Suomen Painoasiain ylihallituksessa käsiteltiin J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita, jonka eräistä runoista tuli sensuuriviranomaisille päänvaivaa. Runeberg ei suostunut muuttamaan runon Döbeln vid Jutas (Döbeln Juuttaalla) loppusäkeitä isänmaan epävarmasta tulevaisuudesta. Hänen taipumattomuutensa katsotaan pelastaneen runon. Samoin haluttiin muuttaa ensi osan Konungen -runon kuvaus Viaporin petoksellisesta antautumisesta, mutta Runeberg ei siihen suostunut. Teoksen toinen osa joutui 12 vuotta myöhemmin samoihin vaikeuksiin. Tällöin Runeberg myöntyi muutoksiin, jotka koskivat Viaporin antautumista runossa Bröderne (Veljekset).[1]