Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua.[1]
Runsaasti keskustelua on herättänyt se, mikä on Junian/Juniaksen sukupuoli ja kutsuiko Paavali häntä apostoliksi. Ennen 1200-lukua kaikki kommentaattorit Epifaniosta lukuun ottamatta pitivät henkilöä Junia-nimisenä naisena, joka oli Andronikoksen vaimo.[2] Tulkinta, jonka mukaan kyse on Junias-nimisestä miesapostolista, yleistyi 1200-luvulta lähtien Aegidius Roomalaisen (1245-1316) tulkinnan myötä. Tämä näkemys vakiinnutti asemansa 1500-luvulta lähtien muun muassa Martti Lutherin vaikutuksesta. Miespuolista tulkintaa kritisoitiin kyllä 1600- ja 1700-luvuilla filologisilla perusteilla (Johannes Drusius, Christian Wilhelm Bose), mutta se säilyi kuitenkin vallitsevana näkemyksenä aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Esimerkiksi vielä vuosien 1933/38 Vanhassa kirkkoraamatussa kyseinen henkilö oli käännetty miespuolisesti Juniaaksi.
1900-luvun puolessavälissä jakeen tulkitsemiseen liittyviin ongelmiin ruvettiin kiinnittämään erityistä huomiota, koska valtakirkoissa alettiin keskustella yhä enemmän naisten roolista kirkollisissa organisaatioissa[3]. Kirkollisessa ja teologisessa keskustelussa Junian/Juniaksen sukupuolella ja mahdollisella apostoliudella on merkitystä naispappeuskysymyksen kannalta. Mikäli Paavali kutsui naista apostoliksi, tätä voitaisiin käyttää perusteena naispappeuden puolesta.
Juniaan/Juniaaseen liittyy kaksi eksegeettistä ongelmaa:
Kreikankielisessä alkutekstissä nimi on akkusatiivimuodossa Ιουνιαν. Nimi voi olla perusmuodossaan joko miespuolinen Ιουνιας (Junias) tai naispuolinen Ιουνια (Junia). Alkutekstin perusteella ei voida näin ollen sanoa varmasti, onko kysymyksessä naisen nimi Junia vai miehen nimeksi tai nimen lyhenteeksi ajateltu Junias.
Ilmauksessa επισημοι εν τοις αποστολοις (episêmoi en tois apostolois) oleva rakenne εν-prepositio + datiivimuotoinen pääsana voidaan kreikan kieliopin valossa tulkita joko siten, että Andronikos ja Junia(s) olivat arvostettuja apostoleja tai siten, että apostolit arvostivat Andronikosta ja Juniaa/Juniasta.
Jakeeseen liittyvien tulkintaongelmien tähden täysin varmaan tulokseen ei voida päätyä. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin erittäin todennäköistä, että kyseessä on Junia-niminen nainen, jota Paavali kutsuu ”arvostetuksi apostoliksi”. Tätä johtopäätöstä tukevat seuraavat seikat:
Kreikankielinen rakenne εν-prepositio + datiivi tarkoittaa melkein aina sisältymistä tai kuulumista johonkin. Mikäli Paavali olisi halunnut sanoa, että apostolit arvostivat Andronikos ja Juniaa/Juniasta, hän olisi todennäköisesti käyttänyt selkeämpää kieliopillista rakennetta kuten pelkkää datiivia tai υπο-prepositiota + genetiiviä.[4] Näin ollen on mielekästä katsoa, että Paavali kutsui Andronikosta ja Juniaa/Juniasta ”arvostetuiksi apostoleiksi”.
Kirkkoisä Johannes Khrysostomos tulkitsi ilmauksen επισημοι εν τοις αποστολοις siten, että Paavali kutsuu Andronikosta ja Juniaa ”arvostetuiksi apostoleiksi”. Tämä on merkittävää, koska Khrysostomos oli oppinut mies, jonka äidinkieli oli kreikka, eikä hänellä ollut mitään muuta (esimerkiksi teologista) syytä päätyä tähän tulkintaansa kuin kreikankielisen ilmauksen kieliopillinen merkitys.[5]
Miehen nimeä (tai sellaisen lyhennettä) Junias ei esiinny missään antiikin lähteessä. Oletus siitä, että Junias olisi lyhenne miehen nimestä Junianus, on ongelmallinen: jos nimi Junianus olisi lyhennetty -ας-päättellä, tulokseksi olisi tullut Junas. (Esimerkiksi Julianus on lyhennettynä Julas [P.Oxy. 502.6].) (Thorley 1996, 24-25.)
Naisen nimi Junia oli hyvin yleinen Roomassa. (Lampe 2003, 165-166 noin 39, 169; Kreikkalaisten nimien esiintymisestä Roomassa ks. Solin 1982.)
Kaikki varhaisimmat käännökset katsovat, että kyseessä oli nainen. Muutamassa varhaisessa käsikirjoituksessa on kopiointivirhe, jossa nimi on muuttunut naisen nimeksi Julia. Ennen 1200-lukua kaikki kommentaattorit lukuun ottamatta Epifaniosta katsoivat, että kyseessä oli nainen. Epifanioksen poikkeuksellista tulkintaa selittää se, että hän oli tunnetusti avoimen naisvihamielinen. Epifanioksen epäluotettavuudesta puhuu myös se, että hän tulkitsi samassa Roomalaiskirjeen luvussa olevan Priscillan (myös Prisca) miehen nimeksi, vaikka Prisca oli kiistatta nainen. (Mm. Belleville 2002 ja Epp 2002.)
Yhteenvetona: Kreikan kieliopin ja Khrysostomoksen tulkinnan valossa on hyvin todennäköistä, että Andronikos ja Junia olivat apostoleja. Miehen nimeä Junias ei tunneta antiikin lähteistä, ja on hyvin epätodennäköistä, että kyse oli nimen Junianus lyhenteestä. Junia oli puolestaan yleinen naisen nimi Roomassa, ja koko varhainen tulkintaperinne (yhtä kirkkoisää lukuun ottamatta) katsoi, että kyseessä oli nainen. Näin ollen monet tutkijat pitävät erittäin todennäköisenä, että Paavali puhuu Junia-nimisestä naisesta ja kutsuu häntä apostoliksi.
Edellä esitetty lopputulos on nykyisessä eksegeettisessä keskustelussa konsensusnäkemys. (ks. modernit kommentaarit, esimerkiksi Barrett 1973, Cranfield 1975, Dunn 1988, Fitzmyer 1993, Moo 1996, Schreiner 1998, Witherington 2004.) Erilaisen näkemyksen puolesta ovat viime vuosina argumentoineet Wayne Grudem & Johan Piper (1991) sekä Michael H. Burer & Daniel B. Wallace (2001).
Grudem & Piper katsovat, ettei Junia ollut yleinen nimi antiikissa. He perustavat näkemykseensä Thesaurus Linguae Graecae -tietokannasta tekemäänsä hakuun, joka antoi vain vähän osumia Junia-nimelle. Tätä tutkimusta on kuitenkin arvostellut muun muassa Belleville (2005, 234), joka on huomauttanut, että 1) TLG sisältää kirjallisia tekstejä, jossa on enimmäkseen kuuluisien henkilöiden nimiä, 2) Junia ei ole kreikkalainen vaan latinalainen nimi.
Burer & Wallace argumentoivat sen puolesta, että επισημοι εν τοις αποστολοις tarkoittaa kirjallisen aineiston valossa todennäköisemmin sitä, että Andronikos ja Junia (fem.) olivat apostolien arvostamia. Burer & Wallace väittävät, että jokainen Uuden testamentin ulkopuolella oleva rakenne επισημος + εν-prepositio + henkilöön liittyvä datiivi on merkitykseltään eksklusiivinen (”on arvostettu jollekin”). Jos Paavali olisi halunnut sanoa, että Junia oli arvostettu apostoli, hän olisi käyttänyt heidän mielestään genetiiviä: επισημοι των αποστολων. Burerin & Wallacen argumentointi on saanut osakseen yksityiskohtaista arvostelua. Muun muassa Epp (2002, 285-290) ja Belleville (2005, 242-248) ovat katsoneet, että Burer & Wallace esittävät liian vähän esimerkkejä (kahdeksan esimerkkiä oman lukutapansa puolesta ja kaksi tätä vastaan), mikä tekee näyttöpohjasta ohuen. Lisäksi Epp huomauttaa, etteivät Burer ja Wallace ota kantaa Khrysostomoksen tulkintaan.
Barrett, C. K.:A Commentary on the Epistle to the Romans. Black's New Testament Commentaries.London: Black, 1973.
Bauckham, Richard:Gospel Women. Studies in the Named Women of the Gospels.Grand Rapids: Eerdmans, 2002.
Belleville, Linda:”Ιουνιαν ... επισημοι εν τοις αποστολοις. A Re-examination of Romans 16.7 in Light of Primary Source Materials”.- New Testament Studies 41. 231-249, 2005.
Blass, F. & A. Debrunner:A Greek Grammar of the New Testament and Other Early Christian Literature.Transl. and Rev. by Robert W. Funk. Chicago: The University of Chicago Press, 1961.
Brooten, Bernadette:”Junia ... Outstanding among the Apostles”. - Women Priests.Ed. by A. Swidler & L. Swidler. Paulist Press. 141-144. (www.womenpriests.org/classic/brooten.asp), 1977.
Burer, Michael H. & Daniel B. Wallace:”Was Junia Really an Apostle? A Re-examination of Rom 16.7".- New Testament Studies 47. 76-91, 2001.
Cranfield, C. E. B:Romans. 2 Vols. The International Critical Commentary.London: T & T Clark, 1975.
Dunn, James D. G. (1988). Romans. 2 Vols. World Biblical Commentary 38A-B. Dallas: Word Books.
Epp, Eldon Jay (2002). ”Text-Critical, Exegetical, and Socio-Cultural Factors Affecting the Junia/Junias Variation in Romans 16,7.” - New Testament Textual Criticism and Exegesis. FS J. Delobel. Ed. by A Denaux. Bibliotheca ephemeridum theologicarum Lovaniensium 161. Leuven: Peeters.
Fitzmyer, Joseph A. (1993). Romans. Anchor Bible 33. New York: Doubleday.
Grudem, Wayne & John Piper (1991). ”An Overview of Central Concerns.” - Recovering Biblical Manhood and Womanhood. A Response to Evangelical Feminism. Ed. by J. Piper & W. Grudem. Wheaton: Crossway Books. 79-81.
Lampe, Peter (2003). From Paul to Valentinus. Christians at Rome in the First Two Centuries. Transl. by M. Steinhauser. Minneapolis: Fortress Press.
Moo, Douglas J. (1996). The Epistle to the Romans. The New International Commentary of the New Testament. Grand Rapids: Eerdmans.
Schreiner, Thomas R. (1998). Romans. Baker Exegetical commentary of the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic.
Solin, Heikki (1982). Die griechischen Personennamen in Rom. Ein Namenbuch. 3 Vols. Corpus Inscriptionum Latinarum. Auctarium. Berlin: de Gruyter.
Thorley, John, (1996). ”Junia, a Woman Apostle.” - Novum Testamentum 38.
Wallace, Daniel B. (1996). Greek Grammar Beyond the Basics. An Exegetical Syntax of the New Testament. Grand Rapids: Zondervan.
Witherington, Ben (2004): Paul's Letter to the Romans. A Socio-Rhetorical Commentary. Grand Rapids: Eerdmans.