ranskalainen tähtitieteilijä ja geodeetti From Wikipedia, the free encyclopedia
Jean Baptiste Joseph Delambre (19. syyskuuta 1749 Amiens, Ranska – 19. elokuuta 1822 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen tähtitieteilijä ja geodeetti, joka laski auringon, suurten planeettojen ja Jupiterin kuiden tähtitieteelliset taulut. Delambre on tunnettu myös tähtitieteen historiankirjoittajana.[1][2]
| Jean Baptiste Joseph Delambre | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. syyskuuta 1749 Amiens, Ranska |
| Kuollut | 19. elokuuta 1822 (72 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Jérôme Lalande |
| Oppilaat | Gerard Moll (käännä suomeksi) |
| Tutkimusalue | Tähtitiede, matematiikka ja geodesia |
|
|
|
 Nimikirjoitus |
|
Delambre opiskeli Amiensissa ja suoritti perusopintonsa loppuun Pariisissa. Köyhyydestä huolimatta hän jatkoi opiskelua ja kiinnitti lopulta huomionsa matematiikkaan ja tähtitieteeseen. Vuonna 1771 hänestä tuli valtionvarainministeri d'Assyn pojan kotiopettaja, ja tässä tehtävässä toimiessaan hän osallistui Jérôme Lalanden luennoille. Hänen huomattavaan oppineisuuteensa ihastunut Lalande sai d'Assyn asentamaan kotiinsa observatorion Delambrea varten. Täällä Delambre teki havaintoja ja laskelmia, ja vuonna 1790 hän sai Uranusta koskevista tähtitieteellisistä tauluista Ranskan tiedeakatemian palkinnon. Hänet valittiin tiedeakatemian jäseneksi kaksi vuotta myöhemmin. Hänet otettiin Ranskan instituutin jäseneksi sen perustamisen yhteydessä vuonna 1795, ja vuonna 1803 hänestä tuli sen matemaattisen jaoston pysyvä sihteeri. Vuosina 1792-1799 yhdessä Pierre Méchainin kanssa hän suoritti Dunkerquen ja Barcelonan välisen suuren meridiaanimittauksen, jonka tarkoituksena oli määrittää ranskalaisen standardimetrin pituus. Hän raportoi tästä työstä julkaisussa Base du système métrique décimal (1806-1810). Hän toimi Lalanden seuraajana Collège de Francessa tähtitieteen professorina vuodesta 1807.[1]
Delambre omisti viimeiset vuotensa tähtitieteen historian tutkimukselle, jonka tuloksena julkaistiin peräkkäin teokset Histoire de l'astronomie ancienne (1817), Histoire de l'astronomie au moyen age (1819), Histoire de l'astronomie moderne (1821); ja Histoire de l'astronomie au XVIII' sieele. Nämä teokset saavuttivat suuren kuuluisuuden. Hän julkaisi Jupiterin seuralaisten tähtitieteelliset taulut teoksessa Tables ecliptiques des satellites de Jupiter (1792) ja teokset Methodes analytiques pour la determination d'un arc du meridien (1799), Tables du soleil (1806), Rapport historique sur les progres des sciences mathematiques depuis l'an 1789 (1810), A brege d'astronomie (1813), Astronomic theorique et pratique (1814), jne.[1][2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
