Kofun

Kofun (jap. 古墳) tarkoittaa 200–600-luvuilla rakennettuja megaliittisia hautoja tai tumuluksia Japanissa. Ne ovat antaneet nimen Japanin historian Kofun-kaudelle. Suurin osa kofuneista on avaimenreiän muotoisia kumpuja, lähes ainutlaatuisia muinaiselle Japanille. Kofuneiden päälle ja ympärille asetettiin niitä suojaamaan ja rajamaan haniwa-terrakottaveistoksia.

Kofunit olivat Japanin Yamato-kauden ylimystön hautoja. Kofuneita tehtiin erityisen paljon Kofun-kaudella 300–552. Kofunien rakentaminen aloitettiin jo hieman aiemmin. Vanhimman japanilaisen kofunin on sanottu olevan Hokenoyaman kofun Sakuraissa 200-luvulta. Avaimenreiän muotoisten kofuneiden rakentaminen levisi koko maan alueelle Yamatosta (Tōhokua lukuun ottamatta) 400-luvulla. Kofuneiden leviämisen uskotaan todistavan Yamaton hovin vallan laajenemisesta. Mutta joidenkin mukaan se liittyy yksinkertaisesti kulttuurin leviämiseen. Tällöin sillä olisi juuri poliittista merkitystä. Kofuneita rakennettiin myös 400-luvulla Gayassa Korean eteläosassa.

Yleisin kofun-tyyppi muistuttaa ylhäältä katsoen avaimenreikää. Niitä kutsutaan japanissa nimellä zempō-kōen-fun. Mutta kofun voi olla myös ylhäältä katsoen pyöreä (empun), neliömäinen (hōfun) tai kahden suorakaiteen yhdistelmä (zempō-kōhō-fun).

Kofuneiden koot vaihtelevat muutamien metrien kokoisista kummuista yli 400 metriin. Suurin kofun on Daisen kofun Sakaissa Osakan prefektuurissa. Sen on sanottu olevan keisari Nintokun hauta. Vuonna 1972 Asukasta löydetty ryöstämätön Takamatsuzukan kofun paljasti joitakin yksityiskohtia. Kofunin sisälle oli maalattu värikkäitä kuvia, jotka esittävät hovia tai tähtikuvioita. Kiviarkku oli laitettu hautakammioon ja esineitä, miekkoja ja pronssipeilejä, asetettu siihen ja sen ulkopuolelle.