Justus von Palmenberg (alk. Biesemwinckel,[1] k. 20. maaliskuuta 1714 Tukholma) oli Riiassa syntynyt virkamies ja vapaaherra. Hän työskenteli aluksi eri tehtävissä syntymäkaupungissaan ja sen jälkeen 1690-luvulla muun muassa hovioikeuden presidenttinä Tartossa. Vuonna 1704 kuningas Kaarle XII nosti Stanisław Leszczyńskin Puola-Liettuan valtaistuimelle ja nimitti samassa yhteydessä Palmenbergin lähettilääkseen tämän hoviin. Marraskuusta 1706 lähtien Palmenberg toimi Turun ja Porin läänin maaherrana.[2] Suuren Pohjan sodan aikana elokuussa 1713 hän joutui pakenemaan Tukholmaan venäläisten miehitettyä Suomen.[3] Palmenberg aateloitiin vuonna 1687.[2]
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.