Kansallinen fasistipuolue

Kansallinen fasistipuolue (ital. Partito Nazionale Fascista, lyh. PNF) oli italialainen fasistinen^[2] puolue, joka toimi vuosina 1921–1943.

Kansallinen fasistipuolue
Partito Nazionale Fascista
Perustettu	9. marraskuuta 1921
Lakkautettu	27. heinäkuuta 1943
Johto	Benito Mussolini
Ideologia	fasismi imperialismi[1]
Poliittinen kirjo	äärioikeisto
Toimisto	Palazzo della Farnesina, Rooma
Äänenkannattaja	Il Popolo d’Italia
Jäsenmäärä	10 milj. (1930)
Nuorisojärjestö	Opera Nazionale Balilla Gioventù Italiana del Littorio
Opiskelijajärjestö	Gruppi Universitari Fascisti
Infobox OKNimi-testi OK

Partito Nazionale Fascista on nykyisin ainoa puolue, joka on kielletty Italian perustuslailla. Kielto koskee myös sen kaikkia mahdollisia seuraajia.^[3]

Tausta

Benito Mussolini muutti puolisotilaallisen Fasci Italiani di Combattimento -järjestönsä puolueeksi 7. marraskuuta 1921.^[4] Samana vuonna hän ja 35 muuta fasistia onnistuivat pääsemään Italian parlamenttiin.^[5] Etevillä puhujanlahjoillaan Mussolini sai kansansuosiota ja onnistui lisäämään puolueen kannatusta. Puolueen jäsenille tyypillisiä ajatuksia olivat äärimmilleen viety nationalismi, demokratian vastaisuus, antikommunismi, ja niitä se toteutti väkivaltaisin hyökkäyksin vasemmistolaisia järjestöjä ja ammattiliittoja vastaan.

Vallassa

Yhteensä 40 000 puolueen jäsentä marssi Roomaan 28. lokakuuta 1922, jolloin epätoivoinen kuningas Viktor Emanuel III joutui taipumaan ja nimittämään Mussolinin uudeksi pääministeriksi. Aluksi fasistit tekivät yhteistyötä muiden puolueiden kanssa, lukuun ottamatta sosialisteja, joihin fasistit suhtautuivat erittäin vihamielisesti.^[6]

Vuonna 1923 Mussolini esitti uuden lain, jolla se puolue, jota kannattaisi vähintään neljäsosa äänestäjistä, saisi kaksi kolmasosaa parlamentin paikoista. Lain avulla PNF:sta tuli ylivoimaisesti Italian suurin puolue. Samana vuonna pidettiin vaalit, jotka osoittautuivat fasisteille täydelliseksi menestykseksi. He lisäsivät kannatustaan uhkailemalla äänestäjiä.^[5]

Mussolini otti 3. tammikuuta 1925 itselleen diktaattorin valtuudet,^[7] ja vuonna 1928 säädetty laki yhdistettynä parlamentin lakkauttamiseen vaikutti niin, että PNF:sta tuli Italian ainoa laillinen puolue. Vuonna 1930 puolueen eri organisaatioilla oli noin 10 000 000 jäsentä, mikä tarkoitti noin neljännestä koko maan väestöstä.^[8]

Diktatuurin loppu

Fasistien diktatuuri kesti vuoteen 1943, jolloin Italian jatkuviin sotilastappioihin toisessa maailmansodassa pettynyt fasistien suuri neuvosto kaappasi vallan ja syöksi Mussolinin vallasta. Diktaattorin seuraajaksi valittiin marsalkka Badoglio, jonka johtama uusi hallitus lakkautti fasistipuolueen. Sittemmin Mussolini yritti elvyttää puoluetta Salòn tasavallassa, mutta suunnitelma epäonnistui kun partisaanisissit surmasivat hänet ja liittoutuneet lakkauttivat Salòn tasavallan.

Galleria

• 
  Puolueen lippu.
• 
  Puolueen toimisto Trentossa kuvattuna vuonna 1942.
• 
  Italian postilaitoksen käyttämä leimasin fasismin aikana, jossa näkyy keskellä PNF:n lyhenne.