pyrkimys tai käyttäytyminen itsensä vahingoittamiseksi tai tarkoitukselliseksi henkensä vaarantamiseksi From Wikipedia, the free encyclopedia
Itsetuhoisuus on pyrkimystä ja käyttäytymistä itsensä vahingoittamiseksi tai tarkoituksellisen henkeä uhkaavan riskin ottaminen. Itsetuhoisuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden käsitteistä ei ole kansainvälistä yksimielisyyttä. Itsetuhoisuuteen kuuluvat itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta, itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset.[1]
Itsetuhoisuutta esiintyy usein erilaisten mielenterveysongelmien, esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja psykoosisairauksien, yhteydessä. Psykoosisairauksissa itsetuhoisuus liittyy usein psykooseihin, joissa esimerkiksi potilas saattaa kuulla ääniä, jotka kehottavat häntä vahingoittamaan itseään. Usein muissa tapauksissa itsetuhoisuus liittyy hankalaan tilanteeseen, johon henkilö saattaa hakea ratkaisua/mielihyvää itseään vahingoittamalla. Itsetuhoisuus saattaa olla myös avunhuuto, jolla henkilö yrittää saada huomiota ja täten apua ongelmaansa.[2] On kuitenkin näyttöä siitä, että itsetuhoisuudella, joka on oire psyykkisistä vaikeuksista, ei välttämättä ole selkeää kommunikatiivista merkitystä.[3]
Itsetuhoisuuden muotoja ovat muun muassa:
Itsetuhoisuuteen liittyvät ilmiöt yleistyvät selvästi nuoruusiässä, ja itsetuhokäyttäyminen on yleisintä 15–19-vuotiailla.[4] Noin kolmasosa itseään vahingoittaneista uusii tekonsa vuoden sisällä, jollei heitä auteta.[5] Selvästi itsetuhoinen henkilö tulisikin ohjata psykiatriseen hoitoyksikköön.[6]
Itsensä vahingoittaminen on haastavaa käytöstä ja viestii stressistä.
Hetkittäin ilmenevä kuoleman toive ja itsemurhan mahdollisuuden pohtiminen ovat suomalaisten keskuudessa yleisiä: vuosittain enemmän kuin joka kymmenes aikuinen suomalainen ajattelee itsemurhan mahdollisuutta. Varsinaisesti itsemurhaa yrittää vähemmän kuin yksi sadasta, ja vuosittain kuolee itsemurhaan yksi 7 000:stä suomalaisesta.[7]
Itsemurhan ajattelun vakavuus korreloi hyvin depressiivisyyden kanssa, ja masentuneisuuden lieventyessä itsemurha-ajatukset vähenevät.[8]
Itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta (engl. Nonsuicidal Self-Injury, lyh. NSSI) on tarkoituksellista ja suoraa oman kehon kudosten havaittavissa olevaa vaurioittamista ilman minkäänlaista tarkoitusta kuolla teon seurauksena.[9] Kansainvälinen itseensä kohdistuvan väkivallan tutkimukseen keskittyvä järjestö International Society for the Study of Self-Injury esittää NSSI:n määritelmässään neljä keskeistä kriteeriä:[10]
NSSI on pitkään kuvailtu diagnostisesti epävakaan persoonallisuuden oireeksi.[11] Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disordersin (DSM) viidennessä, vuonna 2013 julkaistussa versiossa on NSSI-häiriö (NSSID) ehdokasdiagnoosina. Sen alustavissa diagnostisissa kriteereissä on kynnysarvo tekojen toistuvuudelle: NSSI:tä on pitänyt tapahtua vähintään viisi kertaa viimeisen vuoden aikana.[12]
Viiltelyllä tarkoitetaan itsensä tarkoituksellista vahingoittamista viiltelemällä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
