Isokihu

Isokihu (Stercorarius skua) on valtamerten lintu, jota tavataan Suomessa kerran tai muutaman kerran vuodessa. Lajin nimesi Morten Thrane Brünnich 1764.

Isokihu
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Eukaryootit Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Rantalinnut Charadriiformes
Heimo:	Kihut Stercorariidae
Suku:	Kihut Stercorarius
Laji:	skua
Kaksiosainen nimi
Stercorarius skua (Brunnich, 1764)
Katso myös
Isokihu Wikispeciesissä   Isokihu Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Isokihu on tummanruskea merilintu. Sen pituus 50–58 cm, siipien kärkiväli 125–140 cm ja paino 1,2–1,6 kg. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi.

Isokihu lennossa.

Isokihun munia.

Euroopan vanhin rengastettu isokihu on ollut 32 vuotta ja 10 kuukautta vanha brittiläinen lintu.^[2]

Levinneisyys

Isokihun pesimäkanta rajoittuu Eurooppaan.^[3] Isokihua pesii Euroopassa 12 900 – 15 000 paria, joista 9 600 – 9 700 Isossa-Britanniassa. Lajia pesii myös Färsaarilla (1 000 – 2 000 paria), Islannissa (1 000 – 2 000 paria), Huippuvuorilla (1 000 – 1 100 paria), Norjassa (110–150 paria), Venäjällä (100–150 paria) ja Irlannissa (13–15 paria).^[4] Se talvehtii avomerellä Atlantilla lähellä päiväntasaajaa. Lajin kanta on elinvoimainen.^[1] Britannian kanta on runsastunut voimakkaasti, Färsaarten kanta puolestaan on taantunut.^lähde? Suomessa isokihu on havaittu hyväksytysti vuoden 2023 loppuun mennessä 86 kertaa.^[5]

Elinympäristö

Isokihu viihtyy merten rannoilla ja avomerellä. Harvoin sitä tavataan sisämaan järvillä.

Lisääntyminen

Isokihut lisääntyvät yhdyskuntina saarten ylätasanteilla ja kallionseinämillä. Pesä on vain syvennys maassa. Naaras munii kaksi munaa, joita molemmat emot hautovat. Haudonta kestää 28–30 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti ja ovat lentokykyisiä 6–7-viikkoisina. Emot puolustavat pesäänsä ihmisiltä ja muilta vaaroilta nopeilla syöksyillä. Pesii ensimmäisen kerran vasta 7–8-vuotiaana.

Ravinto

Isokihu syö kalaa, jota se hankkii usein ryöväämällä pienemmiltä merilinnuilta. Se tappaa ja syö myös lintuja, jopa merilokin kokoisia. Isokihun ravintoon kuuluvat myös linnunmunat ja -poikaset, jopa saman lajin poikaset (kannibalismi).

Lähteet

• Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong.

Viitteet

1. BirdLife International: Stercorarius skua IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.5.2014. (englanniksi)
2. Euring
3. Catharacta skua (Great Skua) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The breeding population, which is confined to Europe, is estimated at 16,300-17,200 pairs, which roughly equates to 30,000-34,999 mature individuals (BirdLife International 2015).” Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
4. Catharacta skua (Great Skua) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 23.2.2025. (englanniksi)
5. Rariteettikomitean hyväksymät havainnot vuoteen 2023 asti (pdf) (Isokihu Stercorarius skua) BirdLife Suomi. Viitattu 22.2.2025.

Aiheesta muualla

• Isokihu Lintukuva-verkkopalvelussa