Remove ads
Jalkaväkirykmentti 12 (JR 12) eli niin sanotut Jänkäjääkärit oli Suomen maavoimien 6. divisioonan yksikkö jatkosodassa. Rykmentin rungon muodostivat välirauhan aikainen 12. prikaatin varusmiesyksiköt täydennettynä Sallan alueen reserviläisillä.
Jalkaväkirykmentti 12:n sotatie kulki Sallasta Alakurtin, Kiestingin, Karhumäen ja Poventsan kautta Ihantalaan. Rykmentti osallistui myös Lapin sotaan. Rykmentti oli pitkään hajotettuna eli I ja III pataljoona lähtivät itään Hautajärven kylästä, kun taas II pataljoona (Koskimaa) oli sodan alusta saakka alistettuna 12. prikaatin varusmiesyksiköt täydennettynä Sallan alueen reserviläisillä. Rykmentti oli koottuna vasta marraskuun taisteluissa Kiestingin rintamalla. Rykmentti oli Ihantalan taisteluissa ratkaisuasemassa ja sai siitä kunnianimen ”Ihantalan lukko”.
Arkistolaitoksen Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tietokannan mukaan Jalkaväkirykmentti 12 menetti 1 347 sotilastaan kuolleina jatkosodassa 14. syyskuuta 1944 mennessä. Heistä kaatui 1 005, menehtyi haavoittuneena 221, katosi ja vahvistettiin myöhemmin kuolleiksi 39 ja menehtyi sotavankeudessa 25. Lisäksi 57 sotilasta kuoli muista syistä.
Rykmentin tappiot menehtyneinä olivat saman tietokannan mukaan erityisen raskaat hyökkäysvaiheessa. 31. joulukuuta 1941 mennessä menehtyneitä oli jo peräti 771. Sen sijaan kesä-heinäkuussa 1944 selvästi vähemmän: 228.
Remove ads
Rykmentinkomentajina olivat:[1]
- jääkärieversti Albert Puroma 11. kesäkuuta 1941 – 29. tammikuuta 1944
- eversti Yrjö Hanste 29. tammikuuta 1944 –
- E/JR 12
- I/JR 12, majuri Antti Suurkari, majuri Bror Breitholtz
- II/JR 12, komentajana majuri Ali Koskimaa (18.6.1941-2.6.1942), kapteeni Torsten von Essen (2.6.1942- 3.7.1944, haav. Ihantalassa), everstiluutnantti Aarne Airimo (3.7.-21.7.1944, kaatui Ihantalassa), majuri Narvio (15.8.1944-)
- III/JR 12, majuri A.O. Väänänen, kapteeni Aito Keravuori, everstiluutnantti Aarne Airimo (11.4.-2.7.1944), majuri Mauno Ojala (18.8.1944-14.10.1944, kaatui Rovaniemen mlk:ssa)
- 13.K/JR 12 eli Kranaatinheitinkomppania
- 14.K/JR 12 eli (Panssarintorjunta)Tykkikomppania
- Kolonna/JR 12.
Rykmentti sai lähes määrävahvuuksien mukaisen varustuksen ns. varusmiesrykmenttinä, joten sen varustus oli pääosin parempi kuin divisioonan muiden rykmenttien.
Remove ads
Liikekannallepano käynnistyi JR 12:n osalta 11. kesäkuuta 1941 alkaen. Rykmentin pääosa, I ja III pataljoona majoittui Hautajärven eli Hautakylän maastossa Salla-Kuusamo -tien varrella. JR 12:n II pataljoona sijoittui varmistamaan Savukoski-Saija -maantien sivustoja.[2]
Hyökkäys Sallasta kohti Kantalahtea lokakuuhun 1941 asti
- Pääartikkeli: Operaatio Napakettu
Sallan suunnalla JR 12/I ja III etenivät 1. heinäkuuta kohti Tuutikylää, joka ennen Talvisotaa oli kuulunut Suomelle. JR 33 ja JR 54 etenivät myös samalla suunnalla. Heinäkuun 1941 alussa SS-taisteluryhmä Nord hyökkäsi puna-armeijan asemiin Sallassa. Suomalaisten menestyessä kokemattomien SS-miesten tulikaste epäonnistui täysin, ja yksikkö menetti kahdessa hyökkäyksessä viisi pataljoonaa. Puna-armeija teki myös vastahyökkäyksen ja onnistui saamaan SS-taisteluryhmä Nordin pakokauhun valtaan.
Ensimmäiset ankarat taistelut suomalaiset kävivät 9.–11. heinäkuuta 1941 Kelsinkäisessä, jonne I ja III/JR 12 osana osasto Puromaa hyökkäsi. Saksalaisen 169. Divisioonan osan oli määrä yhtyä hyökkäykseen pohjoisen suunnasta. Puna-armeijan voimakkaan vastahyökkäyksen ja luvatun saksalaisavun saapumatta jäämisen vuoksi suomalaisten oli irtaannuttava alueelta. Suomalaiset menettivät kaatuneina ja kadonneina 168 sekä 214 haavoittunutta miestä.[3]
I ja III/JR 12 osallistuivat edelleen hyökkäykseen, joka eteni aina vanhan rajan yli Vermajoki-linjalle, joka saavutettiin 19. syyskuuta 1941 mennessä.[4] [5] JR 12 pataljoonien toiminta Sallassa päättyi lokakuun 1941 puolivälissä, jonka jälkeen se vedettiin reserviin ja siirrettiin Kiestinkiin.[6]
Hyökkäys Kuusamosta kohti Louhea syyskuuhun 1942 asti
- Pääartikkeli: II/JR 12
II/JR 12 irrotettiin alunpitäen muusta rykmentistä. Pataljoona ei osallistunut lainkaan Sallan taisteluihin, sillä se liitettiin heti sodan alussa Kuusamosta Uhtuan ja Kiestingin suunnan joukkoihin. Pataljoona määrättiin rintaman oikealle siivelle selvittämään etenemismahdollisuuksia Uhtuan suuntaan. Pistojärvi, Tiiro ja Ohtajärven alue liitettiin pataljoonan vastuualueeksi.
II/JR 12 liitettiin 3.8. everstiluutnantti Jussi Turtolan Ryhmä-J:hin, joka oli edennyt juuri Pääjärven ja Tuoppajärven yhdistävän Sohjananjoen yli saavuttaen Kiestingin 7.8.1941. Sen jälkeen II/JR 12 siirrettiin hyökkäävään Ryhmä Schreckiin. Hyökkäävät JR 53 ja II/JR 12 joutuivat 10.8. Kapustnajoella mottiin 20.8, jossa alkoivat ankarat mottitaistelut. Lopulta 2.–3.9. suomalaiset murtivat saartorenkaan ja ryhmittyivät puolustukseen. Kiestingin motissa kaatui kaiken kaikkiaan noin 1 700 miestä. II/JR 12 menetti näissä Kiestingin taisteluissa noin 180 miestä.
Louheen suunnattua jatko-operaatiota varten JR 12:n joukot Sallan suunnalta siirrettiin lokakuun puolivälissä 1941 myös Kiestingin suunnalle eli JR 12:n joukot olivat koossa kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon III armeijakunnan osana. JR 12 osallistui Kiestingin kylän ja Jelettijärven Ahvenlahden välisellä alueella käytyihin taisteluihin huhti-toukokuussa 1942. Kolme viikkoa kestänyt taistelu päättyi lopulta suomalaisten voittoon. Vihollisia kaatui noin 1 500 miestä ja sotavankeja saatiin 676. Suomalaisia kaatui 444.[7] [8] Kesän 1942 JR 12:lla oli rintamavastussa Kiestingin itäpuolella 19. syyskuuta 1942 asti, jonka jälkeen rykmentti vedettin reserviin.[9]
Remove ads
JR 12 lähti tämän jälkeen Kiestingistä marssimalla Hyrynsalmelle, jonne tuli matkaa noin 360 km ja sieltä junalla Nurmeksen Porokylään.[10] II/JR 12 tuli Porokylään vasta marraskuussa 1942, koska se oli ollut taas erillistehtävissä Röhön suunnan erämaataisteluissa. JR 12:n joukot olivat reservissä aina 16. tammikuuta 1943 asti.[11]
Porokylästä II/JR 12 siirrettiin junakuljetuksilla Käppäselkään ja siitä hiihtäen Äänisjärven rannalle Äänisniemen Tulvojan lohkolle Sungunniemen alueelle, joka sijaitsee Petroskoin ja Karhumäen puolessa välissä.[12] Tämä vaihe kesti kesäkuun puoliväliin 1943 saakka. 16.6.1943 rykmentti lähti marssimaan Karhumäen ja Poventsan kautta Vienan kanavalle, jossa JR 12 otti rintamavastuun JR 35:ltä. Siellä rykmentti kävi kaksi taistelua eli kesällä 1943 hyökkäyksillä Stalinin kanavan Pirunsaarelle.[13]
JR 12 kolmas rintamavastuualue oli Pirunsaaren pohjoispuolella eli rintamalla, joka suuntautui kohti Maaselän kannasta ja Seesjärveä. Siellä rykmentti oli rintamavastuussa aina kesään 1944 asti.[14]
Remove ads
Puna-armeijan 9.6.1944 Karjalankanaksella aloittama suurhyökkäys vaikutti pian sotatoimin laajemminkin. 6. divisioonan mukana JR 12 ja Er.P 16 siirrettiin kesäkuussa Kannaksen läpimurtotaisteluihin Ihantalan lohkolle puolustamaan VKT-linjaa. Viipurin murtumisen jälkeen 20. kesäkuuta eteneminen Tienhaarassa ei enää onnistunut, joten puna-armeija siirsi hyökkäyksen painopisteen itäänpäin Tali-Ihantala -alueelle, jossa käytiin 25.6.–9.7.1944 ankara taistelu, jossa JR 12:lla oli merkittävä rooli.[15]
Puna-armeijan joukot murtautuivat Talissa suomalaislinjojen läpi 25.6., mutta suomalaisjoukot tekivät tiukkaa vastarintaa. Joukot vetäytyivät 28.6 Talista Imatran suuntaan Ihantalaan, jonne kenraalimajuri Einar Vihman komentama 6. divisioona, johon JR 12 kuului, juuri Itä-Karjalasta junakuljetuksella tulleena oli sijoittunut puolustusasemiin. JR 12:lle ensimmäinen taistelupäivä Ihantalassa oli 28.6. Tällöin JR 12:n I ja II pataljoona hyökkäsivät ja III oli puolustusasemissa. Er.P 6 alistettiin tällöin JR 12:lle.[16] Rykmentti ilmoitti tuhonneensa 15 neuvostopanssaria.[17] Rykmenttiä, jolle alistettiin lisää joukkoja, tukivat tykistöyksiköiden keskitetty tuli ja saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn hyökkääjiin kohdistamat pommitukset.[18] Puna-armeijan kovin hyökkäyspäivä oli 3.7., mutta hyökkäykset lyödään takaisin.[19] Hyökkäykset laantuivat 6.7. eli 9. taistelupäivänä. Tappiot tänä jaksona JR 12:lle olivat yhteensä haavoittuneita 647, kaatuneita ja kadonneita 108.[20]
Remove ads
JR 12 siirrettiin Ihantalan jälkeen 3.9.1944 Antreasta junakuljetuksella Pohjois-Suomeen Kajaaniin, josta rykmentti marssi Kontiomäkeen. Kyseessä oli aselevon 4.9. jälkeinen saksalaisten poisajaminen Pohjois-Suomesta.[21] Marssi suuntautui ensin Puolangalle ja sieltä Pudasjärvelle 4.10. Tässä vaiheessa alkoi vanhimpien ikäluokkien kotiutus.[22] Rykmentti eteni sitten Ranuan kautta taisteluja käyden kohti Rovaniemeä, jossa se oli 17.10 ohittaen itse keskustan kaupungin itäpuolelta.[23] Eteneminen jatkui sen jälkeen taistellen kohti Sodankylää, joka ohitettiin, ja 25.10. Sodankylän pohjoispuolella Sattasessa alkoi kotiuttaminen.[24]
JR 12 lakkautettiin 1.11. ja noin 900 rykmentin sotilasta siirrettiin JR 2:een.[24]
Remove ads
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads