Jorma Kurvinen (3. kesäkuuta 1931 Oulu – 19. helmikuuta 2002 Oulu) oli suomalainen kirjailija. Kurvinen tunnetaan eritoten sotakirjoistaan sekä "Susikoira Roi" -nuortenkirjasarjastaan. Hän on kirjoittanut myös kuunnelmat Sen kun soittelet vaan (1987) ja Dekkaritoimisto (1994).
| Jorma Kurvinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1931 Oulu |
| Kuollut | 19. helmikuuta 2002 (70 vuotta) Oulu |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Elsa Anttila [1] |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä ja ura
Jorma Kurvinen syntyi Juho Kurvisen ja Eva Karvosen perheeseen vuonna 1931. Hän tapasi vaimonsa Aira Rinteen (1928–2001) työskennellessään opettajana Marraskoskella, Rovaniemen lähistöllä. Pariskunnalle syntyi neljä lasta: Pentti (s. 1953), Anna-Maija (s. 1955, nyk. Kurvinen-Tikkanen), Matti (s. 1956) ja Pekka (s. 1963).[2]
Kurvinen oli tuottoisa ja monipuolinen kirjailija. Hänen ensimmäinen romaaninsa Anna – kartanon opettajatar julkaistiin vuonna 1958. Ensimmäisen kirjallisuuspalkintonsa hän sai kuusi vuotta myöhemmin nuortenromaanista Kolmas palo. Ensimmäiset parikymmentä vuotta Kurvinen kirjoitti sivutoimisesti. Hän työskenteli lehtialalla muun muassa toimittajana Outsider-lehdessä ja Nyyrikissä, päätoimittajana Uusi Oulu -lehdessä, jonka toinen omistaja hän myös oli, sekä julkaisujohtajana Kolmiokirjassa.[3][2]
Päätoimiseksi kirjailijaksi Kurvinen jäi vuonna 1978. Hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti. Kurvisen tuotanto käsittää sota- ja nuortenromaanien lisäksi tietokirjallisuutta muun muassa uskonnon ja urheilun alalta. Kurvisen sotaromaaneille on tyypillistä sodanvastaisuus. Myös nuorten kirjoissa etiikka on suuressa roolissa, samoin ihmisen ja luonnon suhde. Kurvinen kirjoitti myös useita viihderomaaneja muun muassa salanimellä Elsa Anttila. Teoksia on kiitetty naisten keskinäisen solidaarisuuden kuvauksista.[3][2]
Kurvinen työskenteli ahkerasti ja hyvin määrätietoisesti, jopa pikkutarkasti. Hän keräsi kaiken aikaa tuleviin kirjoihinsa aineistoa. Suunnitelmissa saattoi olla yhtä aikaa useampia teoksia, joita varten hänellä oli omat leikekansionsa. Niihin materiaalia kertyi muun muassa lehtiä lukemalla ja ihmisiä haastattelemalla. Hän kirjoitti sodasta, mutta ei ollut itse ehtinyt rintamalle. Tämä edellytti sotakirjailijalta laajaa tietojen keruuta aihepiiristä.
Kurvista arvostettiin ennen muuta nuortenkirjoistaan. Hän sanoi, että paras palkinto niistä oli lasten antama myönteinen palaute. Kirjoissa Kurvinen korosti perinteisten arvojen, toverihengen ja rehellisyyden tärkeyttä. Hän nosti kirjoissaan julkiseen keskusteluun ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Hän oli ensimmäisiä, joka käsitteli kirjoissaan tuomitsevasti koulukiusaamista. Myös urheilulla oli tärkeä sija Kurvisen nuortenkirjoissa.
Kurvinen matkusteli mielellään. Kiinnostus Keski-Eurooppaa kohtaan syttyi hänen sanojensa mukaan pian sodan jälkeen Keski-Eurooppaan suuntautuneen pitkän polkupyöräretken aikana.
Jorma Kurvinen menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen vuonna 2002.[3]
Teokset
Romaanit
- Anna – kartanon opettajatar, 1958, romaani (Sirpale)
- Rekka, 1966, romaani
- Velkakirja, 1968, romaani
- Suden merkki, 1972, historiallinen romaani
- Sano minua isäksi, 1975, romaani
- Tehtävä Namibiassa, 1976, romaani
- Emme tienneet kun läksimme silloin…, 1979, sotaromaani
- Se verellä maksetaan, 1980, sotaromaani
- Katkera latu, 1981, sotaromaani
- Musta joki, kuoleman joki, 1982, sotaromaani
- Luotan huomiseen, 1982, romaani (Kolmiokirja)
- Hirvisyksy, 1983, romaani
- Noutopartio, 1983, sotaromaani
- Ja sitten puhallus, 1984, romaani
- Viimeinen viivytys, 1984, sotaromaani
- Asfalttipelto, 1985, romaani
- Tammenlehvän sissit, 1985, sotaromaani
- Varsinainen hirvijahti, 1986, romaani
- Viimeiseen mieheen, 1986, sotaromaani
- Toinen kausi, 1987, romaani
- Ei muuta kunniaa, 1987, sotaromaani
- Autotautiset, 1988, romaani
- Kymmenen patruunaa, 1989, sotaromaani
- Siniviiva, 1990, romaani
- Kunniapartio, 1990, sotaromaani
- Lakeuden miehet, 1991, sotaromaani
- Älä antaudu, 1992, sotaromaani
- Erikoisosasto Z, 1993, sotaromaani
- Kyllä konsultti tietää, 1993, romaani
- Korpraali Korhosen joulupöytä, 1994, sotaromaani
- Mennään mökille, 1995, romaani
- Kuilu, 1995, sotaromaani
- Takuumies, 1996, sotaromaani
- Ajalla vaaran, vaivan, 1997, sotaromaani
- Kallehin on vapaus, 1998, sotaromaani
- Vaellusjoki, 1998, romaani
- Sodan jumalat, 1999, sotaromaani
- Ei toista armaampaa, 2000, sotaromaani
- Salainen käsky, 2001, sotaromaani
Lasten ja nuorten romaanit
- Kolmas palo, 1964
- Susikoira Roi. (Otavan nuortenkirjoja) Otava, 1976. ISBN 951-1-04071-5
- Susikoira Roi ja seikkailu saaristossa, 1977
- Susikoira Roi Lapissa, 1978
- Susikoira Roin tunturiseikkailu, 1979
- Susikoira Roi ja 9 C, 1980
- Pako, 1981
- Kössi-lössi rahakierteessä. (Kuvittanut Kikka Nyrén. Viikarisarja 7) Lasten keskus, 1981. ISBN 951-626-364-X
- Eläköön meillä on kerho!, 1982
- Rapaa ja räniköitä, 1982
- Susikoira Roi kesäduunissa, 1982
- Kössi-Lössin tulikoe, 1982 (Lasten keskus)
- Pärinäjengi vauhdissa, 1983
- Trial-kerhon tulikoe, 1983
- Turbokesä, 1986
- Kamu, 1987
- Susikoira Roin seikkailut, 1988 (yhteisnide: Susikoira Roi ja Susikoira Roi ja seikkailu saaristossa)
- Susikoira Roin Lapin seikkailut, 1989, (yhteisnide: Susikoira Roi Lapissa ja Susikoira Roin tunturiseikkailu)
- Susikoira Roin kaupunkiseikkailut, 1989 (yhteisnide: Susikoira Roi ja yhdeksäs C ja Susikoira Roi kesäduunissa)
- Susikoira Roi ja muukalaiset, 1989
- Turre, 1989
- Susikoira Roi ja ohittajat, 1990
- Rolf, saaristokoira, 1990
- Susikoira Roi ja pimeän pesä, 1991
- Musta lumi, 1991
- Susikoira Roi ja merikapteenin arvoitus, 1992
- Susikoira Roi ja koulun kingi, 1993
- Susikoira Roi ja kahvilakeikka, 1994
- Susikoira Roi ja pelimies, 1995
- Susikoira Roi ja kultakello, 1996
- Isojärven kartanon tyttö, 1995
- Anna-Sofia, kartanon nuori neiti, 1997
- Susikoira Roi ja vaihto-oppilas, 1997
- Susikoira Roi ja pyromaani, 1998
- Susikoira Roi vaarallisilla vesillä, 1999
- Rekku löytää kodin, 2000
- Susikoira Roi ja ilmiantaja, 2000
- Susikoira Roi ja kioskimurto, 2001
- Susikoira Roi ja karkulainen, 2002
Elsa Anttila -salanimellä
- Minäkö pappilan hätävara, 1980
- Pankkineiti ja paremmat ihmiset, 1981
- Opettajako muka herrasväkeä, 1982
- Meikätyttö ei niiaa, 1983
- Olenko muka vaaraton nainen, 1984
- Hoituri ei haukottele, 1985
- Mitäs maineesta neiti emäntä, 1986
- Huijarin tuntee jo tuoksusta, 1987
- Muovirahamiehiä ja perijättäriä, 1988
- Karjalanneito kimpaantuu, 1989
- Karjalanneito kapinoi, 1990
- Täällä Rodos, 1991
- Loma Espanjassa, 1992
- Kai miehestä eroon pääsee, 1993
- Kanaria kutsuu, 1994
- Suvituulia Euroopasta, 1995
- Kolmas kassa vasemmalta, 1996
- Helmiä Mallorcalta, 1997
Muuta
- Raportti lestadiolaisuudesta. Kirjapaja, 1980. ISBN 951-621-265-4
Palkinnot ja tunnustukset
- Nuorten Kirja ry:n palkinto 1964, teoksesta Kolmas palo
- Valtion kirjallisuuspalkinto (1978, 1982, 1988)
- Lastenkulttuurin valtionpalkinto (1991)
- Kirjapöllö-palkinto (1993)
- taiteilijaeläke (1996)[4]
- Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto (2000)
- Lasten LukuVarkaus -palkinto (2002)
Viimeksi mainittua palkintoa Kurvinen arvosti kertomansa mukaan, koska palkinnonsaajan valitsevat nuoret lukijat eivätkä kriitikot. Kurvinen ei kuitenkaan ehtinyt saada tietoa ehdokkuudestaan, sillä hän menehtyi sairauskohtaukseen samana päivänä kuin palkintoehdokkaat julkistettiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.