Japanin lippu

Japanin lipussa on valkoinen kenttä ja keskellä suuri, punainen kiekko, joka edustaa nousevaa aurinkoa. Lipun virallinen nimi on japaniksi Nisshōki (jap. 日章旗, ”aurinkolippu”), mutta se tunnetaan yleisemmin nimellä Hinomaru (jap. 日の丸, ”auringon kiekko”). Aurinkoaihetta käytettiin laajalti Sengoku-kauden sotilaslipuissa 1400- ja 1500-luvuilla. Meiji-restauraation aikana lippu otettiin virallisesti Japanin kauppalipuksi 27. helmikuuta 1870. Lipusta tehtiin maan kansallislippu kuitenkin vasta 13. elokuuta 1999 laissa kansallislipusta ja kansallislaulusta.

Japanin lippu.

Yhdessä Japanin kansallislaulun Kimi ga yon kanssa Hinomarua pidetään ristiriitaisena militaristisen menneisyyden symbolina. Hinomarun käyttöä rajoitettiin voimakkaasti Yhdysvaltain miehityskauden aikana toisen maailmansodan jälkeen, mutta rajoituksista myöhemmin luovuttiin. Japanin laki ei määritellyt maalle mitään tiettyä kansallislippua vuosina 1885–1999, vaikka Hinomaru olikin lain mukaan kansallislippu lyhyen aikaa vuosina 1870–1885. Tästä huolimatta useat sotaliput on suunniteltu Hinomarun perusteella, mukaan lukien laivaston nousevan auringon lippu. Hinomarua on käytetty myös mallina muiden japanilaisten julkisten ja yksityisten lippujen suunnittelussa.

Historia

1930-luvun kuva armeijaan lähtevän kunniaksi. Hinomaru riippuu talosta ja lapsilla on pieniä lippuja.

Ennen vuotta 1945

Hinomarun tarkkaa alkuperää ei tunneta. Historiallisesti auringolla oli kuitenkin Japanissa uskonnollinen konnotaatio ja nousevalla auringolla tärkeä symbolinen merkitys.^[1] Esimerkiksi vuonna 607 prinssi Shōtoku lähetti Suin keisari Yangille kirjeen, jonka hän aloitti kutsumalla itseään ”nousevan auringon prinssiksi”.^[2] Erään legendan mukaan lipun suunnitteli buddhalainen pappi Nichiren. Kun mongolit hyökkäsivät Japaniin 1200-luvulla Nichiren antoi shōgunille aurinkolipun taisteluun vietäväksi.^[3]

Yksi Japanin vanhimmista tunnetuista lipuista on Unpō-jin temppelissä Yamanashin prefektuurissa. Legendan mukaan keisari Reizei antoi lipun Minamoto no Yoshimitsulle ja Takeda-klaani piti sitä sukuaarteenaan. Tarinan historiallisuus on kuitenkin kyseenalaistettu.^[4] Varhaisimmat japanilaiset liput, joista on tallenteita, ovat maan yhdistymisen kaudelta. Liput kuuluivat daimioille, ja niitä käytettiin lähinnä taisteluissa. Suurin osa lipuista oli pitkiä ja niihin oli ommeltu daimion mon-vaakuna. Jopa saman perheen jäsenillä, kuten pojalla, isällä ja veljellä, oli taistelussa käytössään erilaiset liput. Liput auttoivat sotilaan tunnistamisessa, ja taisteluun osallistuvat kiinnittivät niitä selkiinsä ja hevosiinsa. Kenraaleilla oli myös omia lippujaan, mutta suurin osa niistä oli neliön muotoisia.^[5] Hinomaru oli lain mukaan maan kansallislippu vuosina 1870–1885.^[6] Muulloin Meiji-restauraation jälkeen Hinomaru oli käytännössä Japanin kansallislippu, mutta sen asemaa ei ollut määrätty lailla.^[7]

Sodan jälkeen

Hinomaru lasketaan tangosta Soulissa Japanin antautumispäivänä 9. syyskuuta 1945.

Hinomaru oli Japanin lippu käytännössä muttei virallisesti koko toisen maailmansodan ja miehityskauden ajan.^[7] Miehityskaudella Hinomarun nostoon tarvittiin liittoutuneiden komentajan lupa.^[8][9] Eri lähteissä annetaan eri tietoja siitä, kuinka paljon Hinomarun käyttöä rajoitettiin: jotkut sanovat lipun käytön olleen kiellettyä.^[10] Vaikka alkuperäiset rajoitukset olivatkin tiukkoja, ne eivät kuitenkaan sisältäneet suoranaista kieltoa.^[7]

Vuonna 1947 Hinomarun vapaa käyttö sallittiin Japanin parlamenttitalon, keisarillisen palatsin, pääministerin asunnon ja korkeimman oikeuden edustalla.^[11] Rajoituksia höllennettiin edelleen vuonna 1948, kun ihmisten sallittiin nostaa lippu salkoon kansallisina juhlapäivinä.^[12] Rajoitukset hylättiin kokonaan tammikuussa 1949, ja kuka tahansa sai liehuttaa Hinomarua milloin tahansa ilman lupaa. Taustalla oli MacArthurin toive, että lipusta tulisi rauhan symboli.^[12] Niinpä kouluja ja koteja kannustettiin käyttämään Hinomarua aina 1950-luvun alkupuolelle saakka^[8].

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain Shipping Control Authorityn alla toimivat japanilaiset laivat käyttivät omaa, Japanin kauppalaivastolle tarkoitettua lippuaan.^[13] Se oli mukautettu E-viestilipusta ja sitä käytettiin syyskuusta 1945 Yhdysvaltain miehityksen loppuun saakka.^[14] Toisin kuin on väitetty^{kenen mukaan?}, lippua ei käytetty koskaan Japanin kansallislippuna.^lähde?

Toisen maailmansodan päätyttyä Japanin lippua on kritisoitu, koska se on liitetty maan militaristiseen menneisyyteen. Samantyyppistä kritiikkiä on herättänyt myös Japanin kansallislaulu Kimi ga yo.^[4] Kansallislippu ja Kimi ga yo määriteltiin Japanin virallisiksi tunnuksiksi laissa kansallislipusta ja kansallislaulusta vuonna 1999. Lipun ja kansallislaulun käytöstä on kiistelty erityisesti kouluissa. Tokion koulutuslautakunta vaatii, että sekä laulua että lippua käytetään tapahtumissa, joita se hallinnoi. Opettajien vaaditaan kunnioittavan molempia symboleita rangaistuksen uhalla.^[15][16] Jotkut ovat syyttäneet sääntöjen rikkovan Japanin perustuslakia, kun taas koulutuslautakunta on väittänyt, että koska koulut ovat valtion instituutioita, niiden työntekijöillä on velvollisuus kouluttaa oppilaitaan kunnollisiksi kansalaisiksi.^[4] Opettajat ovat nostaneet kanteita Tokion kuvernööri Shintarō Ishiharaa ja vanhempia virkamiehiä vastaan, mutta syytteet on myöhemmin hylätty.^[17]

Suhteet

Japanin lipun suhteet.

Vuonna 1870 hyväksytty dajōkanin julistus nro. 57 sisälsi kaksi kansallislippua koskevaa kohtaa.^[18] Ensimmäisessä määrättiin, kuka lipun sai nostaa salkoon ja miten sitä käytettiin, ja toisessa käsiteltiin lipun valmistusta. Lipun suhteet olivat julistuksen mukaan seitsemän yksikköä korkeutta ja kymmenen leveyttä (7:10). Punainen, aurinkoa esittävä kiekko oli kolme viidesosaa lipun korkeudesta. Asetuksen mukaan kiekko oli keskellä, mutta yleensä sitä on siirretty sadasosa lipun leveydestä tangonreunaa kohti.^[19]

Kun laki kansallislipusta ja -laulusta hyväksyttiin 13. elokuuta 1999, lipun suhteita muutettiin jonkin verran. Lipun uudet kokonaissuhteet ovat kahden suhde kolmeen (2:3). Punainen kiekko siirrettiin aivan lipun keskelle, mutta sen koko pysyi samana.^[19] Lipun tausta on valkoinen ja aurinkokiekko punainen, mutta tarkkoja värisävyjä ei vuoden 1999 laissa määritelty.^[19] Album des pavillons -kirjan vuoden 2000 painoksessa auringon sävyksi mainitaan ”Pantone 186”; valkoista kenttää ei mainita.^[20]

Suhtautuminen nykyään

Keisari Akihito valmistautuu tervehtimään lippuja heiluttavia kansalaisia syntymäpäivänään.

Valtamedian tekemien kyselytutkimusten mukaan japanilaiset olivat pitäneet lippua kansallislippunaan jo ennen sen aseman virallistamista vuonna 1999.^[21] Siitä huolimatta kiistoja lipun käytöstä koulutapahtumissa tai tiedotusvälineissä syntyy edelleen. Esimerkiksi liberaalit sanomalehdet, kuten Asahi Shimbun ja Mainichi Shimbun, julkaisevat usein lippuun kriittisesti suhtautuvia artikkeleita, mikä heijastelee niiden lukijoiden poliittisia mielipiteitä.^[22]

Hinomaruun suhtaudutaan edelleen kielteisesti Japanin entisissä siirtomaissa ja Okinawalla. Eräässä huomattavassa tapahtumassa 26. lokakuuta 1987 okinawalainen supermarketin omistaja poltti Hinomarun ennen kansallisen yleisurheilukilpailun alkua.^[23] Kiinassa ja Etelä-Koreassa, joita Japani miehitti toisessa maailmansodassa, Japanin lippuja poltetaan maan ulkopolitiikkaa vastustavissa mielenosoituksissa tai kun Japanin pääministeri vierailee Tokion Yasukuni-pyhäkössä. Japanin lakien mukaan Hinomarun polttaminen on sallittua, mutta ulkomaiden lippujen ei.^[24]

Käyttö ja tavat

Japanin lippu linja-autossa.

Toisesta maailmansodasta lähtien Japanin lippua on käytetty pääasiassa hallinnollisten rakennusten yhteydessä, kuten kaupungintaloissa, eikä sitä juuri nähdä yksityiskodeissa tai kaupallisissa rakennuksissa.^[25] Toisaalta jotkut henkilöt ja yritykset ovat puolustaneet lipun käyttöä juhlapäivinä. Esimerkiksi 23. joulukuuta 2002 (keisarin syntymäpäivästä) alkaen Kyushu Railway Company on nostanut lipun salkoon 330 miehitetyllä rautatieasemalla.^[26] Myös monet linja-autoyhtiöt ovat kiinnittäneet lippuja autoihinsa juhlapäiviksi, osin muistuttaakseen matkustajiaan poikkeavista aikatauluista. Maan hallituksella on oikeus nostaa lippu puolitankoon.^[27]

Protokolla

Lippua pidetään salossa auringonnoususta auringonlaskuun, vaikka kaupoilla ja kouluilla onkin lupa liputtaa avaamisesta sulkemiseen. Kun Japanin lippu nostetaan salkoon yhdessä ulkomaan lipun kanssa, Japanin lippu asetetaan kunniapaikalle ja vierasmaan lippu nostetaan sen oikealle puolelle samalle korkeudelle. Kun salossa on useampien maiden lippuja, Japanin lippu asetetaan Yhdistyneiden kansakuntien määräämän aakkosjärjestyksen mukaiselle paikalle. Kun lippua ei voida enää käyttää, se poltetaan mieluiten yksityisesti.^[27]

Kansallislippu suruliputuksessa.

Suruliputukseen Hinomarulla kehittyi kaksi tapaa. Toisessa lippu nostetaan puolitankoon (jap. 半旗, hanki), kuten muissakin maissa. Tapaa käytetään esimerkiksi valtionpäämiehen kuollessa. Toinen tapa on käyttää erityistä surulippua (jap. 弔旗, chōki). Tapa on peräisin keisari Meijin hautajaisista vuodelta 1912, kun hallitus antoi asetuksen, jossa määrättiin lipun käytöstä Japanin keisarin kuollessa.^[28] Lipputangon nuppi täytyy peittää mustalla kankaalla ja lipun levyinen, liehuva musta kangas täytyy nostaa lipun yläpuolelle. Siitä lähtien tapaa on käytetty keisarin tai keisariperheen jäsenen kuollessa. Surulippua on käytetty myös joissakin muissa tapauksissa ja joskus sen käyttöön on liittynyt kiistoja. Esimerkiksi kun entinen pääministeri Ryūtarō Hashimoto kuoli elokuussa 2006, Japanin kommunistinen puolue vastusti surulipun käyttöä Ujin kaupungissa osin siksi, että pääministerin veli ei halunnut lippua käytettävän.^[29]

Koulutusministeriön laatimassa vuoden 1999 opetussuunnittelmaohjeessa huomautetaan, että ”kouluunsaapumis- ja valmistumisseremonioissa koulujen täytyy nostaa salkoon Japanin lippu ja ohjeistaa oppilaitaan laulamaan kansallislaulu [lipun ja laulun] merkityksen vuoksi.”^[30] Ministeriön kommentaarissa peruskoulujen opetussuunnitelmaohjeeseen sanotaan myös, että ”kansainvälistymisen lisääntyessä, samalla kun vaalitaan isänmaallisuutta ja tietoutta japanilaisuudesta, on tärkeää huolehtia koululaisten kunnioittavasta suhtautumisesta Japanin lippua ja kansallislaulua kohtaan heidän kasvaessaan kunniallisiksi Japanin kansalaisiksi kansainvälistyneessä yhteiskunnassa”.^[31]

Muut liput

Japanin itsepuolustusvoimien lippu.

Laivaston lippu.

Asevoimat

Japanin itsepuolustusvoimat ja Japanin itsepuolustusmaavoimat käyttävät aurinkolipun versiota, jossa on kahdeksan sädettä. Lipun nimi on Hachijō-kyokujitsuki (jap. 八条旭日旗). Kultainen reunus ympäröi lippua katkonaisesti.^[32]

Hinomarun erittäin hyvin tunnettu muunnelma on 16-säteinen nousevan auringon lippu, jota Japanin asevoimat, erityisesti keisarillisen Japanin laivasto, käyttivät myös historiallisesti. Lippu tunnetaan nimellä Kyokujitsuki (jap. 旭日旗), ja se otettiin laivaston lipuksi 7. lokakuuta 1889. Sitä käytettiin toisen maailmansodan loppuun saakka vuonna 1945 ja se otettiin uudelleen käyttöön 30. kesäkuuta 1954. Nykyään sitä käytetään Japanin itsepuolustusmerivoimien laivastolippuna.^[33] Japanin miehittämissä aasialaissa valtioissa lipulla on edelleen negatiivinen konnotaatio.^[34] Itsepuolustusmerivoimat käyttävät myös sotaviiriä. Se otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1914 ja uudelleen vuonna 1965. Sen tangon päässä on yksinkertaistettu versio laivaston lipusta ja sen loppuosa on valkoinen. Viirin suhteet ovat välillä 1:40 ja 1:90.^[35]

Japanin itsepuolustusilmavoimat, jotka perustettiin vuonna 1952, käyttävät symbolinaan pelkkää aurinkokiekkoa. Ilmavoimat ovat asevoimien ainoa haara, jonka tunnus ei liity keisarilliseen sädelippuun. Niillä on kuitenkin oma lippunsa, jota ne voivat käyttää tukikohdissaan ja paraateissa. Lippu suunniteltiin vuonna 1972, ja se on kolmas ilmavoimien käyttämä lippu. Siinä on ilmavoimien tunnus sinisen taustan keskellä.^[36]

Z-viestilipulla oli merkittävä asema Japanin laivaston historiassa, vaikka se ei ollutkaan virallinen kansallinen lippu. Kun amiraali Tōgō Heihachirō valmistautui Venäjän–Japanin sodan aikana 27. toukokuuta 1905 Tsushiman meritaisteluun Venäjän Itämeren-laivastoa vastaan, hän nosti lippulaivansa Mikasan mastoon Z-lipun ja voitti lopulta taistelun. Lipun nosto kertoi aluksen miehistölle, että ”keisarillisen Japanin kohtalo riippuu tästä yhdestä taistelusta; kaikki miehet ponnistelevat ja tekevät parhaansa”. Z-lippu nostettiin myös lentotukialus Akagille Pearl Harborin hyökkäyksen aattona joulukuussa 1941.^[37]

Keisari

Japanin keisarin lippu.

Vuodesta 1869 on suunniteltu lippuja Japanin keisarille (silloinen keisari Meiji), hänen vaimolleen (keisarinnalle) ja muille keisariperheen jäsenille. Aluksi keisarin lippu oli koristeellinen ja siinä oli aurinko taiteellisen koristekuvion keskellä. Hänellä oli eri liput käytettäväksi maalla, merellä ja vaunuissa. Keisariperheelle annettiin myös eri liput merelle ja maalle (yksi lippu jalankulkuun ja yksi lippu vaunuihin). Vaunulipuissa oli yksivärisen taustan keskellä yksivärinen krysanteemi, jossa oli 16 terälehteä.^[38] Näistä lipuista luovuttiin vuonna 1889, kun keisari päätti käyttää lippua, jossa krysanteemi on asetettu punaiselle taustalle. Vuonna 1889 hyväksytyt liput ovat pienin värisävyihin ja suhteisiin tehdyin muutoksin edelleen keisariperheen käytössä.^[39]

Keisarin nykyisessä lipussa on kullanvärinen 16-terälehtinen krysanteemi punaisen taustan keskellä. Lipun suhteet ovat 2:3. Keisarinna käyttää samanlaista lippua, joka on kuitenkin kielekkeinen. Kruununprinssi ja kruununprinsessa käyttävät samantyyppisiä lippuja, mutta niissä on pienempi krysanteemi ja valkoinen reunus lipun keskiosassa.^[40]

Alueelliset liput

Japanin kansallislippu yhdessä Okinawan prefektuurin ja Urasoen kaupungin lippujen kanssa.

Kaikilla Japanin prefektuureilla on lippu, joka muistuttaa kansallislippua siten, että niiden keskellä on mon-symboli yksivärisellä taustalla. Jotkin mon-kuviot koostuvat tyylitellyin kirjoitusmerkein kirjoitetusta prefektuurin nimestä, joihinkin taas on kuvattu prefektuurin muoto tai jokin sen erityispiirre. Esimerkiksi Naganon prefektuurin lipussa on valkoinen kiekko, jossa on oranssi katakana ナ (na). Mon-kuvion eräs tulkinta on, että na symboloi vuorta ja valkoinen kiekko järveä. Oranssi väri kuvaa aurinkoa ja valkoinen väri alueen lunta.^[41][42]

Japanin kunnat voivat myös ottaa käyttöön omia lippujaan. Kaupunkien liput muistuttavat prefektuurien lippuja: niissä on mon yksivärisellä taustalla. Esimerkki kaupungin lipusta on Kanagawan prefektuurin Jokohaman lippu. Sen mon-symboli, joka hyväksyttiin vuonna 1909, koostuu katakanalla kirjoitetusta sanasta hama (jap. ハマ). Symboli on virallisesti punaisen värinen ja sen muoto muistuttaa timanttia.^[43]

Johdokset

Kansallislippu on toiminut asevoimien lippujen lisäksi inspiraationa myös useille muille lipuille. Vuonna 2000 Japaniin perustettiin uusi lippututkimusta (veksillologiaa) edistävä järjestö, Japanin veksillologinen yhdistys, joka halusi oman lipun. 61 ehdotuksesta valittiin Hinomaruun perustuva lippu. Sen yläosassa on punainen aurinkokiekko ja alaosassa kaksi toisiinsa lomittuvaa köyttä.^[44] Jälkimmäistä motiivia käytetään myös Kansainvälisen veksillologisten yhdistyksen liiton lipussa.^[45]

Myös laivaston lippu on vaikuttanut muihin lippuihin. Eräs niistä on Asahi Shimbun -sanomalehden käyttämä lippu. Sen alaosassa on neljäsosa aurinkokiekosta. Suuren osan auringosta peittää valkoinen kirjoitusmerkki 朝 ja auringosta lähtee 13 punavalkoista sädettä.^[46]