perhoslaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Koivukehrääjä (Eriogaster lanestris) on keskikokoinen, keväinen yöperhoslaji.
| Koivukehrääjä | |
|---|---|
 naaras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Villahäntäkehrääjät Eriogaster |
| Laji: | lanestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eriogaster lanestris |
|
| Katso myös | |
Koivukehrääjä on keskikokoinen, roteva ja pyöreäsiipinen perhonen. Etusiipien pohjaväri on harmahtavan punaruskea, kuten myös ruumiin karvoitus. Etusiiven poikki kulkee vaalea poikkiviiru, joka ei erityisemmin mutkittele. Poikkiviiru on koiraalla leveämpi ja reunoiltaan tarkkarajaisempi. Siiven keskellä on laaja, vaalea keskitäplä ja tyvessä vaalea, kolmiomainen täplä. Takasiivet ovat selvästi etusiipiä pienemmät, vaaleamman ruskeat, ja myös niissä erottuu vaalea poikkiviiru. Koiraan tuntosarvet ovat selvästi kaksoiskampamaiset. Naaras on ruumiiltaan koirasta tukevampi, ja sen takaruumiin kärjessä on harmaista karvoista muodostuva pyöreä tupsu. Siipiväli on koiraalla 29–38 mm ja naaraalla 39–45 mm.[2][3][4]
Koivukehrääjää tavataan suuressa osassa Keski-Eurooppaa. Idässä sen levinneisyys ulottuu Venäjän poikki Itä-Aasiaan. Se on kaikkialla esiintymisessään paikoittainen.[4] Suomessa koivukehrääjän levinneisyysalue on erikoinen. Maan eteläosissa sitä tavataan lounaisrannikolla sekä Itä-Suomessa. Pohjoisempana sitä tavataan Etelä-Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvan linjan pohjoispuolella Pohjois-Lappiin saakka. Näiden väliin, maan keskiosiin jäävältä vyöhykkeeltä havainnot puuttuvat. Aikuiset perhoset lentävät huhtikuun alusta toukokuun alkupuolelle[5], etelämpänä Euroopassa jo helmi-maaliskuussa[3].
Koivukehrääjää tavataan lämpimillä, pensaikkoisilla paikoilla, kuten metsänreunustoilla, puutarhoissa, puistoissa ja teiden varsilla. Suomessa lajia tavataan useimmin soiden läheisyydessä. Perhoset aloittavat lentonsa varhain illalla, joskus jopa iltapäivällä. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, joskin naaraat hieman harvemmin.[4]
Naaras munii 200–300 munaa oksille noin 50 mm pitkiin ryhmiin, jotka kiertävät oksaa spiraalimaisesti. Munarykelmä peittyy naaraan takaruumiin kärkitupsusta irronneiden karvojen alle. Naaras kuolee pian munimisen jälkeen ja sen saattaa löytää maasta läheltä munarykelmää. Toukat kuoriutuvat hiukan myöhemmin ja rakentavat heti tuottamastaan valkoisesta seitistä yhteisen toukkapesän, jonka voi nähdä kymmenien metrien päähän. Toukat ovat sosiaalisia ja tulevat yhdessä ulos toukkapesästä ruokailemaan 3–6 kertaa päivässä. Toukat viihtyvät auringonpaisteessa, eivätkä yritä erityisemmin piilotella. Viimeisen nahanluonnin jälkeen toukat kuitenkin erakoituvat, mutteivät silloinkaan yleensä poistu muutamaa kymmentä metriä kauemmaksi aikaisemmasta pesäpaikasta. Toukat ovat täysikasvuisia heinäkuun alussa ja koteloituvat maahan, karikkeen joukkoon kovan, sylinterimäisen ja ruskean kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii varsin usein kaksi kertaa, joskus useammankin, mutta kotelovaiheen tiedetään kestäneen jopa 14 vuotta.[4]
Toukka on polyfagi, joka syö pääasiassa koivuja (Betula), mutta harvakseltaan myös muita lehtipuita.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
