From Wikipedia, the free encyclopedia
Hope Amelia Solo (s. 30. heinäkuuta 1981 Richland, Washington) on yhdysvaltalainen jalkapallomaalivahti. Hän edustaa Women’s Professional Soccer -sarjassa Saint Louis Athleticaa.
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Hope Amelia Solo | |
| Syntymäaika | 30. heinäkuuta 1981 | |
| Syntymäpaikka | Richland, Washington, Yhdysvallat | |
| Pelipaikka | maalivahti | |
| Pituus | 175 cm | |
| Seura | ||
| Seura |  St. Louis Athletica | |
| Pelinumero | 1 | |
| Junioriseurat | ||
| 1996–1999 1999–2002 |
Richland High School Bombers University of Washington Huskies | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 2003 2004 2005 2009–2010 2010 2011 2012 2013- |
Philadelphia Charge Göteborg Olympique Lyon St. Louis Athletica Atlanta Beat magicJack Seattle Sounders Seattle Reign |
8 (0) 19 (0) 7 (0) 23 (0) 16 (0) 4 (0) 3 (0) 34 (0) |
| Maajoukkue | ||
| 2000– | Yhdysvallat |
177 (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.
| ||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Yhdysvallat | |||
| Naisten jalkapallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Peking 2008 | jalkapallo | |
| Kultaa | Lontoo 2012 | jalkapallo | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Kanada 2015 | jalkapallo | |
 Hopeaa | Saksa 2011 | jalkapallo | |
Solo syntyi Richlandissa, Washingtonissa. Hänen vanhempansa erosivat Solon ollessa 6-vuotias. Jäätyään asumaan äitinsä luokse yhdessä veljensä kanssa hän opiskeli Richlandin high schoolissa ja myöhemmin Washingtonin yliopistossa. Vanhempiensa erosta huolimatta hän piti isästään, joka oli entinen sotaveteraani. Jeffrey Solo asui jonkun aikaa kodittomana Seattlen kaduilla ennen kuin menehtyi sydänkohtaukseen 15. kesäkuuta 2007.[1]
Solo aloitti jalkapalloilemisen 15-vuotiaana ja pelasi aluksi hyökkääjänä lähes koko high schoolissa vietetyn ajan. Hän teki tuona aikana 109 maalia johdattaen Richland High School Bombersin kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen vuosien 1996–1998 aikana sekä osavaltion mestaruuteen.[2] Siirtyessään opiskelemaan Washingtonin yliopistoon Solo vaihtoi myös pelipaikkaa hyökkääjästä maalivahdiksi. Hän nousi joukkueensa kaikkien aikojen tilastoissa kärkeen nollapeleissä, torjunnoissa ja päästettyjen maalien keskiarvossa.[1] Solo valittiin myös neljä kertaa tähdistökentälliseen. Siitä huolimatta Solo halusi pelata mieluummin hyökkääjänä kuin maalivahtina.
Vuonna 2003 Philadelphia Charge varasi Solon joukkueeseensa, jossa hänen kautensa ei mennyt odotetulla tavalla, koska hän kärsi loukkaantumisista pitkin kautta. Hän pelasi WUSA:n sarjassa vain kahdeksan ottelua. Sarjan lopetettua toimintansa kauden päätteeksi Solo siirtyi pelaamaan vuodeksi Ruotsin Damallsvenskaniin Kopparbergs/Göteborg FC:hen. Hän oli joukkueensa ykkösmaalivahti pelattuaan 22 ottelusta 19. Joukkue sijoittui sarjassa neljänneksi.[3] Seuraavaksi Solo matkasi Ranskaan Lyonin riveihin tammikuussa 2005, jolloin hän oli yksi kuudesta joukkueeseen siirtyneistä yhdysvaltalaispelaajista.[4] Kauden päätteeksi joukkue sijoittui sarjassa kolmanneksi.[5] Vuodet 2006–2008 Solo keskittyi pelaamaan maajoukkueessa ennen kuin palasi takaisin seurajoukkuetasolle St. Louis Athletican riveihin kaudella 2009.
Maajoukkueeseen Solo päätyi vuonna 2000 pelatessaan vielä collegessa, Washingtonin yliopistossa. Hänet nimettiin olympiajoukkueeseen vuonna 2004, ja vuotta myöhemmin hän pelasi Yhdysvaltain maajoukkueen ykkösmaalivahtina. Solo muun muassa piti maalinsa puhtaana 1054 minuutin ajan, joka lopulta katkesi 4-1 voittoon Ranskaa vastaan Algarve Cupissa. Solo pelasi ensimmäiset MM-kisansa vuoden 2007 Kiinan MM-kisoissa. Kisojen aikana hän pelasi aina puolivälieriin asti, kunnes Yhdysvaltojen valmentaja Greg Ryan päätti peluutta semifinaalissa Brasiliaa vastaan kokenutta Briana Scurrya. Scurrylla oli menestyksekäs historia Brasilia vastaan pelatuissa otteluissa, mutta hän ei ollut tuolloin pelannut yhtään kokonaista ottelua kolmeen kuukauteen. Yhdysvallat hävisi ottelun 4-0, ja Solo kritisoi ottelun jälkeen valmentajansa päätöstä. Valmentaja Greg Ryan ilmoitti 29. syyskuuta 2007, ettei Solo enää kuuluisi maajoukkueeseen eikä täten pelaisi pronssiottelussa Norjaa vastaan. Yhdysvallat voitti pronssiottelun 1-4. Solo kuitenkin nimettiin Yhdysvaltain maajoukkueeseen maailman cupin kiertueelle, mutta hän ei pelannut ainuttakaan ottelua. Valmentajana toiminut Ryan peluutti Briana Scurrya ensimmäisessä ja kolmannessa ottelussa ja toisessa Nicole Barnhartia.
Vuonna 2008 tammikuussa Yhdysvaltain naisten maajoukkue rakennettiin uudelleen tulevia olympialaisia varten. Samalla valmentaja Greg Ryan jätti tehtävänsä edellisen kauden päätteeksi, kun hänen sopimustaan ei jatkettu. Tämä tarkoitti myös uutta mahdollisuutta Solon maajoukkueuralla, kun hänet nimettiin olympiajoukkueeseen 23. kesäkuuta 2008. Hän myös voitti maansa kanssa olympiakultaa, kun Yhdysvallat voitti loppuottelussa Brasilian jatkoajalla maalein 1-0.
Vuoden 2011 MM-kilpailuissa Solo saavutti MM-hopeaa maajoukkueen ykkösmaalivahtina[6] ja hänet valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi sekä kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi.[7] Lontoossa 2012 hän voitti toistamiseen olympiakultaa[8] ja Kanadassa 2015 ensimmäisen maailmanmestaruutensa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
