Kelly-Hopkinsvillen tapaus[a] on väitetty humanoidihavainto Yhdysvalloissa vuonna 1955. Avaruusolennon kaltaisten olentojen kerrotaan ilmestyneen illalla 21. elokuuta 1955 Suttonin maatilalle lähelle Kellyä, joka sijaitsee Hopkinsvillen kaupungin pohjoispuolella Lounais-Kentuckyssa. Silminnäkijöiden mukaan otukset olivat noin 1,2 metriä korkeita ihmismäisiä hahmoja, ja niillä oli suhteettoman isot päät ja silmät.[1] Tapaus on yksi Hynekin ufoluokituksen kolmannen lajin lähituntumien tyyppiesimerkeistä.[2] Tapauksen taustalla on arveltu olleen luonnolliset ilmiöt, joita maatilan asukkaat tulkitsivat iltahämärällä.[1]
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa. |
Silminnäkijät
Etäisesti ihmistä muistuttaneiden avaruusolentojen kerrotaan ilmestyneen illalla 21. elokuuta 1955 Suttonin maatilalle[1] Hopkinsvillen kaupungin pohjoispuolella lähellä Kellyn kylää Kentuckyn maaseudula.[3] Maatilan päärakennuksessa oli 11 asukasta: kolme lasta ja kahdeksan aikuista. Suttonin sukua johti leskirouva Glennie Lankford, joka tapauksen aikaan oli 50-vuotias. Muiden iät vaihtelivat 7 ja noin 30 vuoden välillä. Suurin osa kuului Lankfordien ja Suttonien perheeseen syntymän tai avioliiton kautta, mutta talossa asui vieraina myös pennsylvanialainen nuoripari Billy Ray Taylor ja June Taylor. Nämä olivat karnevaalikausityöläisiä, jotka olivat majailleet Suttonien luona jo jonkin aikaa.[1]
Lankfordit, Suttonit ja Taylorit olivat tapauksen ainoat todistajat.[1][4] Kaikki paikallaolleet eivät nähneet kaikkia tapahtumia, sillä June Taylor oli liian peloissaan katsomaan ulos ja pikkulapset piiloutuivat äitinsä käskystä sängyn alle. Ufoja näkivät samana iltana myös muut lähiseudun asukkaat.[1]
Kohtaaminen
.png)
Oudot havainnot alkoivat noin seitsemältä illalla, kun Billy Ray Taylor meni hakemaan kaivolta vettä.[1] Palatessaan hän kertoi nähneensä lentävän kohteen talon takana. Muut eivät juuri kiinnittäneet asiaan huomiota arvellen sen olleen ehkä tähdenlento.[4] Taylorille myös naureskeltiin.[5] Noin tuntia myöhemmin koira alkoi haukkua. Taylor ja Glennie Lankfordin poika Elmer ”Lucky” Sutton menivät ulos tutkimaan asiaa. He näkivät oudon olennon ja palasivat sisälle hakemaan haulikon[1] ja Taylorin kilpapistoolin.[3]
Havainnot kestivät noin kolme tuntia.[1] Aluksi se näyttäytyi outona hohteena.[4] Myöhemmin se hahmottui ”pikkumieheksi”, joka lähestyi hitaasti kädet ylhäällä takaovelle menneitä kahta miestä. He ampuivat olentoa joka kierähti ja katosi pimeyteen. Samankaltainen olento näyttäytyi ikkunassa, ja jälleen sitä kohti ammuttiin. Miehet päättivät mennä ulos ja havaitsivat olennon talon katolla. Toinen olento nähtiin puussa ja molempia ammuttiin. Puussa oleva olento leijaili alas.[5] Suuri, kynsinen käsi tarttui Tayloria hiuksista.[1] Taylorin mukaan olentoihin osui kolmasti mutta osumilla ei ollut näkyvää vaikutusta. Hän kertoi .22-kaliiperisen luodin kimmonneen pois ja kuvaili osuman ääntä ”peltiämpäriin ampumiseksi”.[5]
Glennie Lankford alkoi rauhoitella miehiä. Hän totesi, etteivät olennot olleet yrittäneet vahingoittaa ketään, ja kehotti ottamaan yhteyttä poliisiin.[3] Sopivan tilaisuuden tultua talon asukkaat ryntäsivät autolleen ja pakenivat hakemaan poliiseja.[1] He kertoivat taistelleensa lähes neljä tuntia ja tarvitsevansa apua.[3]
Poliisin tutkimukset
Poliisi otti ammuskelun vakavasti.[3] Hopkinsvilleen saapui toistakymmentä virkavallan edustajaa, jotka kuuluivat kaupungin, piirikunnan ja osavaltion poliisiosastoihin.[1] He panivat merkille Suttonien pelkotilan ja myös sen, etteivät nämä olleet alkoholin vaikutuksen alaisena.[4] Tutkijat etsivät johtolankoja, mutta ainoat merkit kahakasta olivat laukausten jäljet. Maassa ei ollut pikkumiesten tai lentävän lautasen laskeutumisen jättämiä jälkiä.[1] Aidan lähellä nähtiin vihertävää hohdetta, joka oli seuraavana päivänä kadonnut.[3] Eräs paikalle hälytetyistä poliiseista kuvaili erikoisia ”meteoreja”, jotka tulivat Suttonin maatilan suunnalta. Hän ja mukana ollut vaimo kertoivat kahden niistä menneen auton ylitse pitäen kovaa, suhisevaa ääntä.[4]
Maatilalle palasi aamulla kaksi poliisia. He kuulivat maatilan asukkaiden poistuneen, sillä otukset olivat palanneet noin kello 3.30 aamuyöllä, rapistelleet katolla ja raapineet seiniä. Aseita ei tällä kertaa käytetty.[3]
Seuraavina päivinä tehtiin tarkempia tutkimuksia. Tällöin varmistui, ettei alkoholia ollut nautittu. Poliisit löysivät ladon takana olevalta niityltä halkaisijaltaan 15-metrisen palaneen kehän, jolle ei löytynyt selitystä.[6] Kuvaukset olentojen ulkonäöstä vaihtelivat jonkin verran. Ensimmäisissä lehtijutuissa niitä kuvattiin noin 1,2 metriä korkeiksi. Niillä oli isot päät, valtavan suuret silmät ja pitkät käsivarret,[1] jotka ulottuivat melkein maahan, kun olento seisoi suorassa.[5] Glennie Lankfordin mukaan olennot olivat vain noin 75 senttimetriä pitkiä. Niiden kädet muistuttivat linnun jalkoja, sormenpäissä oli petoeläimen kynnet ja jalat olivat pitkät, kapeat ja jäykät. Silmät kiiluivat tai loistivat keltaisina.[1] Olennot lähestyivät aina talon pimeimmältä puolelta, joten silmät saattoivat olla hyvin herkät. Vaatetusta kuvailtiin ”nikkelipäällysteiseksi”.[4] Tapauksen aikaan 25-vuotias Lucky Sutton kuvaili myöhemmin pojalleen olentojen väriä vihertävän hopeiseksi. Kerrallaan nähtiin yksi tai kaksi otusta: toinen niistä oli katolla ja toinen puussa.[1]
Tapaus sai tiedotusvälineissä maanlaajuista huomiota.[1] Tammikuussa 1956 tapauksesta kirjoitettiin ufoaiheisessa Saucerian Review -lehdessä. Jaqueline Sandersin kirjoittaman jutun sisältö vastasi laajalti poliisin raporttia.[4] Tapauksen tultua laajemmin tunnetuksi Suttonit saivat osakseen pahansuopaa julkisuutta ja kieltäytyivät yhteistyöstä tutkijoiden kanssa.[5]
Isabel Davis kävi tilalla vuosi tapauksen jälkeen ja onnistui saamaan perheeltä haastattelun. Kertomus oli yhteneväinen aiemman haastattelun kanssa. Davis painotti Suttonien halua pitää kiinni kertomuksestaan vaikka se olisi ollut ”vastoin tervettä itsesuojeluvaistoa”. Heillä ei myöskään ollut televisiota, radiota tai kirjallisuutta eikä siten todennäköisesti tietoa vastaavista havainnoista.[5] Davis pani merkille, että ensimmäisen havainnon tehnyt Billy Ray Taylor erosi muista silminnäkijöistä, sillä hän oli ”katsellut otuksia huikentelevaisella menestyksellä”. Muista silminnäkijöistä poiketen Taylorin havaintoihin suhtauduttiin epäillen, eikä häntä otettu kovin vakavasti edes perhepiirissä. Tapauksen jälkeen hän antoi yhä yksityiskohtaisempia kuvauksia näkemistään olennoista ja piirsi niistä mielikuvituksellisia luonnoksia. Muista silminnäkijöistä poiketen hän vaikutti nauttivan julkisuudesta.[1]
Tarina on saanut vähitellen yksityiskohtia, jotka eivät perustu silminnäkijöiden alkuperäisiin kertomuksiin.[3] Lehtijutuissa hyökkääjien määrä kasvoi 12–15 otukseen, vaikka niitä nähtiin kerrallaan vain 1–2. Ensimmäisissä uutisissa ei puhuttu ”pienistä vihreistä miehistä”, mutta myöhemmin hyökkääjiin on alettu viitata sellaisina.[1] Billy Ray Taylor ei kertonut Suttoneille avaruusaluksesta vaan sanoi nähneensä kirkkaan tähdenlennon. Vasta myöhemmässä ufo-kirjallisuudessa väitetään Taylorin nähneen avaruusaluksen laskeutuvan. Laajalle levinneistä väitteistä huolimatta myöskään Yhdysvaltain ilmavoimat ei ollut tapauksesta erityisen kiinnostunut eikä lähettänyt paikalle tutkijoita. Paikalle saapuneet sotilaspoliisit kuuluivat maavoimiin. Poliisi pyysi heidät paikalle todennäköisesti siksi, että paikalla tiedettiin ammuskellun. Toisaalta myös tulitaistelun kokoa on liioiteltu. Naapurin mukaan laukauksia ammuttiin vain neljä, nekin pienikaliiperisella aseella, ja naapuri erehtyi pitämään ääniä ilotulitteina. Ainoa omaisuusvahinko oli .22-kaliiperisen luodin tekemä reikä ikkunaruutuun.[3]
Heti tapauksen jälkeen sille ehdotettiin luonnollisia selityksiä. Osa piti sitä huijauksena tai päihtymyksestä aiheutuneena jupakkana. Tapausta tutkinut osavaltion poliisilaitoksen edustaja R. N. Ferguson arveli silminnäkijöiden juopotelleen, vaikka hän ei nähnytkään tästä varsinaisia todisteita. Jälkeenpäin paikalta tosin löydettiin muutama tyhjä oluttölkki. Huhuttiin myös apinoista, jotka olivat paenneet läheisestä eläintarhasta tai sirkuksesta, mutta tällaisesta ei ole todisteita.[1]
Yhdysvaltain ilmavoimien ufotutkimushanke Project Blue Book käsitteli vuosina 1952–1969 noin 12 000 ufohavaintoa.[1] Sen mukaan Kelly-Hopksinsvillen tapaus oli huijaus, mutta tutkimushankkeen muistiinpanoista ei ilmene, millä perusteella tähän tulokseen päädyttiin.[3] Jos kyseessä oli huijaus, oli sen takana Isabel Davisin mukaan todennäköisimmin Billy Ray Taylor.[1] Skeptikko Brian Dunningin mukaan ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että kukaan olisi tietoisesti valehdellut. Sekä Lucky Sutton että Billy Ray Taylor vaikuttavat olleen vilpittömän peloissaan, ja ufo-kirjallisuudessa Sutton kuvataan vakavamieliseksi mieheksi, joka ei koskaan keksinyt tarinoita.[3] Erilliset perheenjäsenten poliisikuulustelut antoivat yhtenäisen kuvauksen tapahtumien kulusta, mikä huijausta ajatellen olisi vaatinut etukäteen sopimista. Miehet eivät olleet paikalla haastattelijan saapuessa, mikä edelleen olisi vaikeuttanut kertomusten yhtenäistämistä.[5]
Muun muassa ranskalainen ufologi Renaud Leclet ja paranormaalien ilmiöiden skeptinen tutkija Joe Nickell ovat esittäneet, että kyseessä saattoi olla amerikanhuuhkajapariskunta. Amerikanhuuhkajat ovat suuria lintuja ja puolustavat usein pesiään aggressiivisesti. Ne voivat kasvaa yli 60 senttimetriä korkeiksi, niillä on iso pää, isot keltaiset silmät, harmaa ruumis ja pitkät siivet, jotka sivusta katsoessa voivat näytää käsiltä. Joissakin kertomuksissa Hopkinsvillen avaruusolentojen väitetään loistaneen valoa, mutta Glennie Lankfordin alkuperäisissä lausunnoissa puhutaan hohtamisesta, mikä voi selittyä maatilan valojen heijastumisella.[1] Suttonin tilan tapahtumat alkoivat iltahämärän aikaan,[3] jolloin myös huuhkajat aktivoituvat.[1]
Alueella tapahtui kohtaamisen aikaan tähdenlentoja, ja suuri meteori saattaisi selittää kirkkaan valon taivaalla. Oudon valoilmiön näkeminen loi maatilan asukkaiden keskuuteen jännittyneen mielialan ja vaikutti tapaan, jolla he tulkitsivat myöhempiä tapahtumia.[1] Maatilalla ei ollut ulkovalaistusta, joten Suttonit eivät voineet nähdä ulkona liikkuvia hahmoja tarkasti. Vihertävä hohde oli ehkä alueella yleistä peikonkultaa.[3]
J. Allen Hynekin ufoluokituksessa Kelly-Hopkinsvillen tapaus on eräs kolmannen lajin lähituntuman tyyppiesimerkeistä.[2]
Kelly-Hopkinsvillen tapausta on käsitelty Salaiset kansiot -sarjakuvassa ”Crop” (1997) ja Anna Karylin romaanissa The Kelly Incident (2004).[1] Hopkinsvillessä järjestettiin tapauksen 50. juhlavuonna 2005 Little Green Men Festival -niminen tapahtuma[1] ja jälleen vuosittain 2010–2019. Vuonna 2017 tapahtumassa vieraili arviolta 21 000 kävijää.[7]
- Englanniksi The Kelly-Hopkinsville encounter, ’Kelly-Hopkinsvillen kohtaaminen’, myös Hopkinsville Goblins case eli ’Hopkinsvillen peikkotapaus’.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
