From Wikipedia, the free encyclopedia
Kara Elizabeth Walker (s. 26. marraskuuta 1969 Stockton, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kuva- ja installaatiotaiteilija, joka on käyttänyt töissään useita erilaisia taidemuotoja. Walker tuli tunnetuksi suurista siluettitöistään, mutta hän on yhdistänyt teoksissaan myös kollaaseja, piirrustuksia, maalaustaidetta, performansseja, elokuvaa, videota, varjonukkeja, valotaidetta ja animaatioita. Walker on kommentoinut teoksissaan erityisesti vallan, rodun ja sukupuolen suhdetta.[1]
| Kara Walker | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. marraskuuta 1969 Stockton, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | taiteilija |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | 1994– |
| Taidesuuntaus | nykytaide |
| Kuuluisimpia töitä | Gone (1994), A Subtlety (2014) |
| Aiheesta muualla | |
| www.karawalkerstudio.com | |
Kara Walker syntyi vuonna 1969 Kalifornian Stoctonissa. Hänen isänsä Larry Walker oli myös taiteilija Tyynenmeren yliopiston professori.[1] Perheen äiti Gwendolyn työskenteli sihteerinä. Karalla oli myös kaksi vanhempaa sisarusta, sisko Dana ja veli Larry. Kara oli 13-vuotias, kun perhe muutti Atlantaan Larry Walkerin saatua sieltä yliopistollisen työpaikan.[2]
Walker kävi Atlanta College of Artia, mistä hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1991. Maisteriksi hän valmistui vuonna 1994 Rhode Island School of Designistä, missä hän myös alkoi työskennellä siluettitaiteen parissa.[1] Tutkintonsa hän suoritti kuitenkin maalaustaiteesta ja taidegrafiikasta.[3]
Walkerin ensimmäinen New Yorkin -näyttely oli esillä vuonna 1994 Drawing Centerin yhteisnäyttelyssä, johon Walker loi 15 metriä pitkän siluettimuraalin, Gone: An Historical Romance of a Civil War as It Occurred b’tween the Dusky Thighs of One Young Negress and Her Heart.[4][5] Teos käsitti mustasta paperista leikattuja siluettihahmoja, jotka oli asetettu suoraan seinälle. Se esitti karikatyyrimaisia antebellum-kauden hahmoja erilaisissa väkivaltaisissa ja seksuaalisissa tilanteissa.[4] Walker oli lähettänyt ystävänsä kannustamana varhaisia siluettejansa Drawing Centerille, jonka johtaja oli ihastunut töihin ja pyytänyt Walkerilta suurta työtä.[3]
Walker sai ensimmäisistä teoksistaan, sekä Drawing Centerin muraalista että vesivärisarjasta Negress Notes (Brown Follies) (1996–1997), myös kritiikkiä muilta afroamerikkalaisilta taiteilijoilta. He syyttivät Walkeria rasisisten karikatyyrien käyttämisestä. Walker vastasi kritiikkiin kertomalla, että hänen tarkoituksensa taiteilijana ei ollut tehdä miellyttäviä kuvia tai nostaa kysymyksiä, joihin on helppoja vastauksia.[1]
Walkerin kyvyt tunnustettiin nopeasti, sillä hän sai vuonna 1997 toiseksi nuorimpana taiteilija MacArthur-säätiö niin sanotun ”nero”-apurahan.[2] Hän jatkoi 2000-luvulla edelleen siluettien ja cyclorama-teosten tekemistä. Teoksessa Endless Conundrum, an African American Anonymous Adventuress (2001) hän tutki mustien vartaloiden käyttöä modernistisessa taiteessa.[4]
Walker alkoi 2000-luvun alussa hyödyntää myös 16 millimetristä filmiä ja videoinstallaatioita luodakseen liikettä siluetteihinsa. Testimony: Narrative of a Negress Burdened by Good Intentions (2004) oli esimerkiksi lyhyt mykkäelokuva, joka kertoo orjista ja heidän omistajistaan. Tarina on kerrottu varjonukeilla ja välitekstein.[4] Metropolitan Museum of Artissa oli puolestaan vuonna 2006 After the Deluge -näyttely, joka sai osittain inspiraation Hurrikaani Katrina aiheuttamista tuhoista New Orleansissa. Walker yhdisti näyttelyssä teoksia museon omista kokoelmista omiin teoksiinsa. Monet teoksista kuvasivat mustia hahmoja tai veden voimaa.[1]
Walkerin ensimmäiset veistokset tilattiin tilapäisinä installaatioina Domino Sugarin entiseen Brooklynin tehtaaseen. A Subtlety, or the Marvelous Sugar Baby (2014) oli 10,7 metriä korkea naispuoleinen sfinksi.[1] Se oli tehty polystyreenistä ja päällystetty valkoisella sokerilla. Naishahmon piirteet olivat hyvin karikatyyrimaiset, ja sillä oli samanlainen huivi kuin Aunt Jemimalla. Työn tarkoitus oli muistuttaa katsojia siitä, että sokeri oli aikoinaan saatu Karibialta orjatyövoimalla.[4] Installaatio oli esillä kahdeksan viikonloppua, ja sen näki tuona aikana yli 130 000 ihmistä.[1]
Walkerin Fons Americanus (2019) oli esillä Lontoon Tate Modernissa. Työ muistutti Buckinghamin palatsin Victoria Memorial -muistomerkkiä, joka ylistää Brittiläisen imperiumia. Fons Americanum puolestaan muisti ironisesti impierumin uhreja. Marmorimainen suihkulähde oli melkein 13 metriä korkea, ja sen veistoksista tuli vettä silmistä, rinnoista ja kaulalta. Walker viittasi teoksessaan myös taidehistoriaan, kuten William Turner Orjalaivaan (1840), Dana Schutzin Emmett Tilliin (2017) ja Venus-hahmoihin.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
