpuolueen (EPP) ja Centrist Democrat Internationalin jäseniä.
| Kristillisdemokraatit | |
|---|---|
| Kristendemokraterne | |
|
|
|
| Perustettu | 13. huhtikuuta 1970 |
| Puheenjohtaja | Jeppe Hedaa |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta, keskusta-oikeisto |
| Toimisto |
Vermlandsgade 51 2300 København S |
| Kansankäräjät[1] |
0 / 179 |
| Euroopan parlamentti |
0 / 14 |
| Alueet |
1 / 205 |
| Kunnat |
11 / 2 436 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– EPP – CDI |
| Nuorisojärjestö | Cura Ungdom |
| Kotisivu |
kd |
Puolue oli edustettuna Tanskan parlamentissa vuosina 1973-1994 ja 1998-2005. Kesäkuussa 2010 puolueeseen liittyi sitoutumaton Per Ørum Jørgensen, joten puolue oli edustettuna yhdellä paikalla syyskuun 2011 parlamenttivaaleihin asti. Huhtikuussa 2021 Jens Rohde liittyi kristillisdemokraatteihin, jotka olivat jälleen edustettuina Tanskan parlamentissa, kunnes hän erosi elokuussa 2022.[3]
Kristillisdemokraatit haluaa muokata yhteiskuntaa kristillisen elämän- ja ihmiskäsityksen pohjalta. Puolueella on yhteyksiä kristillisdemokraattiseen maailmanliikkeeseen ja se tekee erityisen tiivistä yhteistyötä Pohjoismaiden kristillisten puolueiden kanssa. Sosiaalis-taloudellisissa kysymyksissä puolue sijoittuu poliittisesti keskustaan. Sen keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa abortin poistaminen, eettiset kysymykset, ympäristöpolitiikka ja perhepolitiikka. Puolueen kanta EU:hun on ollut jakautunut. Vuoden 2023 lopussa kristillisdemokraatit hyväksyivät uuden arvomaailman, johon on kirjattu naisten aborttioikeuden vastustaminen.[3]
Kristillisdemokraatit perustettiin nimellä Kristeligt Folkeparti 13. huhtikuuta 1970 suorana vastareaktiona pornografian laillistamista koskevan lain hyväksymiselle vuonna 1969 ja abortin käyttöönotolle sosiaalisena syistä maaliskuussa 1970. "Vapaa abortti" laillistettiin vasta vuonna 1973. Perustajille oli myös tärkeää torjua sitä, mitä he pitivät yhteiskunnan moraalisena hajoamisena.[3]
Kristillisdemokraatit pääsivät ensimmäisen kerran Tanskan parlamenttiin niin sanotuissa maanvyörymävaaleissa joulukuussa 1973 Jens Møllerin johdolla. Puolue oli edustettuna yhtäjaksoisesti vuoteen 1994 asti äänestäjien kannatuksen vaihdellessa 5,3 prosentin ja yhdeksän paikan sekä 2,3 prosentin ja neljän paikan välillä.[3]
Vuosina 1982-1988 puolue osallistui konservatiivien johtamaan neliapilahallitukseen, jossa Christian Christensen toimi ympäristöministerinä, ja Poul Schlüterin toisessa hallituksessa syyskuussa 1987 puolue sai toisen ministerin, Flemming Kofod-Svendsenin asuntoministeriksi. Vuosina 1993-1994 puolue osallistui sosialidemokraattien johtamaan enemmistöhallitukseen. Jann Sjursen toimi energiaministerinä ja Flemming Kofod-Svendsen asuntoministerinä sekä pohjoismaisen yhteistyön ja Itämeriasioiden ministerinä.[3]
Vuoden 1994 vaaleissa kristillisdemokraatit eivät päässeet yli äänikynnyksen, mutta vuonna 1998 puolue palasi Tanskan parlamenttiin neljän paikan ja 2,5 % kannatuksen turvin Jann Sjursenin johdolla. Puolue säilytti asemoitumisensa keskustaan, mutta ilmoitti työskentelevänsä sellaisen keskustaoikeistolaisen hallituksen muodostamiseksi. Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa puolue säilytti neljä paikkaa (2,3 %), mutta sillä ei ollut merkitystä enemmistön ja hallituksen muodostamisen kannalta.[3]
Lokakuussa 2002 puheenjohtajaksi valittiin Marianne Karlsmose, joka halusi uudistaa puoluetta vetoamaan laajempaan äänestäjäjoukkoon kuin tunnustuksellisiin kristittyihin. Nimenmuutos Kristeligt Folkeparti -puolueesta KristenDemokraterne-puolueeksi oli osa tätä prosessia, ja se hyväksyttiin 26. lokakuuta 2003.[4] Puolue ei päässyt Tanskan parlamenttiin vuoden 2005 vaaleissa, ja Marianne Karlsmosen tilalle puheenjohtajaksi tuli Bodil Kornbek.[3]
Vuoden 2007 vaaleissa puolueen kannatus lähes puolittui, ja kristillisdemokraatit sai 0,9 prosenttia äänistä. Vuoden 2008 puoluekokouksessa Bodil Kornbekin tilalle puheenjohtajaksi tuli Bjarne Hartung Kirkegaard. Entinen konservatiivi Per Ørum Jørgensen liittyi kristillisdemokraatteihin kesäkuussa 2010 ja puolue sai yhden paikan Tanskan parlamentissa. Paikkaa ei kuitenkaan onnistuttu uusimaan vuoden 2011 vaaleissa. Ørumista tuli kristillisdemokraattien puheenjohtaja lokakuussa 2011, mutta syyskuussa 2012 hän jätti puolueen tuen puutteen vuoksi. Hänen seuraajakseen tuli lokakuussa 2012 Stig Grenov. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa kristillisdemokraatit saivat 0,8 prosenttia äänistä eivätkä saaneet edustusta Tanskan parlamenttiin.[3]
Vuoden 2019 vaalikampanjan alussa Stig Grenov jäi sairauslomalle. Varapuheenjohtaja Isabella Arendt tuli tilalle, ja hänen vaikutuksestaanpuolue yli kaksinkertaisti äänimääränsä. Puolue ei kuitenkaan saavuttanut äänikynnystä 1,7 prosentin tuloksella. 13. lokakuuta 2019 Isabella Arendt valittiin virallisesti puolueen puheenjohtajaksi. Huhtikuussa 2021 Jens Rohde liittyi puolueeseen, ja kristillisdemokraatit olivat jälleen edustettuina Tanskan parlamentissa. Puolueen tuen puutteen vuoksi Isabella Arendt luopui puheenjohtajuudesta 17. toukokuuta 2022. Samalla hän erosi kristillisdemokraateista. Seuraavassa kuussa hän ilmoitti pyrkivänsä Tanskan parlamenttiin konservatiivisen kansanpuolueen ehdokkaaksi. 25. elokuuta 2022 myös Jens Rohde jätti puolueen, joka menetti jälleen kerran edustuksensa Tanskan parlamentissa.[3]
Arendtin lähdön jälkeen entinen puheenjohtaja Marianne Karlsmose, joka oli tuolloin varapuheenjohtaja, ryhtyi vt. puheenjohtajaksi. Hänestä tuli jälleen puolueen keulahahmo ennen vuoden 2022 parlamenttivaaleissa. Tämän jälkeen Stig Grenov palasi politiikkaan ja hänestä tuli ehdokas Tanskan parlamenttiin. Puolue ei kuitenkaan saavuttanut paikkaa vaaleissa. Tämän jälkeen Karlsmose erosi ja suositteli, että puolue ei asettuisi ehdolle tulevissa parlamenttivaaleissa, vaan keskittyisi kunta- ja aluepolitiikkaan ja osallistuisi julkiseen keskusteluun. Puolueen johtokunta hylkäsi tämän ehdotuksen. Kun liikemies Jeppe Hedaa valittiin puoluekokouksessa 19. maaliskuuta 2023 uudeksi puheenjohtajaksi, hän ilmoitti, että puolue pyrkii jatkossakin asettumaan ehdolle parlamenttiin.[3]
| Ajankohta | Äänet | Paikat | |||
|---|---|---|---|---|---|
| # | % | ± pp | # | ± | |
| 1971 | 57 072 | 1,9% | +1,9 | 0 / 179 |
Uusi |
| 1973 | 123 573 | 4,0 | +2,1 | 7 / 179 |
 7 |
| 1975 | 162 734 | 5,3 | +1,3 | 9 / 179 |
2 |
| 1977 | 106 082 | 3,4 | −1,9 | 6 / 179 |
 3 |
| 1979 | 82 133 | 2,6 | −0,8 | 5 / 179 |
1 |
| 1981 | 72 174 | 2,3 | −0,3 | 4 / 179 |
1 |
| 1984 | 91 623 | 2,7 | +0,4 | 5 / 179 |
1 |
| 1987 | 79 664 | 2,4 | −0,3 | 4 / 179 |
1 |
| 1988 | 68 047 | 2,0 | −0,4 | 4 / 179 |
 0 |
| 1990 | 74 174 | 2,3 | +0,3 | 4 / 179 |
0 |
| 1994 | 61 507 | 1,9 | −0,4 | 0 / 179 |
4 |
| 1998 | 85 656 | 2,5 | +0,6 | 4 / 179 |
4 |
| 2001 | 78 793 | 2,3 | −0,2 | 4 / 179 |
0 |
| 2005 | 58 071 | 1,7 | −0,6 | 0 / 179 |
4 |
| 2007 | 30 013 | 0,9 | −0,8 | 0 / 179 |
0 |
| 2011 | 28 070 | 0,8 | −0,1 | 0 / 179 |
0 |
| 2015 | 29 077 | 0,8 | 0,0 | 0 / 179 |
0 |
| 2019 | 61 215 | 1,7 | +0,9 | 0 / 179 |
0 |
| 2022 | 18 276 | 0,5 | −1,2 | 0 / 179 |
0 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
