From Wikipedia, the free encyclopedia
Hr. Ms. O 10 oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston vuonna 1926 palvelukseenotettu O 9 -luokan sukellusvene.
| Hr.Ms. O 10 | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Nederlandse Dok en Scheepsbouw Maatschappij |
| Kölinlasku | 24. joulukuuta 1923 |
| Laskettu vesille | 30. heinäkuuta 1925 |
| Palveluskäyttöön | 1. syyskuuta 1926 |
| Poistui palveluskäytöstä | 11. lokakuuta 1944 |
| Loppuvaihe | romutettu lokakuussa 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
526 t (pinnalla) 656 t (sukellus) |
| Pituus | 54,66 m |
| Leveys | 5,7 m |
| Syväys | 3,53 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottoria 450 bhp 2 × sähkömoottori 250 bhp |
| Nopeus |
12 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 29 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × 533 mm torpedoputki 3 × 17,7" torpedoputkea |
Alus tilattiin 9. elokuuta 1921 Nederlandse Dok en Scheepsbouw Maatschappijilta, missä köli laskettiin 24. joulukuuta 1923. Alus laskettiin vesille 30. heinäkuuta 1925 ja otettiin palvelukseen 1. syyskuuta 1926.[1]
Alus lähti 9. toukokuuta 1927 Nueuwediepistä Hr. Ms. O 11:n, Hr. Ms. Hertog Hendrikin, Hr. Ms. Z 5:n, Hr. Ms. Z 6:n, Hr. Ms. Z 7:n ja Hr. Ms. Z 8:n kanssa Norjaan, mistä osasto palasi 1. kesäkuuta. Saman osaston kanssa alus lähti koulutuspurjehdukselle Itämerelle, mistä palattiin Kattegatin kautta kotisatamaan 8. elokuuta.[1]
Alus lähti 16. heinäkuuta 1928 pienemmän osaston mukana Pohjanmerelle. Aiemmasta osastosta puuttuivat O 11 ja Z 8. Se vieraili Edinburghissa Skotlannissa ennen paluutaan kotisatamaan 28. heinäkuuta. Itämeren purjehduksella alus oli 8. heinäkuuta - 8. elokuuta 1929.[1]
Alus oli talven 1929-1930 NV Werkspoorin telakalla Amsterdamissa, jossa sille asennettiin Saksasta hankittu torpedoiden laukaisujärjestelmä. Uusi järjestelmä mahdollisti kuplattoman torpedolaukaisun. Järjestelmä todettiin kuitenkin testattaessa huonommaksi kuin Hollannin Itä-Intiassa testattavana ollut järjestelmä, joten se poistettiin.[1]
Alus vieraili 30. heinäkuuta 1930 Antwerpenissä Belgiassa Hr. Ms. O 9:n, Hr. Ms. Jacob van Heemskerckin ja Hr. Ms. Witte de Within kanssa. Alus osallistui 1. heinäkuuta - 7. elokuuta 1931 koulutuspurjehdukseen Itämerellä. Alus osallistui 4. toukokuuta - 20. kesäkuuta 1936 koulutuspurjehdukseen Itämerellä sisaralustensa, Hertog Hendrikin ja Z 5:n kanssa.[1]
Alankomaat aloitti 29. elokuuta 1939 liikekannallepanon, jolloin alus liitettiin O 9:n ja O 11:n kanssa rannikkodivisioonaan. Alus joutui 14. huhtikuuta 1940 Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentokoneen hyökkäyksen kohteeksi.[1]
Alus lähti 9. toukokuuta O 9:n kanssa Den Helderistä partiomatkalle Egmondin ja Bergenin välille. Seuraavana päivänä Saksa hyökkäsi Alankomaihin. Alukset palasivat 11. toukokuuta Den Helderiin. Seuraavana päivänä alukset lähtivät hinaaja Witte Zee / Bewaakingsvaartuig 5:n kanssa Portsmouthiin, jonne ne saapuivat 15. toukokuuta.[1]
Alus siirrettiin 17. toukokuuta Britannian kuninkaallisen laivaston alaisuuteen. Se partioi 29. toukokuuta - 1. kesäkuuta Kanaalissa. Alus lähti 2. kesäkuuta Portlandista maalialuksena harjoiteltaessa sukellusveneiden torjuntaa. Alus poistettiin partiojoukoista, koska sen akustoja ei kyetty lataamaan kunnolla lyhyiden öiden aikana. Alus siirrettiin 9. heinäkuuta O 9:n, O 23:n ja Z 6:n kanssa Rothesayhin ja saapuivat 11. heinäkuuta Milford Haveniin, mistä matka jatkui seuraavana päivänä. Osasto saapui 14. heinäkuuta Rothesayhin. Alus siirrettiin 19. heinäkuuta Glasgow'ssa telakalle, mistä se vapautui 29. heinäkuuta.[1]
Alus liitettiin 30. elokuuta 9. laivueeseen Dundeehen. Se siirrettiin 23.-26. maaliskuuta 1941 HMS St. Lenon saattamana Londonderrystä Falmouthiin, missä Alankomaiden laivastoministeri ja laivastonkomentaja vara-amiraali J. T. Fürstner tarkasti seuraavana päivänä aluksen miehistöineen.[1]
Alus määrättiin Brestin sataman valvontarenkaaseen, jonka tehtävänä oli estää Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin sekä raskaan risteilijän Prinz Eugenin pääsy merelle. Sukellusvene lähti 29. maaliskuuta kello 07.40 HMS Brecan Castlen saattamana HMS H44:n ja HMS H50 kanssa Falmouthista. Seuraavana päivänä se saapui Biskajanlahdelle valvonta-alueelleen, mutta polttoainepulan vuoksi alus joutui jättämään alueensa. HMS Spiron saattamana alus palasi 5. huhtikuuta Devonportiin, mistä se lähti 11. huhtikuuta FNFL La Moqususen saattamana O 9:n kanssa Rothesayhin. Kaksi päivää myöhemmin O 9 erkani osastosta siirtyäkseen Holyheadiin. O 10 saapui 14. huhtikuuta Rothesayhin.[1]
Alus lähti 16. joulukuuta kello 22 HMS H31:n kanssa ja HMS Boarhoundin saattamana Rothesaystä. Seuraavana päivänä saattajaksi saapui HMS Alecto, joka lähti paluumatkalle 19. joulukuuta Wolf Rockin länsipuolelta. Alus saapui 21. joulukuuta partiointialueelleen Biskajanlahdella. Seuraavana päivänä alus lähti paluumatkalle mahdollisesti moottorissa havaittujen ongelmien vuoksi ja saapui 24. joulukuuta Milford Haveniin, missä se siirrettiin telakalle.[1]
Alus lähti 26. joulukuuta Milford Havenista HMS Cutty Sharkin saattamana. Se jatkoi matkaansa yksin Wolf Rockin jälkeen, kun saattaja palasi satamaan. Alus saapui 29. joulukuuta partiointialueelleen Biskajanlahdella. Se kohtasi 1. tammikuuta 1942 Wolf Rockin luona HMS Otwayn ja Z 5:n. Osastoon liittyi seuraavana päivänä Milford Havenista O 9, minkä jälkeen ne lähtivät Rothesayhin. Osasto saapui 3. tammikuuta Rothesayhin.[1]
Alus lähti 10. helmikuuta HMS Alecton saattamana Biskajanlahdelle, mutta se määrättiin 12. helmikuuta Falmouthiin Saksan laivaston alusten murrettua saartorenkaan. O 10 saapui 13. helmikuuta Falmouthiin, mistä se lähti 17. helmikuuta paluumatkalle Rothesayhin HMS H34:n, FNFL Junon ja HMS Alecton kanssa. Osasto saapui 19. helmikuuta Rothesayhin.[1]
Alus lähti 13. toukokuuta HMS P46:n ja HMS P 614:n kanssa Hr. Ms. Jan Van Gelderin saattamana Shetlantiin Lerwickiin, jossa sukellusveneet täydennettiin 16.-17. toukokuuta. Alus lähti 18. toukokuuta Lerwickistä suojaamaan saattuetta PQ 16. Seuraavana yönä aluksella havaittiin konevika, jonka miehistö korjasi. Alus suojasi 21.-27. toukokuuta saattuetta. Seuraavana päivänä aluksen partiomatka loppui ja kotimatka alkoi. Alus saapui 1. kesäkuuta Lerwickiin.[1]
Alus lähti 4. toukokuuta 1943 Lerwickistä partiomatkalle Pohjois-Atlantille. Se saapui seuraavana päivänä toiminta-alueelleen. Lyhyet kesäyöt eivät mahdollistaneet veneen akkujen lataamista täyteen yöllä. Aluksella havaittiin 10. toukokuuta konerikko, jonka miehistö sai kuitenkin korjattua. Uusi vika havaittiin 13. toukokuuta, minkä seurauksena alus määrättiin palaamaan satamaan. Seuraavana päivänä Catalina-lentovene ohjasi HMS Chiddingfoldin rikkoutuneen sukellusveneen luokse. Hävittäjä suojasi sukellusveneen kohti satamaa ja seuraavana päivänä suojaksi tulivat vielä HMS Brecon, HMS Bressenden ja HMS Celia, minkä jälkeen Brecon otti veneen hinaukseen. HMS Halcyon otti 14. toukokuuta aluksen hinaukseen. Osasto saapui 16. toukokuuta Bressayn majakalle, missä kolmen moottoripurren piti otti sukellusvene hinaukseen. Veneen akuissa oli kuitenkin tarpeeksi virtaa, jotta se kykeni omin voimin siirtymään Lerwickiin.[1]
Lerwickissä ei ollut tarvittavia varaosia, joten alus lähti 26. toukokuuta HMS Surfin kanssa FNFL La Capricieusen saattamina Rothesayhin, jossa sukellusvene siirrettiin korjattavaksi. Ensimmäinen merilordi A. V. Alexander ja sukellusveneiden komentaja Sir Max Horton tarkastivat 13. kesäkuuta Rothesayssa O 9:n ja O 10:n miehistöt. Aluksen miehistö oli 26. kesäkuuta kaikuluotain koulutuksessa.[1]
Alus siirrettiin maaliveneeksi koulutettaessa sukellusveneidentorjuntaa. Alus poistettiin 11. lokakuuta 1944 palveluksesta. Saksa antautui 8. toukokuuta 1945. Kesäkuun alussa se hinattiin Rotterdamiin. Alus poistettiin syyskuussa 1946 laivastoluettelosta ja myytiin lokakuussa romutettavaksi 61 666 guldenilla.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
