Venäjän tsaari From Wikipedia, the free encyclopedia
Iivana V (ven. Иван V Алексеевич); (6. syyskuuta [J: 27. elokuuta] 1666 Moskova, Moskovan Venäjä – 21. tammikuuta [J: 8. helmikuuta] 1696 Moskova, Moskovan Venäjä) oli venäläinen suuriruhtinas ja tsaari Pietari I:n kanssahallitsijana vuosina 1682–1696.[1]
| Iivana V | |
|---|---|
.jpg) | |
| Venäjän tsaari | |
| Valtakausi |
7. toukokuuta 1682 – 8. helmikuuta 1696 |
| Kruunajaiset | 25. kesäkuuta 1682 Moskova |
| Edeltäjä | Fjodor III |
| Seuraaja | Pietari Suuri |
| Sijaishallitsija |
Sofia Aleksejevna (1682–1689) Pietari Suuri (1689–1696) |
| Syntynyt |
6. syyskuuta 1666 Moskova |
| Kuollut |
8. helmikuuta 1696 Moskova |
| Hautapaikka | Arkkienkelin katedraali, Moskova |
| Puoliso | Praskovja Fjodorovna Saltykova (vih. 1684) |
| Lapset |
Jekaterina Ivanovna |
| Koko nimi | Ivan Aleksejevitš |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksei I |
| Äiti | Maria Miloslavskaja |
| Uskonto | ortodoksi |
Hän oli fyysisesti vakavasti sairas ja hallitsi Moskovan Venäjää vain nimellisesti. Iivana V osallistui seremonioihin ja esiintyi kaduilla ja toreilla, jos väkijoukkoja piti rauhoittaa.[2] Hänen tyttärensä oli Venäjän keisarinna Anna.[1]
Hänen vanhempansa olivat tsaari Aleksei Mihailovits ja puolalaissyntyinen pajarintytär Maria Iljinitšina Miloslavskaja (1624–1669).[1] Hänellä oli 12 sisarusta, joista viisi kuoli jo lapsena. Hänen vanhempi veljensä tsaari Fjodor III oli hallitsijana ennen häntä. Hänen nuorempi velipuolensa Pietari I oli hänen seuraajansa.
Ivan Aleksejevitš oli lapsuudesta asti sairaalloinen, eikä häntä pidetty kykenevänä hallitsemaan, joten Naryškinit yrittivät syrjäyttää hänet ja julistaa seuraavaksi tsaariksi hänen velipuolensa, 10-vuotiaan Pietarin, Aleksei Mihailovitšin nuorimman pojan hänen toisesta avioliitostaan Natalja Naryškinan kanssa.[1]
Ivan Aleksejevitšiä sanottiin heikkomieliseksi, mikä ehkä johtui epilepsiasta, jota pahensi äärimmäisen huono näkö ja perinnöllinen keripukki, Maria Miloslavskajan lasten krooninen sairaus, joka oli myös hänen vanhemmilla veljillään Alekseilla, joka kuoli 15-vuotiaana ja Fjodorilla.[1] Tämä voi kuitenkin olla myös Naryškinien suvun panettelua, jota he levittivät kiihkeän valtataistelun aikana Miloslavskyjen kanssa.
Ivanin vanhemman veljen Fjodor III:n kuolinhetkellä Moskovan patriarkka Joakimin johtamat pajarit julistivat 10-vuotiaan tsarevitš Pietarin hallitsijaksi. Pajarit eivät halunneet Miloslavskyjen palaavan valtaan, mikä liittyisi Iivana V:n hallitsijuuteen. Pietari I:lle annettiin vala välittömästi, ja tuhansia valanvannomiskirjeitä valmisteltiin lähetettäviksi. Moskovassa puhkesi streltsi kapina, joka oli suunnattu pajarisalaliittoa vastaan. Ihmiset eivät halunneet pajarien ottavan valtakuntaa hallintaansa pikku-suuriruhtinaan selän takana.
Hovi piiritettiin, mutta sen sijaan, että etsittiin ulospääsyä vaikeasta tilanteesta, Naryškinit jakoivat keskenään hallituspaikkoja. Ivan ja Pietari eivät tehneet pienintäkään vaikutusta kapinallisiin näyttäytyessään streltsien eli jousimiesten joukolle. Nuoret suuriruhtinaat olivat kauhun valtaamia, kun heidän lapsuudesta asti tuntemiaan sukulaisia ja pajareita heitettiin heidän silmienssä edessä Fasettipalatsin ikkunoista alla oleviin keihäisiin. Tämän jälkeen 16-vuotias Ivan jätti ikuisiksi ajoiksi maalliset asiat, ja Pietari vihasi streltsejä lopun ikänsä.
Kapinalliset olivat saaneet päätökseen "syyllisten" eli Naryškinien joukkomurhan 17. toukokuuta 1682 mennessä. Nyt vaadittiin hallitsijaperheeseen kuuluvan henkilön esiintuloa, koska pajarit eivät yksinkertaisesti pystyneet selviytymään tilanteesta. He pakenivat peloissaan takaisin omille maatiloilleen, ja Odojevskit, Hovanskit, Ivan Mihailovitš Miloslavsky ja Vasili Vasiljevitš Golitsin jäivät hallitsijaperheen kanssa sekä muutama muu pajari, jotka pitivät kelvottomana tekona hylätä nuoria suuriruhtinaita. Seuraavana päivänä he muodostivat uuden hallituksen.
Iivana V:n vanhempi sisar ja Pietari I:n vanhempi sisarpuoli, tsarevna Sofia Aleksejevnasta tuli nyt tapahtumien keskipiste. Hänellä oli poikkeuksellinen luonne. Hän kääntyi streltsien puoleen ja puhui heille koko hallitsijaperheen puolesta. Kapinalliset puhuivat ensin laillisen valtaistuimen perillisen Iivana V:n puolesta, mutta neuvottelujen aikana he sopivat asettuvansa kruunun ja Pietari I:n taakse sillä ehdolla, että Iivana V on ensimmäinen ja Pietari I toinen tsaari.[1]
Tämän perusteella patriarkka Joakim ehdotti julistamaan molemmat nuoret suuriruhtinaat tsaariksi samalla kerralla: Iivana, vanhemmaksi tsaariksi ja Pietari, nuoremmaksi tsaariksi ja nimittämään heidän sisarensa, suuriruhtinatar Sofia Aleksejevnan sijaishallitsijaksi. Iivana V Aleksejevitš ja Pietari I Aleksejevitš kruunattiin Moskovan Kremlin Uspenskin katedraalissa 25. kesäkuuta 1682.[1] "Vanhempi" tsaari kruunattiin aidolla Romanovien Monomahin kruunulla ja juhlallisella kruunajaisasulla, ja "nuoremmalle" tehtiin niistä kopiot. Iivana V oli viimeinen venäläinen tsaari, joka kruunattiin tällä kruunulla.[3] Heille rakennettiin erityinen kahdella istuimella varustettu kaksoisvaltaistuin, jota nykyisin säilytetään Kremlin asehuoneessa.
Vasili Nikitiš Tatištšev, joka oli Ivanin aikalainen ja yksi Pietari I:n työtovereista, kirjoitti Iivanasta: "mies, jolla on tyytyväinen mieli". Tästä huolimatta tiedetään varmasti, että ollessaan valtataistelun keskipisteessä, Ivan Aleksejevitš ei koskaan yrittänyt osallistua siihen aktiivisesti eikä osoittanut kiinnostusta valtion toimintaan. Vaikka Ivania kutsuttiin "vanhemmaksi tsaariksi", hän ei käytännössä koskaan käsitellyt suoraan valtion asioita, paitsi rituaalisissa seremonioissa, jotka vaativat tsaarin osallistumista, ja omistautui kokonaan perheelleen ja uskonnolle. Hän teki usein pyhiinvaellusmatkoja luostareihin, rukoili ja paastosi.[1]
Vuonna 1684 sijaishallitsija, sisarpuoli Sofia Aleksejevna antoi Ivanin valita ehdokkaitten joukosta morsiamekseen hovin ykköskaunottaren, Praskovja Fjodorovna Saltykovan (1664-1723), ja häät pidettiin samana vuonna.[1] Avioliitolla oli myönteinen vaikutus Iivana V:n tilaan: hänestä tuli terveempi ja onnellisempi, hän kohteli vaimoaan, joka oli lempeän ja lapsenmielisen miehensä tuki arvostavasti ja kunnioittavasti. Ivan ja hänen vaimonsa asuivat hiljaisesti ja sopuisasti sukulaistensa lähellä. Heille syntyi viisi tytärtä, joista kolme eli aikuiseksi ja yhdestä tuli Venäjän hallitsija, keisarinna Anna.
Vuoteen 1689 asti sekä Ivanin että Pietarin hallituskausi oli vain nimellinen, valtaa käytti tsarevna Sofia Aleksejevna, joka luotti Miloslavskyn klaaniin ja suosikkeihinsa Vasili Vasiljevitš Golitsiin ja F. L. Šaklovitiin. Vuonna 1689 Pietari pakotti hänet Novodevitšin luostariin nunnaksi. Ivanin kuoltua Pietarista I:stä tuli Moskovan Venäjän yksinvaltias.
Ivan Aleksejevitš eli pidempään kuin muut vanhempiensa Maria Iljinitšina Milovskajan ja tsaari Aleksei Mihailovitšin pojat. Ranskalainen suurlähettiläs Foy de la Neufville kuvasi 27-vuotiasta Ivania vuonna 1689 ennenaikaisesti mieleltään ikääntyneeksi, miltei sokeaksi ja halvaantuneeksi.[5] Hän kuoli yllättäen 29-vuotiaana 29. tammikuuta (J: 8. helmikuuta) 1696 Moskovassa ja hänet haudattiin Moskovan Kremliin Arkkienkelin katedraaliin.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
