From Wikipedia, the free encyclopedia
Konetuliaseeksi katsotaan aseet, jotka ampuvat sarjatulta. Näitä ovat muun muassa konepistooli, konekivääri, rynnäkkökivääri, pikakivääri ja konetykki.
Ensimmäiset konetuliaseet olivat varsin raskaita, hankalakäyttöisiä ja harvinaisia. Varhaisimmat konetuliaseet saattoivat tarvita useita käyttäjiä.[1][2] Sittemmin konetuliaseista on tullut yleisiä ja nykyään eri maiden jalkaväen sotilaat on tyypillisesti aseistettu henkilökohtaisella konetuliaseella.
Ensimmäisen käytännöllisen konekiväärityyppisen aseen valmisti yhdysvaltalainen Richard J. Gatling vuonna 1862.[3] Gatling oli monipiippuinen ja kammesta kiertämällä koneisto latasi uusia patruunoita piippuihin yhden piipun vuorollaan lauetessa.[3]
Seuraava askel kehityksessä oli Hiram Maximin vuonna 1884 keksimä Maxim-konekivääri, jossa rekyylistä voimansa saava koneisto latasi uuden patruunan automaattisesti toisensa perään.[4]
Nykyisin konekiväärit ovat yleensä vyösyötteisiä aseita, joiden tulinopeus on 500–1000 laukausta minuutissa. Ne jatkavat ampumista niin kauan kuin liipasin on painettuna ja ammuksia riittää.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
