Portugalin ja Algarven kolmastoista kuningas From Wikipedia, the free encyclopedia
Juhana II, Täydellinen ruhtinas tai Tyranni (port. João II o Príncipe Perfeito); (3. maaliskuuta 1455 Lissabon, Portugalin kuningaskunta – 25. lokakuuta 1495 Alvorin linna, Algarve) oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1481–1495.[1][2]
| Juhana II | |
|---|---|
.png) Juhana II:ta esittävä maalaus 1500-luvulta | |
| Portugalin kuningas | |
| Valtakausi | 11. marraskuuta 1477 – 15. marraskuuta 1477 |
| Edeltäjä | Afonso V |
| Seuraaja | Afonso V |
| Valtakausi | 28. elokuuta 1481 – 25. lokakuuta 1495 |
| Edeltäjä | Afonso V |
| Seuraaja | Emanuel I |
| Syntynyt |
João 3. maaliskuuta 1455 Lissabon, Portugali |
| Kuollut |
25. lokakuuta 1495 (40 vuotta) Alvorin linna, Algarven maakunta, Portugali |
| Hautapaikka | Mosteiro da Batalhan luostarin kirkko, Batalha |
| Puoliso | Leonor de Viseu |
| Lapset |
Prinssi Afonso Jorge de Lencaster (avioton) |
| Suku | Aviz |
| Isä | Afonso V |
| Äiti | Isabel de Coimbra |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Juhana II:n isä oli Alfonso V ja äiti Coimbran herttuatar Isabel (1432–1455).[1] Hänellä oli kaksi sisarusta, joista vanhempi sisar Juana, Portugalin prinsessa (1452–1490) tunnetaan nimellä Portugalin Pyhä Juana tai Pyhä prinsessa Juana, joka julistettiin autuaaksi vuonna 1693.
Hän oli hovin humanistien kouluttama. Hän osallistui jo nuorena prinssinä isänsä kanssa Arzilan valloittamiseen Marokossa, jossa hänet lyötiin ritariksi ja sai oman taloutensa Bejassa Etelä-Portugalissa. Vuonna 1474 Afonso V uskoi hänelle Guinean kaupan ja Afrikan tutkimusmatkat. Kun Afonso V perusteenaan naimakauppansa kruununtavoittelija Juana la Beltranejan kanssa otti itselleen Kastilian valtaistuimen sen lailliselta perijältä Isabella Katolilaiselta ja syöksi Portugalin perimyssotaan, hän nimitti Juhanan valtionhoitajakseen huhtikuussa 1475. Prinssi mobilisoi armeijan ja marssi tukemaan isäänsä, mutta häviö Ferdinand Katolilaisen joukoille Toron taistelussa maaliskuussa 1476 esti portugalilaisten tunkeutumisen Kastiliaan. Afonso V lähti Ranskaan etsimään turhaan liittolaista Ludvig XI:sta, Juhana puolusti rajaa ja torjui espanjalaisten vastahyökkäyksen. Afonson epäonnistuminen sai tämän ilmoittamaan kruunusta luopumisestaan. Juhana julistettiin kuninkaaksi, mutta hänen isänsä tuli takaisin ja aloitti uuden hallituskautensa solmien epäedullisen Alcáçovasin rauhansopimuksen ennen kuolemaansa elokuussa 1481.[2]
Juhana avioitui 22. tammikuuta 1471 serkkunsa, Viseun herttuatar Leonorin (1458–1525) kanssa, joka oli infante, Viseun herttua Fernandon ja infanta, Beatriz de Portugalin tytär. Hänen isoisovanhempansa molemmilta puolilta olivat kuningas Juhana I ja Philippa of Lancaster.[2]
Heille syntyi kaksi lasta:
Juhanalla oli avioton lapsi Ana de Mendonçan (1460-1542) kanssa, joka oli Juana la Beltranejan kamaripalvelija.
.png)
Juhana II nousi sijaishallitsijaksi vuonna 1475 isänsä keskittyessä taistelemaan Kastilian kruununperimyksestä, mutta varsinaisesti Juhanasta tuli kuningas vasta isänsä kuoltua vuonna 1481.[1]
Juhana seurasi isäänsä Afrikan sotaretkille jo nuorena prinssinä. Ylimystö pelkäsi ja vihasi Juhanaa, koska hän oli oman tiensä kulkija. Valtaan päästyään Juhana pyrki vähentämään aateliston valtaa ja keskittämään sitä itselleen. Aateliset alkoivat juonia ja punoa salaliittoja. Ensimmäiset salaliitoista Juhana tyrehdytti verisesti ja sai sen jälkeen hallita rauhassa. Ne aateliset, jotka vannoivat julkisesti uskollisuutta Juhanalle, saivat tiettyjä etuja, mutta heidänkin oli maksettava veroa kuninkaalle.[4]
.png)
Johannes II:n noustessa valtaistuimelle Alcáçovasin rauhansopimus velvoitti hänet asettamaan pienet lapsensa espanjalaisten holhoukseen lähelle rajaa panttina avioliittoa varten Kastilian perijöitten kanssa. Afonso V:n valtaa oli rajoittanut kunnianhimoinen Bragança-suku, joka oli Portugalin rikkain perhe. Juhana kutsui cortesin eli säätykokouksen koolle Évoraan marraskuussa 1481 ja määräsi vasalleilleen tiukan kuuliaisuusvalan. Hän vahvisti myös hyväntekijän vaatien paavin kirjeiden toimittamista hänelle ennen julkaisemista. Hän neuvotteli onnistuneesti rauhansopimuksen tarkistamisesta Espanjan kanssa, jonka perusteella hänen lapsensa palautettiin hänelle. Sitten hän syytti Bragançan herttua maanpetoksesta ja määräsi hänet oikeuteen ja mestaamaan hänet Évorassa kesäkuussa 1483. Vaikka esitettiin todisteita siitä, että Bragançat olivat kiehtoneet Kastiliaa, näyttää selvältä, että Juhana halusi kostaa äitinsä isoisän, valtionhoitaja Dom Pedron kuoleman. Hän takavarikoi Bragançojen suuret maakartanot ja nimitti kuninkaallisia tuomareita aateliston yksityisiin lainkäyttöalueisiin. Kun toinen salaliitto yritti syrjäyttää hänet ja antaa kruunun puolison veljelle Viseun herttualle, Juhana tappoi kilpailijansa omakätisesti elokuussa 1484.[2]
Juhanan aikakaudella Portugalin valtio maksoi velkansa ja sen valuutasta tuli Euroopan vakain. Syynä olivat Afrikasta löytynyt kulta ja kuninkaan veropolitiikka, joka kerrytti siirtomaatuloja valtion kassaan. Juhana edisti löytöretkiä, ja hänen aikanaan portugalilaiset etsivät meritietä Intiaan, kiersivät Hyväntoivonniemen ja löysivät Kongo-joen.[5] Löytöretkien yksityiskohdista ei ole säilynyt paljoa tietoa, sillä lokikirjat pidettiin salaisina suojassa kilpailevilta espanjalaisilta, ja talletetuista kirjoista iso osa tuhoutui vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksessä.
Joulukuussa 1481 hän lähetti Diogo de Azambujan rakentamaan Pyhän Yrjön linnoituksen Minaan ("kultakaivoksen") lähellä Beniniä, joka oli voimakas kuningaskunta nykyisen Nigerian alueella. Hänen isänsä oli ottanut takaisin käyttöön valuutan kultakannan, ja uusi Afrikan ja Intian kauppa kaksinkertaisti kuninkaallisten tulot, ja vuonna 1485 Juhana otti Guinean herran arvonimen. Hän oli jo lähettänyt Diogo Cãon etsimään meritietä Intiaan, ja Cão oli löytänyt Kongojoen suiston. Kristoffer Kolumbus yritti saada hänet kiinnostumaan suunnitelmastaan päästä Intiaan läntistä reittiä pitkin. Juhana hylkäsi ehdotuksen, mutta antoi Fernão Dulmolle luvan etsiä uusia saaria, ilmeisesti tuloksetta. Vuonna 1485 hän lähetti Cãon toiselle matkalle, joka saavutti Lounais-Afrikan, mutta ei löytänyt Hyväntoivonniemeä.[2]
Kun vuonna 1486 Beninin kauppiaat kuulivat uutisia valtiaasta kaukana idässä, jonka uskottiin olevan myyttinen kristitty hallitsija pappiskuningas Johannes, kuningas lähetti Pêro da Covilhãn ja Afonso Paivan vierailemaan Intiassa ja Etiopiassa maareittiä pitkin. Hän lähetti myös Bartolomeu Diasin ottamaan hoitaakseen Cãon tehtävän löytää Afrikan eteläinen ääripiste. Diasin paluu joulukuussa 1488 osoitti, että Afrikkaa voitiin kiertää ja Intiaan voitiin päästä meritse, mutta vasta Juhanan kuoleman jälkeen alkoi Vasco da Gaman onnistunut tutkimusmatka Intiaan. Vuonna 1490 lähetystyöntekijöitä lähetettiin lujittamaan suhteita Kongon kuningaskuntaan. Vuonna 1493 Kolumbus saapui Lissaboniin kertomaan, kuten hän itse arveli, Aasian edustalla sijaitsevista saarista (Karibia), ja paavi myönsi näitten maitten omistuksen Espanjan kruunulle. Juhana II vastusti tätä ja aloitti neuvottelut, jotka johtivat kuuluisaan Tordesillasin sopimukseen kesäkuussa 1494, joka antoi Espanjalle kaikki maat, jotka sijaitsevat länteen linjasta 370 leguaa (1 800 kilometriä) Kap Verden saarten länsipuolella. Tämä linja piti sisällään vielä ilmeisesti tuntemattoman Brasilian.[2]
Juhana oli aiemmin neuvotellut paavin kanssa luovuttaen beneplacet etuoikeuden, mutta säilyttäen oikeuden kirkollisten tapausten ratkaisemiseen Portugalissa ja saamalla luvan ristiretkelle maureja vastaan. Hän lähetti pienen tutkimusretkikunnan Anafé'hen ja sai kunnianosoituksia Safista ja Azemmourista Marokosta, mutta vuonna 1489 Fezin hallitsija esti hänen yrityksensä rakentaa linnoitus Loukkosjoen suulle.[2]
Toukokuussa 1492 Ferdinand Katolilainen ja Isabella Katolilainen päättivät karkottaa juutalaisen väestön. Juhana otti vastaan Espanjan juutalaisten valtuuskunnan, joka tarjosi 60 000 cruzadoa 600 varakkaan perheen pysyvästä maahanpääsystä Portugaliin. Kahdeksan cruzadon maksua tarjottiin niitten uutalaisten väliaikaisesta maahanpääsystä kahdeksaksi kuukaudeksi, minkä jälkeen Juhana antaisi heille laivoja, joilla he lähtisivät maasta. Laivat veivät ihmisiä vain Tangeriin ja Arzilaan, jotkut juutalaiset lapset lähetettiin asuttamaan São Tomén saarta.[2]
Juhana halusi seuraajakseen aviottoman poikansa Coimbran herttua Jorge de Lencastren (1481–1550), mutta kuningatar Leonor halusi järkähtämättä nuoremman veljensä Manuelin kruununperijäksi.[3] Leonorin kanssa käytyjen katkerien kiistojen ja tehtyään epäonnistuneen vetoomuksen paaville Jorgen laillistamiseksi, Juhana lopulta tunnusti Manuelin perillisekseen testamentissaan muutama viikko ennen kuolemaansa.[6][7]
Juhana kuoli pitkään sairastettuaan 40-vuotiaana lokakuussa 1495 Alvorin pikkulinnassa Algarven maakunnassa,[8] ilman elossa olevaa laillista perillisiä, hänen seuraajansa valtaistuimelle oli serkku Emanuel I.
Jälkipolvien antama lisänimi ”Täydellinen ruhtinas” viittaa Lope de Vegan kirjoittamaan näytelmään.[1] Siinä on nähty myös yhtymäkohtia Niccolò Machiavellin pääteokseen Ruhtinas. Aikalaiset tunsivat Juhanan lisänimellä Tyranni.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
