Keltaohdake
putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Keltaohdake (Cirsium oleraceum) on monivuotinen ohdakelaji. Se on Suomessa harvinainen ja kasvaa yleisempänä Keski- ja Itä-Euroopassa.[1] Kasvi on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi, mutta vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa se luokiteltiin vaarantuneeksi.[2]
| Keltaohdake | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Carduoideae |
| Suku: | Ohdakkeet Cirsium |
| Laji: | oleraceum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö
Keltaohdake kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi. Sen lehdet ovat vihreitä, lähes kaljuja, pariliuskaisia ja laidoiltaan ohut- ja keltapiikkisiä. Ylimmät lehdet ovat sepiviä ja yleensä liuskattomia. Lisäksi sen mykeröiden alla on leveitä vaaleanvihreitä ylälehtiä. Mykeröiden kukat ovat vaaleankeltaisia. Keltaohdake kukkii heinä–syyskuussa.[3][2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Keltaohdake esiintyy Länsi-Euroopasta Ranskasta läntiseen Siperiaan. Suomessa keltaohdake on melko harvinainen ja sitä esiintyy Etelä-Suomesta Etelä-Lapin korkeudelle. Satunnainen löytö tunnetaan myös Itä-Lapista. Laji on alkuperäisenä harvinainen ja esiintyy luonnontilaisella kasvupaikalla Ahvenanmaalla Jomalassa. Muuten kasvi esiintyy Suomessa yleensä uustulokkaana tai viljelykarkulaisena. Keltaohdaketta on käytetty Suomessa myös koristekasvina ja muutamilla paikkakunnilla on syntynyt pysyviä kasvustoja sen levitessä asutuksen lähiympäristöön. Leviämistä on tapahtunut myös puutavaran tuonnin tai sodanaikaisten rehukuormien mukana.[4][5][6]
Keltaohdake kasvaa kosteilla niityillä, ojanpientareilla, puronvarsilla, soilla, lehtimetsissä ja joutomailla.[5][7]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.