Kanada on osallistunut kaikkiin yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman maailmanmestaruuskilpailuihin, jollaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Se on saanut MM-kilpailuissa yhteensä 46 mitalia, joista 11 on kultaa. Suuren osan mitaleistaan maa on saavuttanut pikajuoksuissa.
| Sija |  |  |  | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 23. | 11 | 18 | 17 | 46 |
Vuonna 1980 Sittardissa järjestetyissä naisten olympiaohjelmaan kuulumattomien juoksulajien MM-kilpailuissa kanadalainen Penny Werthner sijoittui 3 000 metrillä kuudenneksi. Täyden ohjelman MM-kilpailuissa Kanadan ensimmäiset pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukkoon yltäneet urheilijat olivat Helsingissä 1983 neljänneksi sijoittuneet pika-aituri Mark McKoy ja naisten 4 × 400 metrin viestijoukkue. Roomassa 1987 Kanadan suuri sankari hetken aikaa oli Ben Johnson, joka juoksi 100 metrillä kultaa maailmanennätysajalla 9,83. Vuotta myöhemmin hän jäi kiinni dopingin käytöstä ja häneltä otettiin maailmanmestaruus pois. Näin Kanadan parhaaksi saavutukseksi Rooman kisoissa jäi naisten 4 × 400 metrin viestijuoksun neljäs sija.
Tokiossa 1991 Kanada sai pysyvästi ensimmäiset MM-mitalinsa, kun Michael Smith sijoittui kymmenottelussa hopealle ja Atlee Mahorn 200 metrin juoksussa pronssille. Stuttgartissa 1993 ainoa mitali oli miesten pikaviestijoukkueen pronssi. Göteborgissa 1995 maa sai ensimmäiset maailmanmestaruutensa, kun Donovan Bailey voitti 100 metrin juoksun ja toi viimeisen osuuden juoksijana joukkueensa voittoon myös 4 × 100 metrin viestissä. Kaksi vuotta myöhemmin Ateenassa viestijoukkue uusi voittonsa samalla kokoonpanolla ja Bailey sai 100 metrillä hopeaa. Sevillassa 1999 Kanada sai kaksi hopeaa, kun viestijoukkueessa jo menestystä saanut Bruny Surin juoksi 100 metrillä toiseksi ja Mark Boswell ylsi samaan korkeushypyssä.
Edmontonin MM-kilpailuissa 2001 paras kanadalainen oli 800 metrin juoksussa viidenneksi sijoittunut Diane Cummins. Pariisissa 2003 Perdita Felicien voitti kultaa 100 metrin aitajuoksussa ja Mark Boswell pronssia korkeushypyssä. Helsingissä 2005 maan ainoa mitalisti oli 400 metrin juoksussa pronssia saanut Tyler Christopher. Pistesijoilla olivat korkeushypyssä neljänneksi sijoittunut Boswell, seiväshypyssä jaetulla kuudennella sijalla ollut Dana Ellis, 800 metrin juoksussa kahdeksanneksi sijoittunut Gary Reed ja kiekonheitossa kahdeksanneksi päätynyt Jason Tunks. Osakassa 2007 Perdita Felicien ja Gary Reed saavuttivat hopeaa. Tyler Christopher oli 400 metrillä kuudes, Angela Whyte 100 metrin aitajuoksussa kahdeksas ja Dylan Armstrong[lower-alpha 1] kuulantyönnössä kahdeksas. Adam Kunkel selviytyi 400 metrin aitajuoksussa loppukilpailuun eli kahdeksan parhaan joukkoon mutta keskeytti. Berliinissä 2009 Kanadan ainoa mitalisti oli 100 metrin aitajuoksussa hopeaa saavuttanut Priscilla Lopes-Schliep. Perdita Felicien sijoittui samassa lajissa kahdeksanneksi. Miesten 4 × 100 metrin viestijuoksussa Kanadan joukkue sijoittui viidenneksi. Daegussa 2011 kuulantyöntäjä Dylan Armstrong saavutti hopeaa, naisten 100 metrin aitajuoksussa Nikkita Holder sijoittui kuudenneksi sekä Phylicia George seitsemänneksi ja seitsenottelija Jessica Zelinka sijoittui kahdeksanneksi[lower-alpha 2].
Moskovassa 2013 seitsenottelija Brianne Theisen-Eaton saavutti hopeaa sen jälkeen, kun hänen yhdysvaltalainen aviomiehensä Ashton Eaton oli voittanut kymmenottelun. Pronssimitaleja Kanadalle toivat kymmenottelija Damian Warner, korkeushyppääjä Derek Drouin, kuulantyöntäjä Dylan Armstrong sekä miesten 4 × 100 metrin viestijuoksujoukkue. Pistesijoille yltivät kuudenneksi sijoittuneet 3 000 metrin estejuoksija Matthew Hughes, 100 metrin aitajuoksija Angela Whyte ja naisten pikaviestijoukkue sekä seitsemänneksi 20 kilometrin kävelyssä päätynyt Iñaki Gómez.
Pekingissä 2015 Kanadan joukkue saavutti MM-kisahistoriansa suurimman mitalisaaliin, kahdeksan mitalia, joista kaksi oli kultaa. Derek Drouin voitti maailmanmestaruuden korkeushypyssä ja Shawnacy Barber seiväshypyssä. Hopealle sijoittuivat Damian Warner kymmenottelussa, Brianne Theisen-Eaton seitsenottelussa ja Melissa Bishop 800 metrin juoksussa. Pronssia saavuttivat Benjamin Thorne 20 kilometrin kävelyssä, Andre De Grasse 100 metrin juoksussa sekä miesten 4 × 100 metrin viestijuoksujoukkue, johon De Grassen lisäksi kuuluivat kahden vuoden takaisesta mitalijoukkueesta Aaron Brown ja Justyn Warner sekä uutena miehenä Brendon Rodney. Pistesijoille Pekingissä pääsivät myös neljänneksi pituushypyssä sijoittunut Christabel Nettey, kuudenneksi sijoittunut naisten pikaviestijoukkue sekä seitsemänneksi sijoittunut naisten 4 × 400 metrin viestijoukkue ja kahdeksanneksi sijoittunut estejuoksija Matthew Hughes. Lontoossa 2017 Kanadan joukkue saavutti 12 pistesijaa, mutta jäi ilman mitalia. Parhaiten sijoittuivat viidenneksi yltäneet Damian Warner kymmenottelussa ja Melissa Bishop 800 metrin juoksussa. Dohassa 2019 Andre De Grasse saavutti 200 metrillä hopeaa ja 100 metrillä pronssia, Damian Warner kymmenottelussa pronssia, Mohammed Ahmed 5 000 metrillä pronssia ja Evan Dunfee 50 kilometrin kävelyssä pronssia.
Eugenessa 2022 Kanadan miesten pikaviestijoukkue (Aaron Brown, Jerome Blake, Brendon Rodney ja Andre De Grasse)[3] voitti kultaa, Camryn Rogers sai hopeaa moukarinheitossa, Pierce LePage hopeaa kymmenottelussa ja Marco Arop pronssia 800 metrin juoksussa.
Budapestissä 2023 Kanada sijoittui mitalitaulukossa neljällä kullallaan ja kahdella hopealla toiseksi. Kanada voitti molemmat moukarinheittokilpailut (Ethan Katzberg miesten ja Camryn Rogers naisten kilpailun) ja otti kaksoisvoiton kymmenottelussa (Pierce LePage ykkönen ja Damian Warner toinen) ja lisäksi Marco Arop voitti 800 metrin juoksun ja Sarah Mitton oli hopealla kuulantyönnössä.
| Kisavuosi ja -paikka | Miehet | Naiset | Yhteensä | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa | |
| 1983 Helsinki | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 1987 Rooma | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 1991 Tokio | 0 | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 2 | 18. |
| 1993 Stuttgart | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 29. |
| 1995 Göteborg | 2 | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | 1 | 1 | 4 | 7. |
| 1997 Ateena | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 0 | 2 | 17. |
| 1999 Sevilla | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 | 0 | 2 | 25. |
| 2001 Edmonton | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 2003 Pariisi | 0 | 0 | 1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 2 | 13. |
| 2005 Helsinki | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 1 | 34. |
| 2007 Osaka | 0 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 2 | 0 | 2 | 24. |
| 2009 Berliini | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 25. |
| 2011 Daegu | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 24. |
| 2013 Moskova | 0 | 0 | 4 | 0 | 1 | 0 | 0 | 1 | 4 | 5 | 23. |
| 2015 Peking | 2 | 1 | 3 | 0 | 2 | 0 | 2 | 3 | 3 | 8 | 7. |
| 2017 Lontoo | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 2019 Doha | 0 | 1 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 4 | 5 | 23. |
| 2022 Eugene | 1 | 1 | 1 | 0 | 1 | 0 | 1 | 2 | 1 | 4 | 9. |
| 2023 Budapest | 3 | 1 | 0 | 1 | 1 | 0 | 4 | 2 | 0 | 6 | 2. |
| Yhteensä | 9 | 11 | 17 | 2 | 7 | 0 | 11 | 18 | 17 | 46 | 23. |
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet |
|---|---|---|---|---|---|
| Donovan Bailey | 3 | 1 | 0 | 4 | 1995–1997 |
| Bruny Surin | 2 | 2 | 1 | 5 | 1993–1999 |
| Robert Esmie * | 2 | 0 | 1 | 3 | 1993–1997 |
| Glenroy Gilbert * | 2 | 0 | 1 | 3 | 1993–1997 |
| Andre De Grasse | 1 | 1 | 3 | 5 | 2015–2022 |
| Perdita Felicien | 1 | 1 | 0 | 2 | 2003–2007 |
| Pierce LePage | 1 | 1 | 0 | 2 | 2022–2023 |
| Camryn Rogers | 1 | 1 | 0 | 2 | 2022–2023 |
| Aaron Brown * | 1 | 0 | 2 | 3 | 2013–2022 |
| Derek Drouin | 1 | 0 | 1 | 2 | 2013–2015 |
| Brendon Rodney * | 1 | 0 | 1 | 2 | 2015–2022 |
| Marco Arop | 1 | 0 | 1 | 2 | 2022–2023 |
| Carlton Chambers * | 1 | 0 | 0 | 1 | 1997 |
| Shawnacy Barber | 1 | 0 | 0 | 1 | 2015 |
| Jerome Blake * | 1 | 0 | 0 | 1 | 2022 |
| Ethan Katzberg | 1 | 0 | 0 | 1 | 2023 |
| Damian Warner | 0 | 2 | 2 | 4 | 2013–2023 |
| Brianne Theisen-Eaton | 0 | 2 | 0 | 2 | 2013–2015 |
| Michael Smith | 0 | 1 | 1 | 2 | 1991–1995 |
| Mark Boswell | 0 | 1 | 1 | 2 | 1999–2003 |
| Dylan Armstrong | 0 | 1 | 1 | 2 | 2011–2013 |
| Gary Reed | 0 | 1 | 0 | 1 | 2007 |
| Priscilla Lopes-Schliep | 0 | 1 | 0 | 1 | 2009 |
| Melissa Bishop | 0 | 1 | 0 | 1 | 2015 |
| Sarah Mitton | 0 | 1 | 0 | 1 | 2023 |
| Atlee Mahorn | 0 | 0 | 2 | 2 | 1991–1993 |
| Justyn Warner * | 0 | 0 | 2 | 2 | 2013–2015 |
| Tyler Christopher | 0 | 0 | 1 | 1 | 2005 |
| Dontae Richards-Kwok * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2013 |
| Gavin Smellie * | 0 | 0 | 1 | 1 | 2013 |
| Benjamin Thorne | 0 | 0 | 1 | 1 | 2015 |
| Mohammed Ahmed | 0 | 0 | 1 | 1 | 2019 |
| Evan Dunfee | 0 | 0 | 1 | 1 | 2019 |
| *) Ei henkilökohtaisia mitaleja | |||||
- Armstrongin sijoitus oli alun perin yhdeksäs, mutta nousi myöhemmin sijan ylöspäin Andrei Mih’nevitšin dopinghylkäyksen takia.[1]
- Zelinkan sijoitus oli alun perin yhdeksäs, mutta nousi myöhemmin sijan ylöspäin Tatjana Tšernovan dopinghylkäyksen jälkeen.[2]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
