Kreatiniini

Kreatiniini (C₄H₇N₃O) on imidatsolijohdannainen, jota syntyy lihasten aineenvaihdunnassa kreatiinista ja fosfokreatiinista. Veren kreatiniinipitoisuutta voidaan käyttää hyväksi munuaisten toiminnan tutkimisessa.

Kreatiniini
Tunnisteet
IUPAC-nimi	2-amino-3-metyyli-4H-imidatsol-5-oni
CAS-numero	60-27-5
PubChem CID	26009888
SMILES	CN1CC(=O)N=C1N [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava	C4H7N3O
Moolimassa	113,126 g/mol
Sulamispiste	300 °C[2]
Tiheys	1,09 g/cm3
Liukoisuus veteen	8,01 g/l (16 °C) [2]
Infobox OK

Muodostuminen

Kreatiniinia muodostuu lihasten käyttäessä energianlähteenään fosfokreatiinia tai kreatiinia. Ihmisen tuottaman kreatiniinin määrä pysyy suurin piirtein vakiona päivästä toiseen. Arvioiden mukaan noin kaksi prosenttia ihmiskehon kreatiinista poistuu vuorokauden aikana kreatiniinina. Kreatiinin eritys riippuu lihasmassasta, joten miesten veren kreatiinipitoisuus on korkeampi kuin naisten. Munuaiset suodattavat kreatiniinin pois verestä hiussuonikeräsessä.^[3][4]

Hyödyntäminen diagnostiikassa

Jos munuaiset eivät toimi kunnolla, kreatiniinin suodattuminen heikentyy, mikä ilmenee veren koholla olevina kreatiniinipitoisuuksina. Kun kreatiinipitoisuuden lisäksi otetaan huomioon potilaan paino, sukupuoli ja ikä, voidaan määrittää munuaiskerästen suodattumisnopeus eli niin sanottu GFR-arvo. GFR-arvo on erittäin hyödyllinen väline munuaisten kuntoa arvioitaessa.^[3][5]

Aikuisilla veren seerumin kreatiniinin viitearvot ovat miehillä 60–100 μmol/l ja naisilla 50–90 μmol/l. Liharuokien syöminen saattaa nostaa kreatiniinipitoisuuksia lyhytaikaisesti. Viitearvojen ylitys ei ole välttämättä merkki munuaissairaudesta, sillä terveilläkin lihaksikkailla miehillä kreatiniinipitoisuus voi olla viitearvoa korkeampi.^[4][5]