entinen italialainen poliittinen puolue From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansallinen fasistipuolue (ital. Partito Nazionale Fascista, lyh. PNF) oli italialainen fasistinen[2] puolue, joka toimi vuosina 1921–1943.
| Kansallinen fasistipuolue | |
|---|---|
| Partito Nazionale Fascista | |
|
|
|
| Perustettu | 9. marraskuuta 1921 |
| Lopetti | 27. heinäkuuta 1943 |
| Johto | |
| Ideologia |
fasismi imperialismi[1] |
| Poliittinen kirjo | äärioikeisto |
| Toimisto | Palazzo della Farnesina, Rooma |
| Äänenkannattaja | Il Popolo d’Italia |
| Jäsenmäärä | 10 milj. (1930) |
| Nuorisojärjestö |
Opera Nazionale Balilla Gioventù Italiana del Littorio |
| Opiskelijajärjestö | Gruppi Universitari Fascisti |
Partito Nazionale Fascista on nykyisin ainoa puolue, joka on kielletty Italian perustuslailla. Kielto koskee myös sen kaikkia mahdollisia seuraajia.[3]
Benito Mussolini muutti puolisotilaallisen Fasci Italiani di Combattimento -järjestönsä puolueeksi 7. marraskuuta 1921.[4] Samana vuonna hän ja 35 muuta fasistia onnistuivat pääsemään Italian parlamenttiin.[5] Etevillä puhujanlahjoillaan Mussolini sai kansansuosiota ja onnistui lisäämään puolueen kannatusta. Puolueen jäsenille tyypillisiä ajatuksia olivat äärimmilleen viety nationalismi, demokratian vastaisuus, antikommunismi, ja niitä se toteutti väkivaltaisin hyökkäyksin vasemmistolaisia järjestöjä ja ammattiliittoja vastaan.
Yhteensä 40 000 puolueen jäsentä marssi Roomaan 28. lokakuuta 1922, jolloin epätoivoinen kuningas Viktor Emanuel III joutui taipumaan ja nimittämään Mussolinin uudeksi pääministeriksi. Aluksi fasistit tekivät yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, lukuun ottamatta sosialisteja, joihin fasistit suhtautuivat erittäin vihamielisesti.[6]
Vuonna 1923 Mussolini esitti uuden lain, jolla se puolue, jota kannattaisi vähintään neljäsosa äänestäjistä, saisi kaksi kolmasosaa parlamentin paikoista. Lain avulla PNF:sta tuli ylivoimaisesti Italian suurin puolue. Samana vuonna pidettiin vaalit, jotka osoittautuivat fasisteille täydelliseksi menestykseksi. He lisäsivät kannatustaan uhkailemalla äänestäjiä.[5]
Mussolini otti 3. tammikuuta 1925 itselleen diktaattorin valtuudet,[7] ja vuonna 1928 säädetty laki yhdistettynä parlamentin lakkauttamiseen vaikutti niin, että PNF:sta tuli Italian ainoa laillinen puolue. Vuonna 1930 puolueen eri organisaatioilla oli noin 10 000 000 jäsentä, mikä tarkoitti noin neljännestä koko maan väestöstä.[8]
Fasistien diktatuuri kesti vuoteen 1943, jolloin Italian jatkuviin sotilastappioihin toisessa maailmansodassa pettynyt fasistien suuri neuvosto kaappasi vallan ja syöksi Mussolinin vallasta. Diktaattorin seuraajaksi valittiin marsalkka Badoglio, jonka johtama uusi hallitus lakkautti fasistipuolueen. Sittemmin Mussolini yritti elvyttää puoluetta Salòn tasavallassa, mutta suunnitelma epäonnistui kun partisaanisissit surmasivat hänet ja liittoutuneet lakkauttivat Salòn tasavallan.
.svg)
_BDT_8590.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
