Kategoria (filosofia)

Kategoria (entiteettiluokka^[1], perusluokka^[2]) tarkoittaa filosofiassa (erityisesti ontologiassa) yleisimpiä todellisuuden olemuksia tai yleisimpiä käsitteitä, peruskäsitteitä.^[3][4]

Filosofeilla on ollut hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kategorioita on olemassa. Olevan kategorioina on pidetty esimerkiksi fyysisiä kappaleita, mieliä, ominaisuuksia, relaatioita, aikaa ja avaruutta sekä tapahtumia.

Kategoriajärjestelmiä

Aristoteleen kategoriat

Aristoteelisessa perinteessä oleva on mitä tahansa, minkä voidaan sanoa olevan sanan 'oleminen' missä tahansa merkityksessä. Olevan kategorioita voidaan siis ajatella erilaisina olemisen tapoina. Täsmällisemmin kategoriat ovat asioiden kaikkein yleisimmän tason luokkia, eli luokkia joita ei voida enää palauttaa mihinkään muuhun yleisempään luokkaan.

Aristoteleen filosofiassa kategorialla (summum genus tai genus generalissimum) tarkoitetaan olemusta, joka ei ole minkään suvun (genus) laji (species), eli kaikkein ylimpänä hierarkiassa olevia käsitteitä.^[3] Hän esitteli teoksessaan Kategoriat seuraavat kymmenen kategoriaa:

1. Substanssi eli olio
2. Kvantiteetti (määrä)
3. Kvaliteetti (laatu)
4. Suhteessa oleva
5. Paikka
6. Aika
7. Asento
8. Jollakin oleminen
9. Tekeminen
10. Tekemisen kohteena oleminen

Substanssin käsitteen sisältö on edelleen filosofisen keskustelun aihe.^[5]

Stoalaiset kategoriat

Pääartikkeli: Stoalaiset kategoriat

Stoalaiset lukivat kategorioiksi seuraavat neljä:^[6]

1. Substanssi: ousia, josta kaikki oleva koostuu
2. Kvaliteetti: tapa jolla aine on järjestetty
3. Dispositio: piirteet jotka eivät ole oliossa itsessään, kuten koko, muoto, asento tai toiminta
4. Dispositio suhteessa johonkin: piirteet jotka ovat suhteessa muihin ilmiöihin, kuten olion sijainti suhteessa muihin olioihin

Kantin kategoriat

Immanuel Kant esitti teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki seuraavan järjestelmän:

• Määrä (kvantiteetti)
  • Ykseys
  • Moninaisuus (mitta)
  • Kaikkeus
• Laatu (kvaliteetti)
  • Todellisuus (reaalisuus)
  • Negaatio
  • Rajallisuus (limiteetti)
• Suhde (relaatio)
  • Substanssi: olennaiset/luontaiset (substanssi) ja ei-olennaiset (aksidenssi) ominaisuudet
  • Syy ja seuraus: kausaalisuus ja riippuvuus
  • Yhteisyys: vuorovaikutus olion ja muiden olioiden välillä
• Modaliteetti
  • Mahdollisuus (mahdollinen - mahdoton)
  • Olemassaolo (olemassa - ei olemassa)
  • Välttämättömyys (välttämätön - satunnainen)

Muita järjestelmiä

Charles S. Peirce, joka oli tutkinut sekä Kantin että Aristoteleen teorioita, esitti kolmen kategorian järjestelmän: ensiys, toiseus ja kolmannuus,^[7] jota hän käytti usein myöhemmissä teoksissaan. Edmund Husserl kirjoitti laajalti kategoriajärjestelmistä osana fenomenologiaansa.^[8]

Nykyaikaisia kategoriajärjestelmiä ovat esittäneet Wilfrid Sellars (1974), Reinhardt Grossman (1983), Ingvar Johansson (1989), J. Hoffman ja G. S. Rosenkrantz (1994), Roderick Chisholm (1996), sekä Barry Smith (2003). Gilbert Rylelle (1949) kategoria (erityisesti kategoriavirhe) oli keskeinen semanttinen käsite, mutta sillä on vain vähän yhteyksiä ontologisiin kategorioihin.

Katso myös

• Esteettinen kategoria
• Kategoriavirhe
• Luokka
• Luonnollinen luokka
• Ontologiset kategoriat kognitiivisessa psykologiassa
• Tyyppi ja token