Kiima

Kiima on useimmilla nisäkäsnaarailla esiintyvä ilmiö, jolloin eläin on tilassa, jossa munasolun hedelmöittyminen on mahdollista. Kiima-aikana eläin on seksuaalisesti aktiivinen.

Kiimakierrolla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu kiiman alusta seuraavan kiiman alkuun tai lopusta loppuun. Kausilisääntyjät ovat eläimiä, jotka pystyvät saamaan kiimoja vain osan aikaa vuodesta.^[1]

Hevosen kiimakierto on 14–16 vuorokautta, ja se on kausilisääntyjä.^[1] Naaraskissalla kiima kestää 14–21 vuorokautta.

Koira

Narttukoiralla on kiima 1–3 kertaa vuodessa. Ensimmäinen kiima on noin 6–9 kuukauden iässä. Narttukoiran kiimasta käytetään myös nimitystä juoksuaika. Koiran kiima jaetaan esikiimaan (proestrus), kiimaan (estrus), jälkikiimaan (metestrus) sekä kiimattomaan (anestrus) aikaan. Esikiimaan (9 vrk) kuuluu ulkosynnyttimien turvotus ja verinen vuoto emättimestä. Vaikka se ulkoisesti muistuttaa naisen ja eräiden apinanaaraiden kuukautisia, se johtuu aivan eri syistä. Vuoto vaalenee varsinaista kiimaa lähestyttäessä. Vain varsinaisen kiiman (9 vrk) aikana narttu antaa uroksen astua. Varsinainen kiima voidaan todeta myös verikokeella tutkimalla irtosolunäyte (PAPA) tai progesteronihormonin määrä. Näin voidaan määrittää sopiva aika astutukselle. Jälkikiima (60 vrk) päättyy kantavalla koiralla synnytykseen. Mikäli narttu ei ole kantava, voi esiintyä valeraskausoireita.

Lähteet

1. Tamman kiima Hevostietokeskus. Viitattu 16.7.2018.

 

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

• Merkinnän syy: Käsittelee vain koiran ja kissan kiimaa, ei muita nisäkkäitä.