suomalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Kalle Kossila (s. 14. huhtikuuta 1993 Neuilly-sur-Seine, Ranska) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Sveitsin National League-joukkue SC Bernissä. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä,[1] mutta Kossila osaa pelata myös laidassa.[2] Kossila on pelannut urallaan myös 19 NHL-ottelua Anaheim Ducksissa.[3]
| Kalle Kossila | |
|---|---|
 Kalle Kossila vuonna 2016. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. huhtikuuta 1993 Neuilly-sur-Seine, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 84 kg |
| Seura | |
| Seura | SC Bern |
| Sarja | National League |
| Pelinumero | 11 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2017– |
| Aik. seurat |
San Diego Gulls (AHL) Anaheim Ducks (NHL) Toronto Marlies (AHL) EHC München (DEL) Jokerit (KHL) Rapperswil-Jona Lakers (NL) Växjö Lakers HC (SHL) |
| KHL-varaus |
146. varaus, 2016 Jokerit |
Kossila syntyi Ranskassa, mutta muutti perheineen kaksivuotiaana Suomeen.[4] Hän on Grankulla IFK:n kasvatti. Kossila pelasi juniorina sittemmin myös Jokereissa, jossa hän voitti C-nuorten Suomenmestaruuden vuonna 2009. Kossila siirtyi seuraavaksi kaudeksi 2009–2010 Espoo Bluesin B-nuoriin. Kaudella 2010–2011 hän pelasi sekä seuran A-nuorissa voittaen SM-hopeaa että B-nuorissa voittaen Suomenmestaruuden. Kaudella 2011–2012 Kossila nousi Bluesin A-nuorten varakapteeniksi[3] ja voitti joukkueen sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 20+37=57[5], joilla hän sijoittui koko A-nuorten SM-liigan pistepörssissä kolmanneksi.[6]
Kaudeksi 2012–2013 Kossila siirtyi St. Cloud State Universityn yliopistojoukkueeseen.[7] Hän pelasi Freshman -vuotensa laitahyökkääjänä ja jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Johnny Brodzinskin kanssa tehoilla 15+18=33.[8] Kossila valittiin lokakuun 2012 lopulla WCHA:n viikon tulokaspelaajaksi.[9] Kaudeksi 2013–2014 hän siirtyi pelaamaan keskushyökkääjän pelipaikkaa.[2] Kossila oli St. Cloudin paras syöttäjä ja jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Nic Dowdin kanssa.[10] He jakoivat koko NCHC:n pistepörssin viidennen sijan. Kossila jakoi sarjan syöttöpörssin toisen sijan UNO:n Ryan Waltersin ja Jake Guentzelin kanssa.[11]
Kesällä 2014 NHL-varaamaton Kossila osallistui Winnipeg Jetsin kehitysleirille.[12] Kauden 2014–2015 hän pelasi St. Cloudissa myöhemmin leikkaushoitoa vaatineiden lonkkavaivojensa vuoksi puolikuntoisena ja teki 39 ottelussa 26 tehopistettä.[2] Kossila palkittiin kauden päätteeksi NCHC:n parhaiten koulun ja urheilun yhdistäneenä pelaajana Scholar Athlete of the Year -palkinnolla. Viimeisellä yliopistokaudellaan 2015–2016 hän voitti tehoilla 14+40=54 koko sarjan syöttöpörssin ja jakoi pistepörssin voiton UND:n Brock Boeserin kanssa.[13] Kossila voitti kauden päätteeksi NCHC:n mestaruuden ja hän tuli valituksi sarjan toiseen tähdistökentälliseen.[3]
Viimeisen yliopistokautensa 2015–2016 jälkeen, maaliskuun 2016 lopulla, Kossila teki vapaana agenttina kaksivuotisen tulokassopimuksen NHL-joukkue Anaheim Ducksin kanssa. Hän siirtyi samalla loppukevääksi amatöörien try out -sopimuksella AHL-joukkue San Diego Gullsin vahvuuteen.[14][15] Kossila teki siellä loppukaudella kuudessa runkosarjaottelussa tehot 2+2=4 ja seitsemässä pudotuspeliottelussa kaksi maalia. Jokerit varasi hänet viidennellä kierroksella 146. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2016.[3]
Kauden 2016–2017 Kossila aloitti San Diego Gullsin AHL-joukkueessa.[16] Hän pelasi siellä lähes koko kauden ja teki 65 runkosarjaottelussa tehot 14+34=48 ja kymmenessä playoff-ottelussa tehot 2+4=6. Kossila oli runkosarjassa Gullsin joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Corey Troppin jälkeen.[17] 20. tammikuuta 2017 San Jose Barracudaa vastaan pelatussa ottelussa hän onnistui tekemään ilmaveivimaalin maalivahti Troy Grosenickin olkapään yli.[18] Kossila teki neljä päivää myöhemmin 25. tammikuuta 2017 NHL-debyyttinsä Edmonton Oilersia vastaan. Hän sai ottelussa jääaikaa 6.54 minuuttia.[19] Ottelu jäi Kossilan kauden ainoaksi NHL:ssä.[3]
Syksyn 2017 harjoitusleirin päätteeksi Ducks lähetti Kossilan farmijoukkue San Diego Gullsiin.[20] Viiden siellä pelatun ottelun jälkeen hänet nostettiin Ducksin NHL-joukkueen vahvuuteen, kun Ryan Getzlaf ja Ryan Kesler olivat sivussa kokoonpanosta.[21] Kossila teki kauden 2017–2018 ensimmäisessä NHL-ottelussaan 24. lokakuuta 2017 myös ensimmäisen tehopisteensä NHL:ssä saatuaan syöttöpisteen Brandon Montourin tekemään maaliin.[22] NHL-uransa avausmaalin hän teki seuraavassa ottelussa 26. lokakuuta 2017 vieraissa Florida Panthersia vastaan.[23] Kossila pelasi kauden aikana NHL:ssä kymmenen runkosarjaottelua. Hän pelasi suurimman osan kaudestaan Gullsin AHL-joukkueessa, jonka paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä Kossila oli tehoilla 21+33=54.[24] Heinäkuussa 2018 hän teki Ducksin kanssa vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 650 000 dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[25][26]
Kauden 2018–2019 kynnyksellä, syyskuussa 2018 Kossila joutui lonkkaleikkaukseen ja hänen ennustettiin kuntoutuvan marraskuun lopulla. Kossila palasi kaukaloihin kuitenkin jo noin kuukautta aiemmin ja hän aloitti kautensa San Diego Gullsin AHL-joukkueen vahvuudessa.[27] Kossila nousi joukkueen varakapteeniksi. Kevään 2019 pudotuspeleissä, kuudessa konferenssifinaaliottelussa 13. toukokuuta 2019 vieraissa Bakersfield Condorsia vastaan hän teki kaksi maalia, joista toinen, ylivoimalla syntynyt osuma jäi Gullsin 2–6-voittoon päättyneen ottelun ratkaisumaaliksi. Kossilan maali ratkaisi joukkueelle myös konferenssifinaalipaikan.[28] Hän pelasi kauden aikana Ducksissa kahdeksan NHL-ottelua tehden yhden maalin.[3]
Heinäkuussa 2019 Kossila teki vapaana agenttina kaksivuotisen sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa, mikä tuo hänelle NHL:n puolella 700 000 dollaria kaudessa. Kossilan ensimmäinen sopimusvuosi on kaksisuuntainen ja jälkimmäinen yksisuuntainen.[29][30] Häneltä jäi syksyn harjoitusleirin jälkeen väliin NHL:n kolme ensimmäistä runkosarjaottelua. Kuntouduttuaan Maple Leafs kuitenkin asetti Kossilan siirtolistalle. Koska mikään toinen NHL-seura ei napannut häntä vuorokauden kuluessa, seura lähetti Kossilan farmijoukkue Toronto Marliesiin.[31] Hän oli sivussa joulukuulle saakka. Kossilalla havaittiin ensin aivotärähdys, mutta lopulta useiden testien jälkeen hänelle diagnosoitiin migreeni. Kossila pelasi kauden aikana lopulta vain 12 ottelua, kunnes hänen migreenioireensa jatkuivat tammikuussa 2020,[32] eikä Kossila pelannut enää loppukaudella.
Joulukuussa 2020 Toronto Maple Leafs lainasi Kossilan toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella Saksan DEL-liigan EHC Müncheniin.[33] Jo ennen harjoitusleirien alkua saman kuun lopulla Maple Leafs asetti hänet siirtolistalle, josta kuitenkaan mikään toinen NHL-seura ei napannut Kossilaa vuorokauden kuluessa. Kossila pelasi Münchenissä 13 ottelua tehopistein 5+7=12, kunnes helmikuussa 2021 Maple Leafs kutsui hänet Toronto Marliesin AHL-joukkueen vahvuuteen.[34] Kossila pelasi lyhennetyllä AHL-kaudella yli piste per peli -tahdilla 28 runkosarjaottelua tehopistein 7+22=29, joilla hän voitti joukkueensa sisäisen piste- ja syöttöpörssin. Kossila voitti myös Marliesin sisäisen tehotilaston lukemalla +11.[35] Toukokuun lopulla hänet nostettiin Maple Leafsin NHL-joukkueen harjoitusvahvuuteen loukkaantumisten varalta,[31] mutta Kossila ei saanut kuitenkaan peliaikaa.
Kaudeksi 2021–2022 Kossila palasi Suomeen ja hän siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-seura Jokereihin.[36] Kossila oli alkukaudella muutaman viikon sivussa harjoitusottelussa tulleen niskan retkahdusvamman vuoksi. Helmikuussa 2022 Jokerit purki hänen sopimuksensa joukkueen kauden päätyttyä ennenaikaisesti Venäjän ja Ukrainan sodan vuoksi. Kossila teki loppukauden kattavan sopimuksen Sveitsin National Leaguessa pelaavan Rapperswil-Jona Lakersin kanssa. Hänet hankittiin joukkueeseen ensisijaisesti paikkaamaan Andrew Rowen loukkaantumista.[37]
Kossila siirtyi kaudeksi 2022–2023 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Växjö Lakera HC:hen.[38]
Kossila on pelannut kuusi nuorten ja kahdeksan poikien maaottelua.[3] Hän kuului Suomen alle 18-vuotiaiden MM-leiriryhmään vuonna 2011,[39] mutta ei saanut paikkaa lopullisesta kisajoukkueesta.
Suomen A-maajoukkueessa Kossila on pelannut kolme ottelua tehden kaksi syöttöpistettä.[3][40] Hänet valittiin ensimmäisen kerran A-maajoukkueeseen vuoden 2021 Channel One Cupiin.[41] Kossila joutui kuitenkin jättämään turnauksen väliin, kun hänen seurajoukkueessaan Jokereissa oli todettu neljä koronavirustartuntaa ja koko joukkue asetettiin omaehtoiseen karanteeniin.[42] Kossila teki A-maajoukkuedebyyttinsä lopulta Beijer Hockey Gamesin 9. helmikuuta 2023 Zürichissä pelatussa avausottelussa Sveitsiä vastaan. Hänet merkittiin heti Suomen ykkössentteriksi laidoilleen Juhamatti Aaltonen ja Jere Sallinen.[43]
Elite Prospects-sivuston mukaan Kossila on vahva hyökkääjä, joka kykenee tekemään ketjukavereistaan parempia. Sivusto mainitsee hänen vahvuuksiinsa myös liikkeen, luistelun sekä kiekolliset taidot nopeassakin vauhdissa. Myös Kossilan työmoraali mainitaan hyväksi, ja hän osaa pelata monipuolisesti eri hyökkääjän rooleissa.[3]
Kossilan isoveli Joshua pelaa hyökkääjänä II-divisioonajoukkue Lapuan Virkiässä[44] ja pikkuveli Otto on pelannut myös jääkiekkoa hyökkääjänä A-junioriksi asti.[45] Kalle Kossilan on ilmoitettu usein olevan myös syntymämaansa Ranskan kansalainen, mutta hän ei kuitenkaan omista Ranskan passia.[46]
Kalle Kossila on pelannut myös rullakiekon SM-liigaa GrIFK:ssa. Hän edusti Suomea rullakiekon MM-kilpailuissa vuonna 2013.[47]
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2010–2011 | Blues | A-SM | 30 | 8 | 11 | 19 | 6 | 12 | 3 | 5 | 8 | 0 | |||||||||
| 2011–2012 | Blues | A-SM | 32 | 20 | 37 | 57 | 22 | 4 | 1 | 1 | 2 | 0 | |||||||||
| 2012–2013 | St. Cloud State Univ. | WCHA | 39 | 15 | 18 | 33 | 12 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2013–2014 | St. Cloud State Univ. | NCHC | 38 | 13 | 27 | 40 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2014–2015 | St. Cloud State Univ. | NCHC | 39 | 6 | 20 | 26 | 29 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2015–2016 | St. Cloud State Univ. | NCHC | 41 | 14 | 40 | 54 | 14 | – | – | – | – | – |  | ||||||||
| San Diego Gulls | AHL | 6 | 2 | 2 | 4 | 0 | 7 | 2 | 0 | 2 | 2 | ||||||||||
| 2016–2017 | Anaheim Ducks | NHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| San Diego Gulls | AHL | 65 | 14 | 34 | 48 | 8 | 10 | 2 | 4 | 6 | 2 | ||||||||||
| 2017–2018 | Anaheim Ducks | NHL | 10 | 1 | 1 | 2 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| San Diego Gulls | AHL | 55 | 21 | 23 | 54 | 26 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2018–2019 | Anaheim Ducks | NHL | 8 | 1 | 0 | 1 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| San Diego Gulls | AHL | 44 | 14 | 21 | 35 | 14 | 16 | 3 | 4 | 7 | 2 | ||||||||||
| 2019–2020 | Toronto Marlies | AHL | 12 | 3 | 3 | 6 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2020–2021 | EHC München | DEL | 13 | 5 | 7 | 12 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Toronto Marlies | AHL | 28 | 7 | 22 | 29 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2021–2022 | Jokerit | KHL | 39 | 7 | 14 | 21 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Rapperswil-Jona Lakers | NL | 7 | 2 | 1 | 3 | 2 | 6 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||
| 2022–2023 | Växjö Lakers HC | SHL | 28 | 11 | 14 | 25 | 22 | 13 | 3 | 3 | 6 | 4 | |||||||||
| 2023–2024 | Växjö Lakers HC | SHL | 40 | 12 | 22 | 34 | 18 | 8 | 1 | 4 | 5 | 2 | |||||||||
| 6 kautta | yhteensä | AHL | 210 | 61 | 115 | 176 | 66 | 33 | 7 | 8 | 15 | 6 | |||||||||
| 3 kautta | yhteensä | NHL | 19 | 2 | 1 | 3 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | SHL | 68 | 23 | 36 | 59 | 40 | 21 | 4 | 7 | 11 | 6 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | KHL | 39 | 7 | 14 | 21 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | DEL | 13 | 5 | 7 | 12 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | NL | 7 | 2 | 1 | 3 | 2 | 6 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||||||||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
