alankomaalainen tykkivene From Wikipedia, the free encyclopedia
Hr. Ms. Flores (runkonumerot F66, N1 ja F803) oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston Flores-luokan tykkivene.
| Hr. Ms. Flores | |
|---|---|
 Hr. Ms. Flores |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Mij Feijenoord, Schiedam |
| Kölinlasku | 13. tammikuuta 1925 |
| Laskettu vesille | 15. elokuuta 1925 |
| Palveluskäyttöön | 25. maaliskuuta 1926 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 12. marraskuuta 1968 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 480 t (standardi) 1 822 t (kuormattu) |
| Pituus | 75,6 m |
| Leveys | 11,5 m |
| Syväys | 3,6 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 15 solmua |
| Miehistöä | 145 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × 150 mm No.7 -tykkiä 1 × 75 mm tykki 4 × .50" konekivääriä |
Alus tilattiin Mij Feijenoordilta Schiedamista ja sen köli laskettiin 13. tammikuuta 1925. Alus laskettiin vesille 15. elokuuta 1925 ja se otettiin palvelukseen 25. maaliskuuta 1926.[1]
Alus lähti 15. elokuuta 1926 Den Helderistä Hollannin Itä-Intiaan yhdessä sisaraluksensa Hr. Ms. Soemban kanssa. Alukset matkasivat Sevillan, Tunisin, Port Saidin, Adenin ja Colombon kautta ja ne saapuivat Sabangiin 10. elokuuta. Alus ajoi 27. lokakuuta matalikolle.[1]
Flores ja Soemba lähtivät 5. maaliskuuta 1927 koulutuspurjehdukselle Singaporeen ja Saigoniin. Purjehdus päättyi Bataviaan 28. maaliskuuta. Alus saattoi 24.-29. lokakuuta hallituksen purtta Zuiderkruisia matkalla Haipongiin, Saigoniin ja Bangkokiin.[1]
Alus valtasi 2. lokakuuta 1937 japanilaisaluksen, joka kieltäytyi pysähtymästä tarkastettavaksi. Japanilainen merimies surmasi kaksi Floresin miehistönjäsentä ennen kuin hänet ammuttiin. Alus oli laivastovierailulla Australiassa 11. tammikuuta - 25. maaliskuuta 1938. Alus lähti 12. joulukuuta 1939 Suezin kautta Alankomaihin ja se saapui Den Helderiin 3. helmikuuta 1940. Alankomaiden ollessa puolueeton alus saattoi saksalaisia kauppa-aluksia Alankomaiden rannikkovesillä.[1]
Saksa aloitti 10. toukokuuta 1940 hyökkäyksensä Alankomaihin. Hyökkäyksen alkaessa Flores oli Vlissingenissä ja se sai käskyn siirtyä kohti Rotterdamia, jossa saksalaiset laskuvarjojoukot olivat vallanneet avainkohteet kuten Waalhavenin lentotukikohdan. Käsky kuitenkin peruutettiin, kun vastaavan käskyn saanut hävittäjä Hr. Ms. Van Galen oli uponnut ilmahyökkäyksessä. Alus sai 14. toukokuuta käskyn siirtyä Oosterscheldeen tukeakseen Zuid-Bevelandin puolustusta. Alus joutui matkalla useaan ilmahyökkäykseen kärsimättä vaurioita. Siirtyessään toiseen tulitukitehtävään ilmapommituksessa aluksen läpäisivät sirpaleet, jotka vaurioittivat vasemman puoleista potkurin akselia. Miehistö ei kyennyt korjaamaan vaurioita ja alus joutui siirtymään seuraavana päivänä Zeebrüggeen.[1]
Alankomaat antautui ehdoitta 15. toukokuuta, mutta Zeeland jäi rauhanteon ulkopuolelle. Alankomaiden maavoimien käskettiin jatkaa puolustustaistelua ja Zeebrüggessa olevaa Floresia ei kyetty korjaamaan. Alus siirtyi Dunkerqueen, josta se lähti 17. toukokuuta edelleen Doveriin miinalaiva Hr. Ms. Van Meerlantin kanssa. Alukset saapuivat määränpäähänsä seuraavana päivänä.[1]
Alus liitettiin Thamesin paikallispuolustus laivueeseen, kunnes se lähti 1. kesäkuuta vartiolaivaksi Sheernessiin. Alus oli vartiolaivana 15. marraskuuta 1941 asti suojaten toisinaan alueella matkanneita itärannikon saattueita.[1]
Alus siirrettiin 28. elokuuta 1941 kunnostettavaksi Chathamin telakalle, jossa sen ilmatorjuntaa lisättiin. Alukselle asennettiin 40 millimetrin pom-pom ja kaksi nelipiippuista Bolton Paul .303" ilmatorjuntakonekivääriä. Hotchkiss konekiväärien määrä kasvatettiin kahdesta neljään. Alus vapautui telakalta 18. syyskuuta.[1]
Alus siirtyi 11. tammikuuta 1943 Newcastleen. Se poistettiin 19. huhtikuuta saattuetehtävistä ja se aloitti valmistautumisen Välimerelle siirtymiseen. Alus lähti 4. kesäkuuta Gourockista Skotlannista Välimerelle suojaten 84 aluksen saattuetta. Alus matkasi Gibraltarin, Algerin ja Maltan kautta Cape Passeroon. Alus suojasi heinäkuussa saattuetta MWF36 ja se suojasi joukkojen maihinnousua Cape Passeroon.[1]
Alus sijoitettiin 9. heinäkuuta Sisilian itärannikon Bark East -sektorin tulitukiosastoon. Seuraavana päivänä alus osallistui Sisilian maihinnousuun operaatio Huskyyn, jolloin se tulellaan vaiensi nelitykkisen saksalaisten miehittämän rannikkotykistöpatterin. Tutkimus osoitti yhden rannikkopatterin tykeistä saaneen täysosuman ja muiden tykkien ympärille pudonneen kranaatteja.[1]
Flores vaurioitui 19.-20. heinäkuuta välisenä yönä lähelle osuneesta pommista ollessaan ankkurissa Augustassa. Vaikka vauriot olivat pahoja, ne eivät seuraavana aamuna estäneet aluksen lähtöä kolmen Britannian kuninkaallisen laivaston aluksen kanssa lähelle Cataniaa tulitukitehtäviin. Tehtävässä alus joutui raskaan rannikkopatterin tuleen, mutta onneksi kranaatit eivät osuneet alukseen.[1]
Alus avusti 23. heinäkuuta hävittäjälaivuetta, joka oli havainnut sukellusveneen. Alus tulitti pintaan noussutta sukellusvenettä. Alus osallistui 3.-17. elokuuta Messinansalmen ja Catanianlahden operaatioihin, joista vapauduttuaan se täydensi varastojaan ja sille tehtiin korjaustöitä Maltalla.[1]
Alus osallistui 3. elokuuta - 11. syyskuuta Salernon maihinnousuun operaatio Avalancheen. Se oli aluksi liitetty harhautusjoukko 80.4:ään, jonka tehtävänä oli tulittaa Ventotenen ja Ischian saaren puolustajia. Myöhemmin alus kuului tykiryhmä 81.5:een, jonka mukana se tuki maajoukkoja lähellä Paestumia tuhoamalla saksalainen tykistöpatteri ja metsään piiloutuneet panssarivaunut. Alus saattoi miinaan ajaneen monitori HMS Abercrombien Maltalle.[1]
Alus vaurioitui 11. syyskuuta ilmahyökkäyksessä. Pommi räjähti keulan vieressä ja toinen pommi lähellä kylkeä. Alus nousi vedestä keinuen voimakkaasti. Suurimmat vauriot tulivat konehuoneeseen ja erilaisiin mekaanisiin järjestelmiin. Seuraavana päivänä vetäydyttyään alueelta alus oli korjattavana Palermossa aina 27. syyskuuta asti.[1]
Alus osallistui 13. lokakuuta operaatio Stanleyyn suojaten 5. armeijaa, joka ylitti Volturnon. Alus tulitti saksalaisten ryhmityksiä. Iltapäivällä Flores ja kaksi hävittäjää joutuivat kahdeksan syöksypommittajan maaleiksi, jolloin hävittäjät kärsivät tappioita. Flores tulitti 12.-13. joulukuuta välisenä yönä Gaetan ympäristöä ja Garglianon rantoja.[1]
Alus osallistui 22.-27. tammikuuta 1944 Anzion maihinnousuun operaatio Shingleen, jonka aikana se ei sisaraluksensa kanssa joutunut mukaan varsinaisiin taistelutehtäviin. Alus määrättiin 27. tammikuuta Aleksandriaan huollettavaksi, mistä se vapautui 30. tammikuuta. Alus viipyi Sorrenton lähellä kaksi seuraavaa päivää, kunnes se 4.-8. helmikuuta tulitti operaatio Formiassa Italian rannikon kohteita Gaetanlahden alueella kahdeksan eri kertaa. Tulitoiminnan aikana RAF:n Spitfire teki pakkolaskun aluksen lähistölle, jolloin merijalkaväen sotilas hyppäsi veteen noutamaan lentäjää. Vaikka lentäjä saatiin pelastettua, hän menehtyi myöhemmin saamiinsa vammoihin. Operaatiosta vapauduttuaan aluksen tykit eivät enää soveltuneet maakohteiden ampumiseen. Niillä oli ammuttu jo 600 laukausta, mikä oli 400 enemmän kuin tykkien eliniäksi oli laskettu. Alus lähti 25. helmikuuta sisaraluksensa kanssa Maltalta Gibraltarin kautta Britteinsaarille huollettavaksi.[1]
Alus saapui 12. maaliskuuta Plymouthiin, mistä se jatkoi seuraavana päivänä matkaansa Portsmouthiin. Alus siirrettiin Portsmouhin telakalle, mistä se vapautui 23. toukokuuta. Alukselle asennettiin uudet tykinputket käytöstä poistetulta risteilijä Hr. Ms. Sumatralta.[1]
Alankomaiden meriministeri vara-amiraali Furstner vieraili aluksella 16. maaliskuuta yhdessä esikuntapäällikkönsä kontra-amiraali Termijtelenin kanssa. Alankomaiden kuningatar Wilhelmina vieraili aluksella 22. maaliskuuta, jolloin muutamille miehistönjäsenille jaettiin kunniamerkit aiemmista toimista.[1]
Normandian maihinnousun alettua alus osallistui 6. kesäkuuta tulitukitehtäviin. Se kuului Itäiseen osastoon ja tulitti yhdessä HMS Belfastin ja HMS Diademin kanssa saksalaisten Arromanches III:ksi nimettyä patteria, jonka kalustona oli 75 millimetrin tykit. Patteri saatiin vaiennettua. Seuraavana päivänä alus oli täydennettävänä Portsmouthissa ennen siirtymistään Gold-sektorille. Alus siirtyi 12. kesäkuuta Sword-sektorille, missä se oli 30. kesäkuuta saakka lukuun ottamatta kahta täydennysmatkaa Portsmouthiin. Se oli levossa ja täudennettävänä Portsmouthissa 17.-19. kesäkuuta. Alus oli alueella jatkuvasti saksalaisten rannikkopatterien tulessa, kunnes se palasi 30. kesäkuuta Portsmouthiin.[1]
Aluksen tykit vaihdettiin 1. heinäkuuta jälleen uusiin Sumatralta otettuihin. Korjaus valmistui 6. heinäkuuta, minkä jälkeen se palasi Normandian rannikolle Juno-sektorille 21. heinäkuuta. Se myös kävi tulittamassa Sword-sektorin kohteita. Alus tulitti 26. heinäkuuta Saksan tykistöasemia lähellä Le Point Hommea. Tulenjohtamisesta huolehti lentokone. Alus palasi 7. elokuuta Portsmouthiin ja se vastaanotti 3. syyskuuta viestin siirtoarmeijaan liittämisestä.[1]
Alus siirtyi 6. syyskuuta Lontooseen, jossa se kiinnittyi Shadwell Basiniin 8. syyskuuta. Alus viipyi ankkuripaikalla vuoden 1946 alkuun. Sodan aikana alus saattoi 3 070 alusta, joista 2 690 ollessaan Englannin itärannikolla.[1]
Alus lähti 29. maaliskuuta 1946 Rotterdamiin, minne se saapui 1. huhtikuuta. Alus oli Rotterdamissa sukellusvenemiehistöjen majoitusaluksena, mistä vapauduttuaan se oli lauttana Rotterdamin Lontoon välillä huhtikuuhun 1947. Kuljetustehtävästä vapauduttuaan se palasi majoituskäyttöön eri satamiin.[1]
Alus luokiteltiin vuonna 1951 fregatiksi, jolloin sen runkonumeroksi F803. Alus poistettiin 1955 alusluettelosta ja se muutettiin majoitusalukseksi. Se palautettiin 1. toukokuuta palvelukseen Vlissingenissä runkonumerolla A877.[1]
Alus nimettiin heinäkuussa 1960 uudelleen Hr. Ms. Van Speykiksi. Uudelleennimeäminen perustui lakiin, jonka mukaan laivastossa tuli olla Van Speijkin mukaan nimetty alus. Hr. Ms. Jacob van Heemskerck vapautti 1963 aluksen majoitustehtävästä, minkä jälkeen se makasi ankkurissa Den Helderissä.[1]
Aluksen nimi palautettiin 5. maaliskuuta 1965 Floresiksi, kun telakalla rakenteilla ollut fregatti laskettiin vesille ja se nimettiin Van Speykiksi. Flores poistettiin 26. elokuuta 1968 alusluettelosta ja se myytiin romutettavaksi 12. marraskuuta Frans Rijsdijkille 161 260 florentilla. Hendrijk Ido Ambacht romutti aluksen.[1]
Aluksen päällikköinä olivat[1][2]:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
