Germaaninen kantakieli

Germaaninen kantakieli eli kanta­germaani on oletettu muinais­kieli, josta nykyiset germaaniset kielet ovat kehittyneet.^[1] Sitä ei pitkään tunnettu kirjallisista lähteistä, mutta myöhempi tutkimus on löytänyt jäänteitä sen myöhäismuodoista.^[2]

Germaaniseen kantakieleen liitetyt arkeologiset kulttuurit 500 eaa.

Yleisesti ajatellaan, että kielen alkukoti sijaitsi noin vuonna 700 eaa. niin sanotun Jastorf-kulttuurin alueella nykyisen pohjoisen Saksan ja nykyisen Tanskan alueilla. Jorma Koivulehto on esittänyt, että alkukoti on ulottunut tätä pohjoisemmaksi, mutta hänen ajatuksensa ovat saaneet lähinnä kannatusta Suomen tutkijayhteisöissä.^[3]

Eteläisessä Skandinaviassa arviolta 1700 eaa. – 600 eaa. vallinneen pohjoisen pronssikauden kulttuurin keskuudessa indo­eurooppalaisesta kantakielestä syntyi vähitellen germaaninen kantakieli.^lähde? Kieltä puhuttiin luultavasti noin vuosina 700 eaa.^[3] – 500 jaa. eli noin 1 000 vuoden ajan. Tuona aikana kantagermaani kuitenkin jo koki muutoksia. Loppuvaiheessa kanta­germaani oli jo luultavasti jakautunut murteisiin, joista osa hävisi kokonaan käytöstä ja osasta kehittyivät nykyään puhutut germaaniset kielet. Germaanisesta kantakielestä kehittyi esimerkiksi pohjoisgermaaninen kielimuoto, joka myöhemmin vaihtui kantaskandinaaviksi^[4].

Noin vuodesta 850 eaa. alkanen viileät säät saivat osan kansasta siirtymään nykyisen Saksan ja Alankomaiden alueille.^lähde? Osa väestöstä jäi Skandinaviaan sen nykyiseksi väestöksi, ja pohjoisgermaaniset eli skandinaaviset kielet kuten ruotsi, norja ja tanska periytyvät heiltä. Näin germaaniheimot saivat alkunsa ja tästä syystä saksa ja hollanti ovat ruotsia osaavan osittain ymmärrettävissä.

Kantasuomen lainasanat

Germaanisesta kantakielistä on saatu runsaasti tärkeitä lainasanoja kantasuomen eri muotoihin. Lainasanat kuvaavat kantasuomen puhujien kokemaan kulttuurimurrosta, sillä vanhimmat selvästi maatalouteen viittaavat sanat, kuten ruis ja kaura ovat germaanisperäisiä. Myös sana äiti on peräisin kantagermaanista. Tätä seikkaa on usein käytetty todisteena suomalaisten ja germaanista kantakieltä puhuneiden indoeurooppalaisten läheisistä ja rauhanomaisista suhteista. Suomen kielen miehiä kuvaavat sanat ovat taas hyvin vanhoja, eikä niitä ole lainattu toisista kielistä.^[4]

Lähteet

1. Finto: YSO: kantagermaani finto.fi. Viitattu 22.9.2022.
2. Bernard Comrie: The World's major languages, s. 69-70. New York: Oxford University Press, 1987. 13761218 ISBN 0-19-520521-9, 978-0-19-520521-3, 0-19-506511-5, 978-0-19-506511-4 Teoksen verkkoversio (viitattu 24.12.2022).
3. Janne Saarikivi: Onko uralilaisen etnohistorian tutkimuksessa tapahtunut käänne? Monitieteisyys ja uudet teoriat itämerensuomalaisten kielten synnystä Valter Langin Homo Fennicuksen valossa. Multilingual Facilitation, 2021, s. 289. Artikkelin verkkoversio.
4. Kielen vuosituhannet - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 21.9.2022.