Remove ads
Saab JAS 39 Gripen on Saab AB:n valmistama neljännen sukupolven hävittäjälentokone. Lyhenne JAS tulee sanoista jakt-, attack- och spaningsplan (hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone).
.jpg)
Gripen on deltasiipinen, varustettu canardeilla eli etusiivillä, pituussuunnassa staattisesti epävakaa ja fly-by-wire-ohjattu. Konetyypistä on kolme versioita: A, C ja E.[1]
Gripen A- ja C-version moottorina on GE F404G, joka tunnetaan myös merkinnällä Volvo RM12, ja E-version moottorina on GR F414G, jolla kone saavuttaa kaksinkertaisen äänennopeuden. Uusimmat koneet on muokattu yhteensopiviksi Naton standardien kanssa ja ne soveltuvat ilmatankkauksiin.[1]
Vuonna 1979 Ruotsin hallitus aloitti kehitystutkimukset konetyypistä, joka pystyisi hävittäjä-, rynnäköinti- ja kohdetiedustelutehtäviin, korvatakseen Ruotsin ilmavoimien Saab J 35 Draken- ja Saab J37 Viggen -hävittäjät. Saabin uusi malli valittiin ja siitä kehitettiin JAS 39, jonka ensilento oli vuonna 1988. Ensimmäinen sarjatuotantokone luovutettiin Ruotsin ilmavoimille vuonna 1993, ja se otettiin palveluskäyttöön vuonna 1996.[2] Koneen päivitettyjä versioita, joissa oli aiempaa edistyneempi avioniikka ja jotka soveltuivat pitempiin tehtäviin, alkoi tulla käyttöön vuonna 2003.
Konetyypin kansainvälistä markkinointia varten Saab muodosti kumppanuuksia ja yhteistoimintaa ulkomaisten ilmailualan yritysten kanssa, mukaan lukien British Aerospace Saab-BAe Gripen AB:n kautta vuodesta 1995 lähtien. Gripenin varhaismalleilla oli kohtuullista menestystä vientimarkkinoilla Keski-Euroopassa, Etelä-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa.[3]
Uudelleen suunniteltu ja päivitetty versio Gripen NG, Super JAS, JAS 39E/F Gripen tai nykyään Gripen E/F on tulossa sekä Ruotsin että Brasilian ilmavoimien käyttöön.[4] Muutoksiin C-versiosta E:hen sisältyvät General Electric F414G -moottori, AESA-tutka ja merkittävästi lisätty sisäinen polttoainetilavuus. Vuoteen 2020 mennessä on rakennettu yhteensä 271 Gripeniä, joista 204 on toimitettu vuoteen 2007 mennessä Ruotsin ilmavoimille.[5]
Remove ads
.jpg)
70-luvun lopulla Ruotsi alkoi etsiä korvaajaa ikääntyville Saab 35 Drakenille ja Saab 37 Viggenille. [6] Ruotsin ilmavoimat tarvitsi edullista 2 Machin nopeuteen pystyvää hävittäjää, jolla olisi lyhyt kiitotievaatimus hajautettua tukikohtasuunnitelmaa varten miehitystilanteessa. Bas 90 -järjestelmä käsitti 800 metriä pitkiä ja 17 metriä leveitä alkeellisia kiitoteitä.[7][8] Yhtenä tavoitteena koneen piti olla pienempi kuin Viggen, mutta kuormauskyvyltään ja taistelusäteeltään samanlainen tai parempi.[9] Ensiehdotuksiin kuuluivat Saab 38, joka oli suunniteltu rynnäkkö- ja suihkuharjoituskone,[10] sekä A 20, Viggenin kehitelmä, jolla olisi ollut hävittäjän, rynnäkkökoneen ja meritiedustelukoneen kykyjä.[11] Niiden ohessa tutkittiin myös ulkomaisia vaihtoehtoja, joihin kuuluivat General Dynamics F-16 Fighting Falcon, McDonnell Douglas F/A-18 Hornet,[”Williams” 1] Northrop F-20 Tigershark ja Dassault Mirage 2000.[12] Lopulta Ruotsin hallitus valitsi vaihtoehdon, jossa Saab kehittää uuden hävittäjän.[”Williams” 2]
Vuonna 1979 hallitus alkoi tutkia samalla lennolla moneen eri tehtävään pystyvää hävittäjäkonetta. Siinä yhteydessä käytiin läpi monta Saabin suunnitelmaa, joista lupaavin oli ”Projekti 2105”, joka nimettiin myöhemmin ”Projekti 2108:ksi” ja vielä uudelleen ”Projekti 2110:ksi”. Puolustusvoimien materiaalilaitos (Försvarets Materielverk FMV) suositteli sitä hallitukselle.[”Williams” 3] Vuonna 1980 perustettiin yhteisyritys IG JAS, joka oli Saab-Scanian (myöhemmin Saab AB), LM Ericssonin, Volvo Flygmotorin, Svenska Radioaktiebolaget Communicationsin ja Förenade Fabriksverkenin (FFV) yhteishanke. [13]
Suosikkikone oli yksimoottorinen, kevyt, yksipaikkainen, fly-by-wire-ohjattu, etusiipirakenteinen ja aerodynaamisesti epävakaa.[”Williams” 4] Moottoriksi valittiin General Electric F404−400:n lisenssivalmistettu versio Volvo-Flygmotor RM12. Alkuperäisen moottorin painoa ja komponenttien määrää piti vähentää.[14] Ruotsin valtiopäivien hyväksynnällä[15] FMV teki 30.6.1982 yhteensä 25,7 miljardin Ruotsin kruunun arvoiset sopimukset Saabin kanssa viidestä prototyypistä ja 30 koneen alkusarjasta.[16] Tammikuuhun 1983 mennessä yksi Viggen oli muutettu JAS 39:ään suunnitellun avioniikan testikoneeksi.[17] JAS 39 sai julkisen nimikilpailun perusteella nimen Gripen (aarnikotka),[18] joka on Saabin pääkonttorin kotimaakunnan Itä-Götanmaan vaakunaeläin.
Remove ads
Saab esitteli ensimmäisen Gripenin 26.4.1987, jolloin yhtiö täytti 50 vuotta.[19] Koneen piti lentää samana vuonna, mutta ensilento siirtyi puolitoista vuotta lennonhallintajärjestelmän ongelmien vuoksi. Ensimmäinen prototyyppi ”39-1” teki 51 minuutin ensilennon 9.12.1988 tehdaspilotti Stig Holmströmin ohjaamana.[”Williams” 5][20] Koelento-ohjelman aikana syntyi huolia koneen avioniikasta, erityisesti fly-by-wire-ohjausjärjestelmästä ja staattisen epävakauden hallinnasta. Ongelma johti prototyypin onnettomuuteen 2.2.1989 laskeutumisessa Linköpingiin. Koelentäjä Lars Rådeström selviytyi olkapään murtumalla. Onnettomuuden syyksi todettiin lentäjän aiheuttama heilahtelu, jonka aiheutti lennonhallintajärjestelmän pituusvakauden hallinnan toiminta.[”Williams” 6][21][22]
Onnettomuuden takia Saab ja amerikkalainen Calspan muokkasivat koneen ohjelmistoa. Muokattua Lockheed NT-33A -konetta käytettiin parannusten testaamiseen, mikä mahdollisti koelento-ohjelman jatkumisen 15 kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Tuotantolinjalta tullut kone 39102 tuhoutui 8.8.1993 onnettomuudessa näytöslennolla Tukholman yllä. Koelentäjä Rådeström menetti koneen hallinnan matalalla tehdyssä liikkeessä, kun kone sakkasi, mikä pakotti hänet käyttämään heittoistuinta. Saab löysi myöhemmin ongelman ohjaajan nopeista ja suurista liikkeistä ohjaussauvalla. Tutkinta ja virheen korjaaminen viivyttivät koelentoja, jotka alkoivat uudelleen joulukuussa 1993.[”Williams” 7][23]
Ruotsin ensimmäinen tilaus sisälsi option toisesta 110 koneen erästä, joka päätettiin käyttää kesäkuussa 1992. Toinen tuotantoerä koostui 96 yksipaikkaisesta JAS 39 A:sta ja 14 kaksipaikkaisesta JAS 39 B:stä.[16][24] B-versio on 66 cm pitempi kuin A, ja takaohjaamon lisäämiseksi piti myös poistaa tykki ja pienentää rungon polttoainesäiliötä.[”Williams” 8] Huhtikuuhun 1994 mennessä oli rakennettu viisi prototyyppiä ja kaksi sarjatuotantokonetta, mutta näkökentän ulkopuolelle ulottuvaa ilmataisteluohjusta ei ollut vielä valittu.[25]
Kolmas tuotantoerä tilattiin kesäkuussa 1997 sisältäen 50 A-versiosta päivitettyä yksipaikkaista JAS 39C:tä ja 14 JAS 39D:tä.[”Williams” 9] Niitä kutsuttiin ”Turbo Gripeneiksi”, ja niillä on Nato-yhteensopivuus vientitarkoituksia varten.[26] Vuosina 2002-2008 toimitetun kolmannen tuotantoerän koneissa oli tehokkaampi moottori ja päivitetty avioniikka, sisään vedettävä ilmatankkauspuomi nokan ohjaamosta katsoen oikealla puolella ja OBOGS-hapentuottojärjestelmä ohjaajalle.[27] Ilmatankkausta testattiin sitä varten varustetulla prototyypillä ”39-4”, jota tankattiin onnistuneesti koelennoilla Royal Air Forcen VC10-ilmatankkauskoneesta vuonna 1998.[”Williams” 10]
Remove ads
.jpg)
Pariisin ilmailunäyttelyssä 1995 Saab Military Aircraft ja British Aerospace (BAe, nykyään BAE Systems) julkistivat perustaneensa yhteisyrityksen Saab-BAe Gripen AB:n, jonka päämääränä oli Gripenin maailmanlaajuinen sopeuttaminen, valmistus, markkinointi ja tuki. [”Williams” 11][28] Sopimus sisälsi A- ja B-sarjan koneiden muutostyöt C- ja D-sarjan vientikoneiksi, mikä kehitti Gripenin yhteensopivuutta Nato-standardeihin.[29] Yhteistyötä jatkettiin vuonna 2001 Gripen Internationalin perustamisella viennin edistämiseksi.[28] Joulukuussa 2004 Saab ja BAE Systems tiedottivat, että BAE myy suuren osuutensa Saabista ja että Saab ottaa täyden vastuun Gripenin markkinoinnista ja vientitilauksista.[30] Kesäkuussa 2011 Saab tiedotti, että sisäinen tutkinta on paljastanut todisteita BAE Systemsin harjoittamasta korruptiosta, mm. rahanpesusta, Etelä-Afrikassa, joka oli yksi Gripen-asiakas.[31][32]
Huhtikuun 26. päivä 2007 Norja allekirjoitti Saabin kanssa 150 Norjan kruunun sopimuksen yhteistyöstä Gripenin kehittämisessä. Sopimus sisälsi Norjan teollisuuden integroinnin konetyypin tulevaisuuden versioiden kehittämiseen.[33] Saman vuoden kesäkuussa Saab teki sopimuksen Thales Norway A/S:n kanssa Gripenin viestintäjärjestelmien kehittämisestä.[34] WikiLeaksiin vuonna 2010 vuodettujen tietojen mukaan Yhdysvaltain diplomaatit Oslossa olivat olleet huolestuneita Norjan ja Ruotsin Gripen-yhteistyöstä ja pyytäneet Washingtonin apua Norjan painostamiseksi, ettei maa ostaisi Gripeneitä.[35]
Joulukuussa 2007 osana Gripen Internationalin markkinointiponnistuksia Tanskassa tanskalaisen Terma A/S:n kanssa solmittiin sopimus, joka otti sen mukaan teolliseen yhteistyöohjelmaan 10-15 vuodeksi. Ohjelman arvoksi arvioitiin yli 10 miljardia Tanskan kruunua, ja se riippui osittain Tanskan Gripen-hankinnasta.[36]Sittemmin Tanska päätti hankkia F-35A-hävittäjiä.
Remove ads
Edistyksellisen monitoimihävittäjän kehittäminen oli Ruotsille suuri hanke. Vaikka sen edeltäjä Viggen oli vähemmän edistyksellinen ja edullisempi, sen oli kritisoitu haukkaavan liian paljon Ruotsin puolustusbudjetista, ja kriitikot leimasivat sen jo vuonna 1971 käeksi puolustusvoimien pesässä.[37] Maata 1950-luvulta asti hallinneen sosiaalidemokraattisen puolueen vuoden 1972 puoluekokouksessa tehtiin esitys lopettaa kaikki tulevaisuuden projektit edistyksellisen sotilaskoneen kehittämiseksi. Vuonna 1982 Gripen-projekti läpäisi valtiopäiväkäsittelyn äänin 176 puolesta – 167 vastaan koko sosiaalidemokraattisen puolueen vastustaessa ehdotusta ja vaatien lisätutkimuksia. Lakiehdotus tuotiin käsittelyyn vuonna 1983,[38] ja se hyväksyttiin lopullisesti huhtikuussa 1983 sillä ehdolla, että projektille asetetaan ennalta kiinteä sopimushinta.[39] Päätöstä kritisoitiin myöhemmin epärealistiseksi myöhempien kustannusten ylitysten takia. [37]
Annika Brändströmin mukaan vuosien 1989 ja 1993 Gripen-onnettomuudet veivät konetyypiltä uskottavuutta ja heikensivät sen julkista kuvaa. Julkisen arvailun mukaan epäonnistuminen ensimmäisessä onnettomuudessa paljastuneiden teknisten ongelmien korjaamisessa myötävaikuttivat suoraan toiseen onnettomuuteen, vaikka se olisi ollut vältettävissä.[40] Brändström havaitsi, että media oli vaatinut projektilta suurempaa julkista vastuun ottamista ja selitystä. Huonoon informaatioon perustunut median analyysi oli myös vääristänyt yleistä tietämystä Gripenistä. Istuva konservatiivihallitus tuki Gripeniä nopeasti. Puolustusministeri Anders Björck antoi julkilausuman, jonka mukaan projekti oli hyvin myönteinen Ruotsille. Samaan aikaan raportoitiin BAE Systemsin ja Saabin laajamittaisesta lahjonnasta ja korruptiosta liittyen Gripenin markkinointiponnistuksiin Etelä-Afrikassa, Itävallassa, Tšekin tasavallassa ja Unkarissa.[41][42] Vuonna 2007 ruotsalaisjournalistit raportoivat, että BAE oli maksanut lahjuksia miljoonien eurojen edestä.[43][44][45] Rikostutkinnat kahdeksassa maassa johtivat vain Itävallassa yhden henkilön, Alfons Mensdorf-Pouillyn, syytteeseen lahjonnasta. Skandaali tahrasi BAE Systemsin, Gripenin, Saabin ja Ruotsin kansainvälistä mainetta.[42]
Gripenin kustannukset ovat olleet usein huomion ja arvailun kohteena. Vuonna 2008 Saab tiedotti pienentyneistä tuotoista osittain Gripenin markkinointikustannusten nousun takia.[46] Saab kiisti vuonna 2008 Norjan laskelmat Gripen NG:n F-35:tä korkeammista hankintahinnasta ja elinkaarikustannuksista sekä riittämättömästä operatiivisesta kyvystä. Saabin mukaan Norjan väitteet sopivat ”johonkin muuhun koneeseen.”[47] Euroopan unionin Institute for Security Studiesin -raportin mukaan Gripenin koko tutkimus- ja kehityskustannukset olivat 1,84 miljardia euroa.[48] Jane’s Information Groupin mukaan Gripenin operatiiviset kustannukset olivat matalimmat länsihävittäjistä; ne arvioitiin 4 700 dollariksi lentotunnilta.[49] Ruotsin puolustusministeriö arvioi 60 Gripen E/F:n järjestelmän hinnaksi 90 miljardia Ruotsin kruunua jaettuna vuosille 2013-42. Ruotsin puolustusvoimat arvioi 100:n Gripen C/D-version koneen ylläpidon vuoteen 2042 maksavan 60 miljardia kruunua, kun taas koneen hankinta ulkomaiselta valmistajalta maksaisi 110 miljardia kruunua.[50]
Remove ads
Kaksipaikkainen ”Gripen Demo” tilattiin vuonna 2007 erilaisten päivitysten testaamiseksi.[51][52] Se sai General Electric F141G -moottorin, joka on kehitetty Boeing F/A-18E/F Super Hornetin moottorista.[53] Tämän Gripen Demon maksimilentoonlähtöpaino nousi 14 000:sta 16 000 kg:aan, sisäinen polttoainetilavuus kasvoi 40 %, kun päälaskutelineet siirrettiin rungosta siipiin, mikä mahdollisti myös kahden uuden ripustimen lisäämisen rungon alle. Koneen taistelusäde oli 1 300 km lisäpolttoainesäiliöiden ja kuuden ilmataisteluohjuksen kanssa.[52][54] PS-05/A-tutka korvattiin uudella Raven ES-05 -AESA-tutkalla, joka perustuu Selex ES:n Vixen-AESA-tutkiin, joita valmisti sittemmin Finmeccanica, nykyään Leonardo.[55][56][57] Gripen Demon ensilento oli 27.5.2008.[58] Supercruise-kyvyn testissä 21.1.2009 Gripen Demo lensi nopeudella 1,2 Machia ilman jälkipolttoa.[59] Gripen Demo toimi perustana Gripen E/F:lle, joihin aluksi viitattiin myös nimillä Gripen NG (Next Generation) ja MS 21 (Mission System 21).[60][61]
Saab tutki 1990-luvulla Gripen-versiota, joka pystyisi toimimaan lentotukialuksilta. Vuonna 2009 se aloitti Sea Gripen -projektin vastauksena Intian tietopyyntöön tukialushävittäjästä. Brasilia saattaa myös tarvita uutta tukialushävittäjää. [62][63] Neuvoteltuaan Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriön virkamiesten kanssa toukokuussa 2011 Saab päätti perustaa maahan kehityskeskuksen Sea Gripen -konseptin laajentamiseksi.[64] Vuonna 2013 Saabin silloinen Aeronautics-liiketoiminnan johtaja Lennart Sindahl sanoi, että yhtiö tutki miehittämättömään operointiin kykenevää Gripen E:tä, mutta sen ja tukialusversion lisäkehittäminen vaatisivat ostajan sitoutumisen projektiin.[65][66] Brasilian merivoimat osoitti vuonna 2014 kiinnostusta tukialus-Gripeniin.[67]
Vuonna 2010 Saab sai Ruotsin valtiolta neljän vuoden sopimuksen Gripenin tutkan ja muiden laitteiden parantamiseksi, uusien aseiden integroimiseksi ja operointikustannusten madaltamiseksi.[68] Kesäkuussa 2010 Saab ilmoitti, että Ruotsi suunnittelee tilaavansa Gripen NG:tä, joka oli nimetty JAS 39E/F:ksi. Se oli määrä ottaa palveluskäyttöön viimeistään vuonna 2017 riippuen vientitilausten määrästä.[69] Kun Sveitsi oli 25.8.2012 ilmaissut aikeensa ostaa 22 Gripen E/F:ää, Ruotsi ilmoitti suunnittelevansa tilata 40-60 konetta.[70] Ruotsin hallitus päätti 17.1.2013 tilata 60 Gripen E:tä.[71] Sen sijaan Sveitsi päättikin kansanäänestyksen jälkeen jättää Gripenit tilaamatta ja lykätä hankintaprosessia.[72]
Heinäkuussa 2013 alkoi ensimmäisen Gripen E -testikoneen kokoonpano.[73] Alun perin 60 JAS 39C:tä piti varustaa uudelleen JAS 39E:iksi vuoteen 2023 mennessä,[74] mutta suunnitelma päivitettiin niin, että Gripen E -koneet saavat uudet lentorangat ja vain joitain osia C-versiosta.[75] Ensimmäinen sarjatuotantokone oli määrä luovuttaa Ruotsin ilmavoimille vuonna 2018 ja maaliskuussa 2014 Saab julkisti suunnitelmat saada Gripen E:lle sotilaskonetyyppisertifiointi myös vuonna 2018. [76] Ensimmäinen Gripen E esiteltiin 18.5.2016.[77] Saab viivästytti koneen ensilentoa vuodesta 2016 vuoteen 2017 keskittyäkseen sen tietokoneohjelmiston sertifiointiin.[78] Rullauskokeet suurilla nopeuksilla alkoivat joulukuussa 2016.[79][80] Syyskuussa 2015 Saabin Aeronautics-liiketoimintayksikön johtaja Lennart Sindahl ilmoitti, että Saab kehittää Gripen F:n elektronisen sodankäynnin versiota.[81] Gripen E teki ensilentonsa 15.6.2017.[82] Toukokuuhun 2018 mennessä kone oli saavuttanut yliääninopeuden ja aloittamassa kuormaustestit.[83]
Remove ads
Yleiskatsaus
Gripen on monitoimihävittäjä, joka on tarkoitettu kevyeksi ja ketteräksi lavetiksi, jossa on erittäin mukautuva avioniikka. Siinä on etusiivet eli canardit ja deltasiipi. Kone on tarkoituksellisesti epävakaa, ja sitä hallitaan fly-by-wire-järjestelmällä. Niiden yhdistelmä pyrkii lisäämään koneen liikehtimiskykyä ja vähentämään ilmanvastusta.[84][85] Gripenillä on myös lyhyt kiitotievaatimus, korkean vajoamisnopeuden ja lyhyiden laskukiitojen kestokyky.[86] Ilmajarrut sijaitsevat takarungon sivuilla, ja myös etusiivet toimivat ilmajarruina lyhentäen laskukiitoa.[”Williams” 12] Kone pystyy lentämään 70‒80 asteen kohtauskulmalla.[87]
Gripenin pitkän, noin 50 vuoden elinkaaren mahdollistamiseksi Saab suunnitteli koneeseen pienet ylläpitovaatimukset.[88] Pääjärjestelmät, kuten RM12-moottori ja PS-05/A-tutka ovat modulaarisia, millä pienennetään operointikustannuksia ja lisätään luotettavuutta.[85] Gripen suunniteltiin joustavaksi, mikä tarkoittaa, että uusia sensoreita, tietokoneita ja aseita voidaan integroida teknologian kehittyessä.[89]
Yksi Gripen-ohjelman näkökohta, jota Saab on innokkaasti korostanut, on ollut teknologian siirtosopimukset ja teollinen yhteistyö vientiasiakkaiden kanssa.[90] Gripen on tyypillisesti räätälöity asiakkaan vaatimusten mukaan, mikä on mahdollistanut paikallisten alihankkijoiden ottamisen mukaan valmistus- ja tukiprosesseihin, mm. Etelä-Afrikan ilmavoimien Gripenien komponentteja ja järjestelmiä, kuten viesti- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmät, valmistivat eteläafrikkalaiset yritykset.[91] Käyttäjillä on myös pääsy Gripenin lähdekoodiin ja tekniseen dokumentaatioon, mikä mahdollistaa päivitysten ja uusien järjestelmien riippumattoman integroinnin.[92] Jotkut vientiasiakkaat, kuten Brasilia, haluavat koota Gripenit kotimaassaan, ja valmistaa koneita myös muille vientiasiakkaille.[93]
Avioniikka ja sensorit
Kaikki Gripenin avioniikka on täysin integroitu käyttäen viittä digitaalista MIL-STD-1553B-dataväylää tavalla, jota kuvataan ”sensorifuusioksi”.[85] Avioniikan täysi integraatio tekee Gripenistä ”ohjelmoitavan” koneen, joka mahdollistaa suorituskykyä lisäävät ohjelmistopäivitykset uusia operatiivisia rooleja ja laitteita varten.[94] Gripenin pääasiallisissa lennonhallintajärjestelmissä käytettiin Ada-ohjelmointikieltä viimeisissä prototyypeissä vuodesta 1996 lähtien sekä kaikissa tuotantokoneissa sen jälkeen.[95] Gripenin ohjelmistoa parannetaan jatkuvasti uusien kykyjen lisäämiseksi, toisin kuin sen edeltäjää Viggeniä, jota päivitettiin puolentoista vuoden välein.[96]
Koneen sensorien tuottama data ja ohjaamotoiminta tallennetaan suurelta osin digitaalisesti koko tehtävän ajalta. Informaatio voidaan toistaa joko ohjaamossa tai datansiirtoyksikköä käyttäen se voidaan ladata analysointia varten. Samaa yksikköä käyttäen tehtävädata voidaan ladata koneeseen.[97][98] Viggenin tavoin Gripen suunniteltiin toimimaan kansallisen puolustusjärjestelmän yhtenä komponenttina, jolloin tieto siirtyy reaaliajassa koneen ja johtokeskuksen välillä.[99] Saabin mukaan Gripenissä on ”maailman kehittynein datalinkki”.[85] Gripenin taktinen Ternav-navigointijärjestelmä yhdistää informaatiota monista koneen järjestelmistä, kuten ADC:stä, tutkakorkeusmittarista ja GPS:stä, laskien jatkuvasti koneen sijaintia.[100]
Gripen tuli palvelukäyttöön Ericssonin ja GEC-Marconin kehittämän X-taajuusalueen PS-05/A-pulssidopplertutkan kanssa, joka perustuu GEC-Marconin edistykselliseen, Sea Harrierissa käytettyyn Blue Vixen -tutkaan, joka oli myös Eurofighterin CAPTOR-tutkan perustana.[85][101] Joka sään tutka pystyy paikantamaan ja tunnistamaan maaleja 120 km:n päästä[”Williams” 13] ja seuraamaan samanaikaisesti automaattisesti useita lentäviä maaleja sekä maa- ja merimaaleja.[102] Saabin mukaan PS-05/A pystyy käsittelemään kaikkia ilmapuolustus-, ilmasta maahan- ja kohdetiedustelutehtäviä[85] ja siitä on ollut vuodesta 2015 lähtien käytössä Mark 4 -päivitys.[103][104] Mark 4 lisäsi korkealla lentävien maalien havaintoetäisyyttä 150 % ja mahdollisti pienempien maalien havainnoinnin ja seuraamisen. Se paransi matalalla lentävien maalien havaintoetäisyyttä 140 % ja mahdollisti AIM-120C-7 AMRAAM-, AIM-9X Sidewinder ja MBDA Meteor -ilmataisteluohjusten täyden integraation.[105]
Gripen E/F käyttää Raven ES-05 -AESA-tutkaa, joka perustuu Selex ES:n Vixen-AESA-tutkatuoteperheeseen.[106] Tutka pystyy tarkkailemaan paljon laajempaa aluetta paljon kauemmas kuin Gripen C/D:n tutka. [107] Lisäksi koneeseen on integroitu Skyward-G-IRST-sensori, joka pystyy passiivisesti havaitsemaan lämpösäteilyn lähteitä ilmasta ja maasta lähietäisyydeltä.[108] Gripen E:n sensorien väitetään pystyvän havaitsemaan pienen tutkapoikkipinta-alan maaleja näkökantaman ulkopuolelta.[109] Maaleja seurataan ”paras sensori hallitsee” -järjestelmällä, jossa ovat mukana koneen omien sensorien lisäksi tutkan datalinkin kautta vastaanottama sensori-informaatio.[110][111] Uuden AESA-tutkan ensimmäiset koelennot tehtiin huhtikuussa 2020.[112]
Nykyaikaiset elektronisen sodankäynnin järjestelmät nojautuvat voimakkaasti tietokoneiden laskentatehoon. Gripenin erottaa sen kilpailijoista se, miten paljon koko kone ja sen järjestelmät on suunniteltu elektronisen sodankäynnin järjestelmien ympärille.[113] Eurofighter Typhoonin lentäjät viittasivat usein Gripen C:hen ”tykinruokana” sen heikompien työntövoima-paino-suhteen, nopeuden, ketteryyden ja aseistuksen takia, kunnes Gripen on käyttänyt elektronisen sodankäynnin kykyjään, joka on tuottanut Eurofightereille harjoituksissa ikäviä yllätyksiä, kun ne ovat päässetkin huomaamatta hälyttävän lähelle.[114] Yhdessä harjoituksessa Saksan Eurofightereita vastaan Gripen C -lentäjät kyllästyivät pilkkaamiseen ja käynnistivät koneen sota-ajan kyvyt. Yhden koneen kerrotaan pystyneen häirintäkykyään käyttäen ilmestymään Eurofighterin siivelle huomaamatta.[115]
Ohjaamo
Ohjaimet toimivat tyypillisen HOTAS-järjestelmän (Hands On Throttle And Stick) mukaisesti: keskellä olevasta ohjaussauvasta voi hallita myös ohjaamonäyttöjä ja asejärjestelmiä. Lennonhallinnasta vastaa digitaalinen, kahdella varajärjestelmällä varustettu fly-by-wire-järjestelmä,[85] ja myös kaasussa on mekaaninen varajärjestelmä.[116] Viestintä, navigointi ja päätöksentekoa tukeva data löytyvät keskusnäytön yläpuolelta.[117] Gripenissä on Saabin EP-17-ohjaamonäyttöjärjestelmä, joka antaa ohjaajalle korkeatasoisen tilannetietoisuuden ja älykkään informaationhallintansa ansiosta vähentää hänen työtaakkaansa. Gripenissä on sensorifuusiokyky, joka automaattisesti yhdistää ja analysoi koneen sensorien ja tietokantojen informaation ja esittää ohjaajalle hyödyllisen informaation heijastusnäyttöön, kolmeen suureen monitoimivärinäyttöön (MFD) ja valinnaisesti HMDS-kypäränäyttöön.[118]
Kolmesta MFD-näytöstä keskimmäinen näyttää navigointi- ja tehtävädataa, vasemmanpuoleinen koneen tilaa ja elektronisen sodankäynnin informaatiota ja oikeanpuoleinen sensori- ja tulenhallintatietoa.[117] Kaksipaikkaisessa koneessa takaohjaamon näyttöjä voi käyttää riippumatta etuohjaamon näyttöjärjestelystä. Saab on mainostanut tätä kykyä hyödylliseksi elektronisen sodankäynnin ja kohdetiedustelun tehtävissä sekä toteuttaessaan johtamistoimia.[118] Toukokuussa 2010 Ruotsi alkoi varustaa Gripeneitä lisätietokonejärjestelmillä ja uusilla näytöillä.[119] Näyttöjen sisältöjä voidaan vaihtaa keskenään, ja vikatilanteiden varalta lentotietoa voidaan näyttää millä näytöllä tahansa.[116] Gripen E/F:n ulkomaisille ostajille tarjotaan ohjaamon laajakuvakosketusnäyttöä, jonka informaation jokainen ohjaaja voi järjestellä mieleisekseen, mutta siihen löytyy myös oletusjärjestelyjä. Se tulee käyttöön Brasilian tilaamiin koneisiin. [120]
Saab ja BAE Systems kehittivät Gripenin ohjaajan käyttöön Cobra HMDS-kypäränäytön, joka perustuu Eurofighterin Striker-kypäränäyttöön.[121] Vuoteen 2008 mennessä Cobra oli täysin integroitu operatiivisiin koneisiin ja sitä tarjottiin vientikoneisiin. Järjestelmä jälkiasennettiin Ruotsin ja Etelä-Afrikan vanhempiin Gripeneihin.[121] Cobra tarjoaa sensoridatan, maalinseurannan ja lentoparametrien tietoa ja hallintaa, ja se voidaan valinnaisesti varustaa pimeäkäyttöön. Kypärä voidaan varustaa myös kemiallisella/biologisella suodattimella.[97] Kaikki kypärän ja ohjaamon väliset liitännät on varustettu nopeaa irrotusta varten heittoistuimen turvalliseksi käyttämiseksi.[121]
Moottori
Kaikissa palveluskäytössä olevissa Gripen C/D -koneissa on Volvo RM12 -ohivirtausmoottori (vuodesta 2016 lähtien GKN Aerospace Engine Systems[122]), joka on lisenssivalmistettu versio General Electric F404:stä. Muutoksilla lisättiin moottorin suorituskykyä ja parannettiin luotettavuutta yksimoottorisuuden turvallisuuskriteerien täyttämiseksi sekä sietämään paremmin lintutörmäyksiä.[116][123] Useita alijärjestelmiä ja komponentteja suunniteltiin uudelleen ylläpitovaatimusten vähentämiseksi.[124] Heinäkuuhun 2020 mennessä RM12-moottoreilla oli lennetty 310 000 tuntia.[125]
Gripen E/F koneissa on General Electric F414G -moottori, joka on yksi Boeing F/A-18E/F Super Hornetin F414-moottorin muunnos. F414G voi tuottaa viidenneksen enemmän työntövoimaa kuin RM12, mikä antaa Gripenille supercruise-kyvyn, 1,1 Machin nopeuden ilmataisteluaseistuksessa.[126] Vuonna 2010 Volvo Aero ilmoitti, että se pystyisi kehittämään RM12-moottoria paremmin vastaamaan F414G:n suorituskykyä, mikä olisi edullisempi vaihtoehto.[127] Ennen kuin Saab valitsi F414G:n, yhtenä ehdokkaana oli myös Eurojet EJ200 ja kääntyvä suihkusuutin.[128]
.jpg)
Varustelu ja aseistus
Gripeniin sopivat monenlaiset asejärjestelmät koneen sisäisen 27 mm:n Mauser BK-27 -tykin lisäksi (joka puuttuu Gripen D:stä),[129] mm. ilmataisteluohjus AIM-9 Sidewinder, ilmasta maahan ohjus AGM-65 Maverick ja meritorjuntaohjus RBS-15.[130] Vuonna 2009 saatiin valmiiksi Ruotsin ilmavoimien Gripen-laivaston MS19-päivitysprosessi, mikä mahdollisti yhteensopivuuden mm. MBDA Meteor ja IRIS-T -ilmataisteluohjusten sekä laser-ohjatun GBU-49-täsmäpommin kanssa.[131] Saabin Intian kampanjajohtaja Edvard de la Motte on sanonut: ”Jos ostaa Gripenin, siihen voi valita mitä tahansa aseita Israelista, Ruotsista, Euroopasta, Yhdysvalloista, Etelä-Amerikasta. Se on asiakkaasta kiinni.”[107] Gripen E teki ensimmäisen ohjuslaukaisun lokakuussa 2018 IRIS-T-ilmataisteluohjuksella Vidselin koealueella Ruotsissa.[132] Gripenin MS20-päivitys asennettiin vuonna 2016. Sen mukana kone sai aseistukseensa MBDA Meteor -ilmataisteluohjuksen, joka tuli Ruotsin ilmavoimissa operatiiviseksi ensimmäisenä maailmassa. [133]
Gripen C pystyy kantamaan 6 500 kg:n ase- ja varustekuormaa.[94] Gripenin varusteet sisältävät sensorisäiliöitä kohdetiedusteluun ja maalinosoitukseen, kuten Saabin Modular Reconnaissance Pod System, Thalesin Digital Joint Reconnaissance Pod tai Rafaelin LITENING.[134] Gripenissä on edistyksellinen elektronisen sodankäynnin varustus, jonka avulla se pystyy toimimaan huomaamatta passiivisessa moodissa tai aktiivisesti häiritsemään vihollisen tutkaa. Ohjusvaroitusjärjestelmä havaitsee ja seuraa passiivisesti lähestyviä ohjuksia.[108][135] Marraskuussa 2013 ilmoitettiin, että Saabista tulee yksi ensimmäisistä Selex ES:n kehittämän aktiivisen BriteCloud-häirintäheitteen tarjoajista.[136] Kesäkuussa 2014 Gripen lensi ensi kertaa ohjuksilta suojaavan Enhanced Survivability Technology Modular Self Protection -vastatoimijärjestelmäsäiliön kanssa.[137]
Saab kuvaa Gripeniä ”swing role koneeksi”, joka tarkoittaa kykyä hoitaa samanaikaisesti eri tehtäviä. Kun rooli vaihtuu, ohjaamon käyttöliittymä vaihtuu tietokoneen optimoimana uusien tilanteiden ja uhkien mukaisesti.[97] Gripen on myös varustettu käyttämään eri viestintästandardeja ja -järjestelmiä, mukaan lukien SATURN, Link-16, ROVER ja satelliittiyhteyksiä.[138] Varusteet pitkän ajan ja matkan tehtäviä varten, kuten ilmatankkauspuomi ja OBOGS-hapentuottojärjestelmä, on integroitu Gripeniin.[139]
Käytettävyys ja ylläpito
Kylmän sodan aikana Ruotsin puolustusvoimien tuli olla valmiit puolustautumaan mahdollista hyökkäystä vastaan. Skenaario vaati taistelukoneiden hajauttamista Bas 90 -järjestelmässä ilmapuolustuskapasiteetin ylläpitämiseksi.[140] Siksi Gripenin kehittämisen avainpäämäärä oli kyky nousta vain 800 metrin pituisilta lumisilta kiitoteiltä.[”Williams” 14] Lisäksi haluttiin lyhyt, vain 10 minuutin kääntöaika, jossa yhden mekaanikon ja viiden varusmiehen joukko pystyisi tarkastamaan, huoltamaan, tankkaamaan ja aseistamaan koneen uudelleen ilmataistelutehtäviä varten. Ilmasta maahan tehtäviin kääntöaika samalla mihityksellä olisi 20 minuuttia.[”Williams” 15][141]
Suunnitteluprosessissa Gripenin ylläpidon helpottaminen ja vähentäminen olivat tärkeitä. Monet alijärjestelmät ja komponentit tarvitsevat korkeintaan vähän huoltoa sen lisäksi, että ne on sijoitettu helpottamaan ylläpitoa..[142] Koneet on varustettu HUMS-kunnonvalvontajärjestelmällä (Health and Usage Monitoring System), joka valvoo monien järjestelmien suorituskykyä ja näyttää tiedot mekaanikoille.[143] Saabilla on jatkuvan parantamisen ohjelma, jossa HUMS:in ja muiden järjestelmien tuottama tieto voidaan analysoida.[144] Saabin mukaan Gripenin käyttökustannukset ovat 50 % pienemmät kuin sen parhailla kilpailijoilla.[85]
Vuonna 2012 Jane's Aerospace and Defense Consulting julkaisi tutkimuksen, jossa vertailtiin uudenaikaisten länsimaisten hävittäjien käyttökustannuksia. Tutkimuksen mukaan Gripenin käyttökustannukset lentotuntia kohti olivat pienimmät, kun huomioon otettiin polttoaineen kulutus, lennonvalmistelu, määräaikaishuollot ja korjaukset sekä siihen liittyvät henkilöstökulut. Gripenin käyttökustannukset olivat 4 700 $. Seuraavaksi pienimmät kustannukset olivat 49 % korkeammat, 7 000 $ F-16C Block 40/50:llä.[49][145]
Remove ads
Ruotsi
Ruotsin ilmavoimat tilasi yhteensä 204 Gripeniä[146] kolmessa tuotantoerässä. Ensimmäinen kone ”39102” luovutettiin Flygvapnetille 8.6.1993,[147] ja ensimmäisen sarjan viimeinen kone luovutettiin 13.12.1996.[24] Toisen tuotantosarjan ensimmäinen kone oli vuorossa 19.12.1996. [16] Kahden ensimmäisen tuotantosarjan koneiden hinta ei ollut kiinteä, vaan niillä oli tavoitehinta, jonka ylitykset ja alitukset jaettiin tasan FMV:n ja Saabin kesken.[”Williams” 16]
Gripen otettiin ensimmäisenä käyttöön 1.11.1997 Skaraborgin Lennosto F 7:ssä.[148] Viimeiset koneet luovutettiin 26.11.2008 FMV:lle. Tämän 64 koneen tuotantoerän valmistuskustannukset olivat 10 % pienemmät kuin oli arvioitu, mikä asetti Gripen C:n hinnan vähän yli 210 miljoonaan kruunuun.[149] Näissä koneissa oli myös ilmatankkauspuomi.[”Williams” 17] Vuonna 2007 alkoi ohjelma ilmavoimien 31:n JAS 39A/B:n päivittämiseksi C/D-standardiin.[150] Tammikuussa 2013 Ruotsin ilmavoimien kirjavahvuudessa oli 180 Gripeniä, joista 25 kaksipaikkaista.[151] Viimeisen Gripen C:n Ruotsin ilmavoimat otti vastaan maaliskuussa 2015.[152]
Ruotsin valtiopäivät hyväksyi 29.3.2011 Ruotsin ilmavoimien kolmen kuukauden komennuksen tukemaan YK:n valtuuttamaa lentokieltoaluetta Libyassa. Kahdeksan Gripeniä, 10 ohjaajaa ja muu henkilöstö aloitti operaatiossa 2. huhtikuuta.[153] Ruotsin hallitus ilmoitti 8.6.2011 komennuksen jatkamisesta viiden Gripenin osalta.[154] Lokakuuhun 2011 mennessä Gripenit olivat lentäneet yli 650 taistelulentoa, lähes 2 000 lentotuntia ja toimittaneet Natolle noin 2 000 tiedusteluraporttia.[155] Libyan operaation arveltiin piristävän Gripenin ja muiden hävittäjien myyntiä.[156]
Ruotsin ilmavoimien Gripen-lentäjä everstiluutnantti Lars Helmrich antoi marraskuussa 2012 valtiopäiville lausunnon Gripen E:stä. Hän sanoi, että senhetkinen Gripenin versio jää vanhanaikaiseksi ilmataistelukäytössä vuoteen 2020 mennessä.[157] Kun 60 Gripenin katsottiin olevan minimimäärä Ruotsin ilmatilan puolustamiseen, ilmavoimat halusi 60‒80 koneen päivittämistä E/F-standardiin vuoteen 2020 mennessä.[158]
Ruotsin hallitus ilmoitti 25.8.2012, että odotettavissa on 40‒60 JAS 39E/F Gripenin hankinta, ja ne olisivat palveluskäytössä vuoteen 2023 mennessä.[159][160] Valtiopäivät hyväksyi 11.12.2012 40‒60:n JAS 39E/F:n hankinnan, mutta varasi mahdollisuuden peruuttaa hankinnan, jos muut asiakkaat eivät tilaa vähintään 20:tä konetta.[161] Ruotsin hallitus hyväksyi 17.1.2013 yhteensä 60 yksipaikkaisen JAS 39E:n kaupan. Koneet oli määrä toimittaa vuosina 2018‒2027.[71] Ruotsin puolustusministeri lausui 3.3.2014, että vielä toiset 10 JAS 39E:tä saatetaan tilata, minkä hallitus myöhemmin vahvisti.[162][163]
Ruotsin valtiopäiväpuolueiden puolustuskomitea suositteli vuonna 2019 osan Gripen-laivastosta käytössä vuoden 2025 jälkeen.[164] Puolustusministeriö linjasi 14.10.2020, että kaksi Gripen C/D-laivuetta päivitetään MS20-konfiguraatioon ja varustetaan Meteor-ohjuksilla, GBU-39-täsmäpommeilla ja uusilla tiedustelusäiliöillä. Niiden käyttöikää jatketaan 2030-luvulle saakka.[165][166]
Brasilia
Lokakuussa 2008 Brasilia valitsi kolme ehdokasta F-X2-hävittäjäohjelman loppukilpailuun: Boieng F/A-18E/F Super Hornetin, Dassault Rafale B/C:n ja Saab Gripen NG:n.[167] Brasilian ilmavoimat suunnitteli aluksi hankkivansa ainakin 36 konetta ja myöhemmin lisää koneita aina 120:een asti[168][169] korvatakseen Northrop F-5EM- ja Dassault Mirage 2000C -koneensa.[170] Saab jätti tarjouksensa 36:sta Gripen NG:stä helmikuussa 2009.[171] Alkuvuodesta 2010 Brasilian ilmavoimien lopullinen arviointiraportti asetti Gripenin ensimmäiseksi. Ratkaisevina tekijöinä olivat hankintahinta ja käyttökulut.[172] Rahoitusongelmista johtuneiden viivästysten aikana[173][174] tuli raportteja Rafalen valinnasta vuonna 2010[175] ja Super Hornetin valinnasta vuonna 2011.[176] Presidentti Dilma Rousseff ilmoitti 18.12.2013 Gripen NG:n valinnasta.[170][177] Avaintekijöiksi mainittiin kotimaiset valmistusmahdollisuudet, täysi teknologian siirto, osallistuminen koneen kehittämiseen, vientimahdollisuudet Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.[178] Argentiina ja Ecuador ovat kiinnostuneet Gripenin hankinnasta Brasilian kautta[179] ja Meksiko on mahdollinen vientimarkkinointikohde.[180] Yksi tekijä oli epäluottamus Yhdysvaltoja kohtaan NSA:n vakoiluskandaalin takia.[181]
Brasilia allekirjoitti 24.10.2014 39,3 miljardin Ruotsin kruunun tilaussopimuksen 28 yksipaikkaisesta Gripen E:stä ja 8 kaksipaikkaisesta Gripen F:stä, niiden toimituksesta vuosina 2019‒2024 ja ylläpidosta vuoteen 2050 saakka.[182][183] Ruotsin hallitus tarjosi hankintaa varten Brasilialle tuetun 25 vuoden lainan 2,19 %:n korolla.[184] Vähintään 15 konetta pannaan kokoon Brasiliassa, ja brasilialaisyritykset osallistuvat koneen tuotantoon. Gripen F-koneet toimitetaan myöhemmin kuin E:t. Brasilian koneeseen vaatimien muutosten takia koneiden yhteishinta nousi lähes miljardin dollarin verran siitä, kun konetyyppi valittiin.[185] Muutoksiin kuului mm. ohjaamon 8x19 tuuman laajakuvakosketusnäyttö.[186][187] Vastakaupat asetettiin 9 miljardiin dollariin, joka on 1,7 kertaa tilauksen arvo.[188] Brasilian merivoimat on kiinnostunut Gripen Maritimesta korvatakseen Douglas A-4KU Skyhawk -tukialuskoneensa.[189] Vuonna 2015 Brasilia ja Ruotsi allekirjoittivat sopimuksen Gripen F:n kehittämisestä. [190][191]
Brasilian F-39E teki ensilentonsa 26.8.2019 Saabin Linköpingin tehtaan lentokentältä.[192] Kone luovutettiin Brasilian ilmavoimille 10.9.2019 koelento-ohjelmaa varten.[193] Kone saapui 20.9.2020 laivalla Brasilian Navegantesin satamaan,[194][195] Kone teki ensilentonsa Brasiliassa 24.9. Navegantesin kansainväliseltä lentokentältä Embraerin tehtaalle Gavião Peixotoon São Paulon osavaltiossa aloittaakseen koelento-ohjelman, johon kuuluvat lennonohjausjärjestelmän sekä jäähdytys-, lämmitys- ja paineistusjärjestelmän testaus sekä koneen testaaminen trooppisissa olosuhteissa.[196] Koneet luovutetaan 1. Lennostolle (1º GDA), joka tukeutuu Anápolisin lentotukikohtaan.[197][198] Operatiivisten koneiden luovutukset alkavat vuonna 2021.[199] Ensimmäiset Gripen F:t toimitetaan Brasilialle vuonna 2023.[200] Saabin silloisen toimitusjohtaja Håkan Bushken mukaan neuvottelujen Brasilian kanssa uudesta 36:n Gripen E/F:n tuotantoerästä odotetaan johtavan sopimukseen vuonna 2021 tai 2022.[201] Median saamien tietojen mukaan Brasilian ilmavoimat aikoo hankkia 108 Gripeniä kolmessa erässä.[202][203]
Etelä-Afrikka
Vuonna 1999 Etelä-Afrikka allekirjoitti sopimuksen BAe:n ja Saabin kanssa 26 Gripen C/D:n hankkimiseksi Atlas Cheetah D- ja Cheetah C -koneiden korvaajiksi. Koneisiin oli tehty pieniä muutoksia Etelä-Afrikan ilmavoimien vaatimusten täyttämiseksi.[142] Ensimmäinen JAS 39B Gripen D SA01 valmistui lokakuussa 2005 ja se teki neitsytlentonsa Ruotsissa 11. marraskuuta. Toimitukset Etelä-Afrikkaan alkoivat huhtikuussa 2008.[204] Huhtikuuhun 2011 mennessä oli toimitettu 18 konetta, joista 9 yksipaikkaista.[205] Saab harkitsi hävittäjälentäjäkoulun (Gripen Fighter Weapon School) perustamista Etelä-Afrikan Overbergin lentotukikohtaan, mutta heinäkuussa yhtiö luopui aloitteesta, koska ei saanut sille paikallista tukea. Vaihtoehtoisina sijainteina harkittiin Thaimaata[206] ja Tšekin Čáslavin lentotukikohtaa.[207]
Etelä-Afrikan puolustusministeri Nosiviwe Mapisa-Nqakula ilmoitti 13.3.2013, että lähes puolet ilmavoimien Gripeneistä oli varastoitu, koska niillä lentämiseen ei ollut varaa.[208] Huhti-joulukuussa 2013 Gripen-laivaston ylläpito oli eteläafrikkalaisten alihankkijoiden vastuulla, kun tukisopimus Saabin kanssa oli rauennut. Järjestely johti pelkoon kyvyttömyydestä pidempiin operaatioihin kunnollisen ylläpidon puuttuessa.[209] Syyskuussa 2013 ilmavoimat päätti olla panematta Gripeneitään pitkäaikaiseen säilytykseen, vaan alkoi kierrättää niitä lyhytaikaisessa varastossa käyttöjaksojen välillä.[210] Prikaatikenraali John Bayne ilmoitti syyskuussa 2013, että Gripen täytti ilmavoimien minimivaatimukset, kun maalla ei ollut sotilaallisia uhkia.[211] Joulukuussa 2013 Etelä-Afrikan puolustusvälinehankintavirasto Armscor teki pitkän ajan tukisopimuksen Saabin kanssa ylläpidosta, huollosta ja tukipalveluista kaikille 26 Gripenille vuoteen 2016 saakka.[212]
Thaimaa
Thaimaan parlamentti valtuutti vuonna 2007 maan ilmavoimat käyttämään 34 miljardia bahtia sen vanhentuneen Northrop F-5 -hävittäjälaivaston korvaamiseksi.[213] Helmikuussa 2008 ilmavoimat tilasi Saabilta kuusi Gripeniä, joista kaksi oli yksipaikkaista C-versiota ja neljä kaksipaikkaista D-versiota.[214] Marraskuussa 2010 Thaimaa tilasi kuusi C-version konetta lisää.[215] Vuonna 2010 Thaimaa valitsi Surat Thanin lentotukikohdan Gripenien tutkikohdaksi.[216] Ensimmäiset kuusi konetta toimitettiin 22.2.2011 mennessä.[217]
Saab toimitti kolme Gripeniä huhtikuussa 2013 ja kolme lisää syyskuussa.[218] Ilmavoimien komentaja kenraali Prajin Jantong ilmoitti syyskuussa 2013, että ilamvoimat on kiinnostunut lähitulevaisuudessa ostamaan kuusi konetta lisää, jos hallitus hyväksyy sen.[213][219] Thaimaan puolustusvoimien komentaja kenraali Thanasak Patimapragorn ilmoitti myös, että Gripenin viestintäjärjestelmät integroidaan maa- ja merivoimien järjestelmien kanssa.[213] Thaimaan arveltiin saattavan lopulta tilata jopa 40 Gripeniä.[220] Helmikuussa 2020 Thaimaan ilmavoimat tiedotti hankkivansa vuosina 2023‒2025 yhden Gripenin lentonäytösonnettomuudessa vuonna 2017 tuhoutuneen koneen tilalle. Samalla ilmoitettiin konelaivaston päivittämisestä MS20-standardiin mukaan lukien uusien aseiden, sensorien, viestintälaitteiden, tutkan toimintojen ja ohjaamon käyttöliittymän päivitykset.[221]
Tšekki
Kun Tšekistä tuli Naton jäsen vuonna 1999, puolustusliiton yhteensopivuusstandardit edellyttivät maan ilmavoimien neuvostovalmisteisten MiG-21-hävittäjien korvaamista. Vuonna 2000 Tšekki alkoi arvioida viittä ehdokasta, joista yksi oli Gripen C/D. Yksi hankinnan pääehdoista oli teolliset vastakaupat, jotka asetettiin 150 %:iin hankintahinnasta.[222] Joulukuussa 2001 Gripen Internationalin runsaskätisen rahoitus- ja vastakauppaohjelman väitetään olleen ratkaiseva tekijä, joka sai hallituksen julistamaan Gripenin hankintakilpailun voittajaksi.[223] Kaupan solmimista viivytettiin vuonna 2002 parlamenttivaalien yli. Samaan aikaan tutkittiin muitakin keinoja ilmapuolustuksen järjestämiseksi mukaan lukien koneiden leasing.[224]
Saab tiedotti 14.6.2004, että Tšekki on allekirjoittanut leasing-sopimuksen 14 Gripenistä, jotka on muokattu Nato-standardeihin.[225] Sopimus sisälsi myös tšekkiohjaajien ja -mekaanikkojen koulutuksen Ruotsissa. Ensimmäisen kuusi konetta toimitettiin 18.4.2005.[226] Leasing-sopimus ulottui 10 vuodelle ja oli hinnaltaan 780 miljoonaa euroa. Ruotsin ilmavoimien 14 entisestä koneesta 12 oli yksipaikkaisia.[227] Syyskuussa 2013 FXM tiedotti, että Tšekin kanssa on allekirjoitettu jatkosopimus, joka ulottaa leasingia vuoteen 2027 tai enintään vuoteen 2029 saakka. Vuokrakoneille tehdään myös laaja päivitys, johon sisältyvät uudet datalinkit. Koneiden huoltosopimus Saabin kanssa päättyy vuonna 2026.[228][229][230]
Marraskuussa 2014 Tšekin ilmavoimien komentaja kenraali Libor Štefánik ehdotti vielä uutta leasing-sopimusta kuudesta Gripenistä Venäjän huonontuneiden lännen suhteiden takia.[231] Puolustusministeriön tiedottajan mukaan päähänpisto oli komentajan oma visio, eikä konelaivaston laajentaminen ollut suunnitelmissa.[232] Vuonna 2015 ilmavoimat päätti päivittää Gripenit MS20-konfiguraatioon, [229] joka vietiin loppuun vuonna 2018.[233]
Unkari
Unkarin Natoon liittymisen jälkeen vuonna 1999 oli useita ehdotuksia Nato-yhteensopivan hävittäjävoiman saavuttamiseksi. Käytettyjen koneiden hankinta ja maan oman MiG-29-laivaston muokkaus olivat suurimman tutkimuksen kohteina. Vuonna 2001 Unkari sai useita tarjouksia uusista ja käytetyistä koneista mm. Ruotsista, Belgiasta, Turkista, Israelista ja Yhdysvalloista.[234] Vaikka Unkarin hallitus aikoi alun perin hankkia F-16-koneita, marraskuussa 2001 se neuvotteli Ruotsin kanssa 10 vuoden leasing-sopimuksesta 12 Gripenistä mahdollisuudella ostaa koneet sopimuskauden päätyttyä.[235][236]
Hankintajärjestelyjen osana Saab oli tarjonnut 110 %:n vastakaupat 14 hävittäjän leasing-hinnasta.[237] Alun perin Unkari suunnitteli toisen tuotantoerän koneiden vuokraamista, mutta niiden kykenemättömyys ilmatankkauksiin ja rajoitukset aseiden yhteensopivuudessa synnyttivät epäilyjä.[236] Siksi sopimus neuvoteltiin uudelleen ja allekirjoitettiin 2.2.2003 yhteensä 14 Gripenistä, jotka olivat olleet A/B-versiota ja päivitetty Nato-yhteensopiviksi C/D-version ”vienti-Gripeneiksi”.[238] Viimeiset koneet toimitettiin joulukuussa 2007.[239]
Vuonna 2011 Unkari suunnitteli vuokraamiensa Gripenien ostamista,[240] mutta tammikuussa 2012 maan hallitus teki sopimuksen leasingin jatkamisesta 10 vuodella. Unkarin puolustusministeri Csaba Henden mukaan sopimus toi huomattavat kustannussäästöt.[241]
Kaksi Gripeniä rikkoutui korjauskelvottomiksi onnettomuuksissa touko-kesäkuussa 2015,[242][243] jolloin jäi 12 konetta käyttöön.[244] Vuodesta 2017 lähtien Unkari on jälleen operoinut 14 koneella.[245]
Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdistyneen kuningaskunnan Empire Test Pilots’ School (ETPS) on käyttänyt yhtä leasing-järjestelyllä hankittua Gripen D -konetta edistyksellisenä hävittäjänä koelentäjien koulutuksessa vuodesta 1999.[246]
Remove ads
Suomi
Gripen oli yksi ehdokas harkittaessa Suomen ilmavoimille Saab 35 Drakenin ja MiG-21:n korvaajaa, mutta hävisi valituksi tulleelle F/A-18 Hornet[247]. Muita ehdokkaita olivat Dassault Mirage 2000-5, General Dynamics F-16 sekä Mikojan MiG-29[248]. Vuonna 2017 julkiseksi tulleen Puolustusvoimien muistion mukaan Gripenin arvioitiin olleen tuolloin vielä prototyyppiasteella eikä sen uskottu valmistuvan ajoissa[248].
Gripen oli yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista F/A-18 Hornetin seuraajaksi. Suomen Ilmavoimille [249] Saab jätti 30.1.2019 Ruotsin valtion tukemana tarjouksensa Suomen puolustusvoimien hankinnoista vastaavalle Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle. Tarjoukseen sisältyi 64 konetta, joissa on sekä yksi- että kaksipaikkaisia versioita.[250] Kesäkuussa 2019 Saab paljasti tarjoukseen sisältyvän myös kaksi GlobalEye-varhaisvaroitus- ja valvontalentokonetta (AEW&C),[251] ja elokuussa 2020 Saab kertoi tarjouksessa olevan mukana edistyksellinen elektronisen sodankäynnin järjestelmä, pitkälti Suomessa kehitetty LADM-häirintäohjusjärjestelmä (Lightweight Air-launched Decoy Missile) aiemmin mainitun EAJP-häirintäsäiliöjärjestelmän (Electronic Attack Jammer Pod) lisäksi.[252] Saab vastasi HX-hankkeen lopulliseen tarjouspyyntöön 29.4.2021. Tarjoukseen sisältyi 64 Gripen E:tä ja kaksi GlobalEye- AEW&C-konetta sekä laaja asepaketti, muun muassa Meteor-, IRIS-T-, SPEAR- ja KEPD350/Taurus-ohjuksia.[253]
Ilmavoimat valitsivat lopulta yhdysvaltalaisen F-35-koneen Hornetin seuraajaksi. Ruotsi piti päätöstä valitettavana mutta sanoi kunnioittavansa sitä. [254]
Kanada
Kanada on Lockheed Martinin F-35-kehitysohjelman kolmannen tason teollinen kumppani, mistä huolimatta maan hallitus käynnisti joulukuussa 2017 avoimen Future Fighter Capability Project -hankintaohjelman McDonnell Douglas CF-18 Hornet -koneiden korvaamiseksi vuodesta 2025 lähtien.[255] Helmikuussa 2018 Kanada nimesi viisi hävittäjähankintakilpailuun hyväksyttyä valmistajaa ja konetyyppiä: Lockheed Martin (F-35A), Boeing (F/A-18E/F Super Hornet), Saab (Gripen E/F), Dassault (Rafale) ja Airbus (Eurofighter Typhoon). Dassault ja Airbus jättäytyivät myöhemmin pois kilpailusta.[256] Kilpailu on voimakkaasti sidottu kanadalaisyritysten saamaan teolliseen hyötyyn sen lisäksi, että koneilla pitää olla kyky toimia yhdessä Yhdysvaltain asevoimien kanssa. Saab tarjosi ainoana eurooppalaisena hävittäjävalmistajana tuotantolinjaa Kanadaan Brasilian mallin mukaisesti.[257]
Saab on ilmoittanut, että se on valmis tarjoamaan Kanadalle 88 Gripen E/F:ää, täyden teknologian siirron sekä integroinnin laitteisiin, jotka ovat välttämättömiä osallistumiselle Pohjois-Amerikan yhteispuolustukseen.[258] Joulukuussa 2020 Saab paransi tarjoustaan lisäämällä siihen kaksi Quebeciin perustettavaa ilmailualan keskusta.[259]
Intia
Gripen oli Intian MMRCA-monitoimihävittäjähankintakilpailun ehdokkaana kolme vuotta huhtikuuhun 2011 saakka.[260] Gripen International tarjosi huhtikuussa 2008 Intian ilmavoimille Gripen NG -koneita ja avasi myynnin tehostamiseksi tammikuussa 2009 toimiston New Delhiin.[261][262] Helmikuussa 2009 Saab ilmoitti alkaneesta kumppanuudesta intialaisen Tata Groupin kanssa Gripenin kehittämiseksi Intian tarpeisiin sopivaksi.[263] Intian ilmavoimat teki laajan arvioinnin Gripenin suorituskyvystä, logistiikasta, asejärjestelmistä ja sensoreista.[264] Gripenin putoamiseen kilpailusta vaikuttivat väitetysti sen korkea riippuvuus Yhdysvaltain toimittamasta elektroniikasta, aseista ja GE F414 -moottorista, joiden katsottiin vaikeuttavan koneen vientinäkymiä, jos sitä valmistettaisiin Intiassa.[265]
Vuonna 2015, kun Rafalen tilausta oli leikattu vain 36 koneeseen, Saab ilmaisi halukkuutensa perustaa Gripenien yhteistuotanto Intiaan.[266] Lokakuussa 2016 Saab sai tiettävästi muiden hävittäjävalmistajien ohella epävirallisen tietopyynnön uuden, yksimoottorisia hävittäjiä koskevan hankintakilpailun aloittamiseksi neuvostovalmisteisten MiG-21- ja -27-laivastojen korvaamiseksi. Saab oli jo jättänyt tarjouksen ennen pyyntöä.[267] Marraskuussa 2017 Saab lupasi Intialle Gripen E:n täyden teknologian siirron, jos se saa sopimuksen.[268] Tällä hetkellä Gripen on mukana 114 monitoimihävittäjän hankintaan liittyvässä MMRCA 2.0 -kilpailussa kuuden muun konetyypin kanssa.[269]
Kroatia
Ruotsi jätti 24.10.2015 tarjouksensa Gripen C/D:stä Kroatian hävittäjähankintakilpailuun saatuaan kesäkuussa tietopyynnön Kroatian puolustusministeriöltä 8‒12 uudesta koneesta MiG-21bis-koneiden korvaamiseksi. Kroatian pitkän ajanjakson puolustuksen kehitysohjelma LTDP vuosiksi 2015‒24 sai rahoituksen vuodeksi 2019 hävittäjähankintaa varten.[270] Kroatian hallitus valitsi 29.3.2018 hyväksyä Israelin tarjouksen 12 käytetystä F-16C/D Barak 2020 -hävittäjästä.[271] Tammikuussa 2019 ilmoitettiin, että kauppa ei toteudu, koska Yhdysvallat estää Israelia myymästä muokattuja koneita Kroatialle.[272] Tammikuussa 2020 Kroatia aloitti uuden hankintakilpailun 12 uudesta tai käytetystä hävittäjästä.[273] Ruotsi vastasi siihen syyskuussa tarjoamalla 12 uutta C/D-version konetta.[274]
Muita kiinnostuneita
- Argentiina ilmaisi vuonna 2014 kiinnostuksensa hankkia Gripeneitä Brasiliasta, mutta huhtikuussa 2015 Saab ilmoitti, ettei se edistä myyntiä, koska Yhdistynyt kuningaskunta vastustaisi sitä varmasti. [275][276]
- Botswanan vuonna 2013 alkaneen, mutta jo vuosia paikoillaan polkeneen hävittäjähankintaprojektin ilmoitetaan saaneen vauhtia maaliskuussa 2021, kun maan puolustusministeriö myönsi maan asevoimille suuren budjetin.[277][278]
- Filippiinit on ollut viime vuosina maailman hävittäjävalmistajien myyntikohteena. Vuonna 2017 maan hallitus tilasi väliaikaisratkaisuksi KAI FA-50 -kevythävittäjiä, mutta on puolustusministeri Delfin Lorenzanan mukaan kallistumassa Gripenin hankintaan Northrop F-5 -koneidensa korvaajaksi.[279]
- Indonesia sai heinäkuussa 2016 Saabilta tarjouksen Gripeneistä etsiessään korvaajaa Northrop F-5 -koneilleen.[280]
- Itävallan päätettyä hankkiutua eroon Eurofightereista Saab on asemoinut sen seuraajaksi Gripeniä, josta erityisesti Itävallan vapauspuolue on ollut kiinnostunut.[281][282]
- Kenia osoitti Saabin mukaan vuonna 2015 ”suurta kiinnostusta Gripeniä kohtaan”, mutta on epävarmaa, milloin maalla on varaa sellaiseen hankintaprojektiin.[283][284]
- Kolumbia harkitsi ainakin vielä vuonna 2020 Gripeniä Kfir-hävittäjiensä korvaajaksi. Mahdolliset 15 konetta voitaisiin valmistaa naapurimaa Brasiliassa.[285]
- Malesia on ollut kiinnostunut Gripenistä pääosin jo lentokäytöstä poistetun MiG-29-laivastonsa korvaajaksi. Rahoitusmalliksi se on esittänyt jopa vaihtokauppaa palmuöljyyn.[286]
- Saab on tarjonnut Gripeniä Meksikolle, jossa se on yleisön ja ilmailuteollisuuden suosikki F-5-hävittäjien korvaajaksi.[287][288]
- 2010-luvun puolivälissä Saab kertoi Namibian olevan yksi mahdollinen Gripenin markkinointikohde mahdollisesti 5-10 vuoden sisällä, koska maa haluaa eroon kiinalaisvalmisteisista hävittäjistään.[289]
- Vuonna 2019 Saab tarjosi Perulle 16 Gripen-hävittäjää.[290]
- Serbia arvioi Gripeniä yhtenä vaihtoehtona hävittäjähankintaprojektissa vuosina 2011-2012.[291]
- Gripen oli Slovenian hävittäjähankintaehdokkaana vuonna 2010, kun se suunnitteli yhteishankintaa Kroatian kanssa.[292]
- Uruguayn puolustusministeriö ilmoitti marraskuussa 2020 Gripenin olevan yhtenä ehdokkaana Cessna A-37 Dragonfly -laivaston korvaajaksi.[293]
- Vuonna 2013 Vietnamin uutisoitiin korvaavan MiG-21-laivastonsa Gripeneillä.[294] Maa kerrottiin neuvottelevan Saabin kanssa edelleen vuosina 2015‒2016.[295][296]
- A-sarjan yksipaikkainen JAS 39A tai Gripen A (Alfa) – ensimmäinen versio, joka otettiin palveluskäyttöön Ruotsin ilmavoimissa vuonna 1996. Ruotsin ilmavoimien A-versioista 31 muunnettiin C/D-versioiksi vuodesta 2007 alkaen.[297]
- A-sarjan kaksipaikkainen JAS 39B tai Gripen B (Bravo) – 39A:n versio ohjaajakoulutuskäyttöön, erikoistehtäviin ja konversiokoulutukseen. Jotta koneeseen saatiin tilaa toiselle ohjaajalle ja hänen elossapitojärjestelmilleen, koneesta piti poistaa tykki ja runkopolttoainesäiliö, ja runkoa täytyi pidentää 66 cm. B-versiota on pidetty epäonnistuneena ja ne poistettiin operatiivisesta käytöstä vain noin 30 prosenttia luvatusta tuntimäärästä lentäneinä[248].
- C-sarjan yksipaikkainen JAS 39C tai Gripen C (Charlie) – NATO-yhteensopiva, ilmatankkauskykyinen ja teknisesti päivitetty versio, jonka aseistusta ja elektroniikkaa on parannettu. Version ensimmäinen kone luovutettiin 6.9.2002 Ruotsin ilmavoimille.[142][298]
- C-sarjan kaksipaikkainen JAS 39D tai Gripen D (Delta) – 39C:n versio samoilla muutoksilla kuin 39B:ssä.
- E-sarjan yksipaikkainen Saab 39E Gripen tai Gripen E (Echo) – Gripen NG -ohjelmassa kehitetty versio, jossa on muun muassa AESA-tutka, 38 % suurempi polttoainetilavuus, kaksi aseripustinta lisää ja tehokkaampi moottori. Muutoksilla haetaan parempaa pommitusroolia, kun nykyversion pääpaino on torjuntakyvyssä. Vuonna 2016 koneen hinnaksi arvioitiin 85 miljoonaa dollaria.[299]
- E-sarjan kaksipaikkainen Saab 39F Gripen tai Gripen F (Foxtrot) ‒ Gripen E:n versio ohjaajakoulutukseen sekä vaativiin häirintä- ja verkkohyökkäys- ja muihin elektronisen sodankäynnin tehtäviin.[300]
Ehdotetut versiot
- Gripen Aggressor ‒ aseistamaton Gripen C:stä ja mahdollisesti D:stä muokattu harjoitusvastustajakone, joka on räätälöity Yhdistyneen kuningaskunnan ASDOT- ja Yhdysvaltojen AdAir-lentäjäkoulutuksen tarpeisiin. [301][302]
- Gripen Maritime ‒ Gripen E:hen perustuva tukialusversio.[303] Saab on suunnannut version markkinoinnin sekä Brasilian että Intian merivoimien tarpeisiin.[304][305] Brasilian merivoimat alkoi tutkia koneversiota meritoimintaan heinäkuussa 2017, koska se tarvitsee korvaajan nykyiselle vanhentuneelle Douglas A-4 Skyhawk -konelaivastolle.[306]
- Gripen UCAV ‒ miehittämätön taistelukoneversio Gripen E:stä.[307]
- Gripen EA ‒ elektronisen sodankäynnin versio tai elektroninen hyökkäysversio Gripen F:stä.[308]
_(cropped).jpg)
Brasilian ilmavoimilla on yksi F-39E Gripen. Ensimmäiset koneet 28 tilatusta Gripen E.stä ja 8 F:stä menevät 2. Lennostolle Anápolisin lentotukikohdassa.[309]
- Adelphi-laivue
Etelä-Afrikan ilmavoimilla on 17 Gripen C:tä ja 9 D:tä.[310]
- No. 2 Squadron
Ruotsi ilmavoimilla on 71 Gripen C:tä ja 23 D:tä[311] kolmessa lennostossa[312]. Lisäksi Malmenin lentotukikohdassa on yksi Gripen E Ruotsin puolustusvoimien ja FMV:n koelento-ohjelmassa.[313]
- F7 Skaraborg
- F17 Blekinge
- F21 Norrbotten
.jpg)
Thaimaan kuninkaallisilla ilmavoimilla on 7 Gripen C:tä ja 4 D:tä. [314]
- 701 Laivue[315]
Tšekin ilmavoimilla on käytössä 12 Gripen C:tä ja 2 D:tä leasing-sopimuksella.[316]
- 211. Taktinen laivue
Unkarin ilmavoimilla on käytössä 12 Gripen C:tä ja 2 D:tä leasing-sopimuksella.[317]
- Puma-laivue
Empire Test Pilots' School käyttää yhtä Gripeniä lentäjäkoulutukseen.[318]
Ruotsi
- JAS 39-2 Gripen (ei numeroa), Flygvapenmuseum, Linköping[319]
- JAS 39B Gripen “39813”, Flygvapenmuseum, Linköping[320]
- JAS 39A Gripen “39101”, Ängelholms flygmuseum, Valhall Park, Ängelholm[321]
- JAS 39A Gripen “39113”, F7 gårds- och flottiljmuseum, Såtenäs[322]
Thaimaa
Huhtikuuhun 2021 mennessä Gripeneille on sattunut 15 onnettomuutta, joissa on menetetty yhteensä yksi ohjaaja ja kahdeksan konetta.[325] Ensimmäinen kone tuhoutui 2.2.1989 laskeutuessaan kuudennelta koelennoltaan Linköpingissä, kun Ruotsin tv:n uutisryhmä oli kuvaamassa. Toinen onnettomuus tapahtui 8.8.1993 näytöslennolla Tukholman yllä. Kone murskaantui Långholmenin saarelle. Tapaukset johtivat voimakkaaseen median kritiikkiin ja jopa vaatimuksiin kehitysohjelman lopettamisesta.[326][327] Ainoa kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui 14.1.2017 Hat Yain kansainvälisellä lentoasemalla Thaimaan Lasten päivän lentonäytöksessä.[328] Konetyypin viimeisin onnettomuus tapahtui 21.8.2018 lähellä Ronnebytä koneen törmättyä lennossa lintuparveen. Ohjaaja pelastautui koneesta heittoistuimella.[329][330] Ruotsin onnettomuustutkintakeskuksen mukaan kone törmäsi merimetsoihin nopeudella 563 km/h 430 metrin korkeudessa.[331][332]
.jpg)
Lähde: Gripen E/F - Älykäs hävittäjä Saab. Viitattu 26.4.2021. (suomeksi);Gripen C-series Saab. Viitattu 26.4.2021. (englanniksi);Chart: Program Dossier: JAS 39 Gripen - Specifications Aviation Week. Viitattu 26.4.2021. (englanniksi);Winchester, Jim: Military Jets, s. 278-283. Amber Books, 2019. ISBN 978-1-78274-728-4 (englanniksi)
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1 (C/E) 2 (D/F)
- Pituus: 14,9 (C) 15,2 (E) 15,6 (D) 15,9 (F) m
- Kärkiväli: 8,4 (C/D) 8,6 (E/F) m
- Korkeus: 4,5 m
- Siipipinta-ala: 30 (C/D) 31 (E/F) m²
- Tyhjäpaino: 6 800 (C/D) 8 000 (E/F) kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 14 000 (C/D) 16 500 (E/F) kg
- Voimalaite: 1 × Volvo RM12 (C/D) GE F414-GE-39E (E/F) -ohivirtaussuihkumoottori; 54 (C/D) 64 (E/F) kN kuivana, 80,5 (C/D) 98 (E/F) kN jälkipolttimella
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: Mach > 1 (C/D) 2 (E/F)
- Taistelusäde: 800 (C/D) 1 500 (E/F) km ilmasta maahan
- Siirtolentomatka: 3 200 (C/D) 4 000 (E/F) km
- Lakikorkeus: 14 240 (C/D) 16 000 (E/F) m
Aseistus
- Tykit
- 1 × 27 mm Mauser BK-27 tykki
- Pommit
- 4 × GBU-12 Paveway II -täsmäpommit
- Ohjukset:
- AIM-9 Sidewinder (RB 74) -ilmataisteluohjukset
- IRIS-T -ilmataisteluohjukset
- AIM-120 AMRAAM -ilmataisteluohjukset
- MICA -ilmataisteluohjukset
- Meteor -ilmataisteluohjukset
- AGM-65 MaverickA/B (RB 75) -ilmasta-maahan-ohjukset
- Saab RBS15F -meritorjuntaohjukset
- KEPD 350 -risteilyohjukset
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads