Hilja Ilma Gestrin (o.s. Kainulainen, 28. huhtikuuta 1882 Kuhmoniemi – 14. elokuuta 1963 Tampere) oli suomalainen arkkitehti. Hän suunnitteli Tampereen taidemuseolle tilat vuonna 1930.[1]
| Hilja Gestrin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Hilja Kainulainen |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1882 Kuhmoniemi |
| Kuollut | 14. elokuuta 1963 (81 vuotta) Tampere |
| Ammatti | arkkitehti[1] |
| Vanhemmat |
Petter Johan Kainulainen Helena Kainulainen |
| Puoliso | Werner Gestrin |
| Lapset |
Marjatta Laosmaa[2] Vappu Paloheimo[2] |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Tampereen taidemuseon toimitilat (1930) |
| Tunnustukset | Tampereen Taideyhdistyksen kunniajäsen (1948)[3] |
Hilja Kainulainen oli lähtöisin Tuupalasta Kuhmoniemeltä (nyk. Kuhmo). Hänen vanhempansa olivat kauppias Petter Johan Kainulainen (1843–1892) ja emäntä Helena Maria Kainulainen (o.s. Horttanainen, 1852–1934). Parilla oli yhdeksän lasta. Perheen kotitalo toimii nykyään museona.[4][5][6]
Kainulainen meni Kuhmoniemellä kansakouluun, jonka jälkeen hän jatkoi koulunkäyntiä Kuopiossa. Lukion Kainulainen kävi Oulussa, ja ylioppilastutkintonsa hän suoritti vuonna 1902. Seuraavana vuonna Kainulainen siirtyi Helsinkiin, missä hän ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Suomen polyteknillisessä opistossa hänen opiskelutovereihinsa kuuluivat muun muassa Vietti Nykänen, Sigurd Savonius ja Ivar Thomé.[5]
Arkkitehtiopintojensa ohessa Kainulainen osallistui piirustus- ja maalaustunneille Ateneumissa ja yliopiston piirustussalissa. Häntä kiinnosti erityisesti akvarellimaalaus, josta tuli hänen elinikäinen harrastuksensa. Hän oli haaveillut vapaan taiteilijan ammatista.[7][8]
Kainulainen valmistui arkkitehdiksi oivallisin arvosanoin (”diplomilla”) vuonna 1907.[8]
Valmistuttuaan Kainulainen muutti Tampereelle. Siitä tuli hänen pysyvä kotikaupunkinsa.[5]
Wivi Lönnin apulainen
Vastavalmistunut arkkitehti pääsi heti työskentelemään Tampereella Wivi Lönnin arkkitehtitoimistossa. Kainulainen toimi piirtäjänä ja avusti Lönniä muun muassa Tampereen paloaseman ja Pispalan rukoushuoneen suunnittelussa. Tampereen kauppaoppilaitoksen kilpailupiirustukset ovat mahdollisesti Kainulaisen puhtaaksi piirtämiä. Lönn arvosti kovasti Kainulaisen työpanosta, sillä hänen toimistolleen oli kasautunut paljon töitä vuosiksi 1907–1911. Lönn on sanonut ihailleensa ”tavattomasti” tunnollista ja ahkeraa työntekijäänsä. Kainulainen puolestaan on luonnehtinut Lönniä innostavaksi työnantajaksi, joka osasi olla paitsi toimelias ja vaativa myös huumorintajuinen.[7][8][9]
Kun Lönn vuonna 1911 lopetti työskentelyn Tampereella ja muutti Jyväskylään, Kainulaisen työ arkkitehtuurin parissa keskeytyi.[2][9]
Avioliitto ja lapset
Vuonna 1911 Kainulainen meni naimisiin liikemies-valokuvaaja Werner Mauritz Gestrinin (1876–1952) kanssa. Pariskunnan ensimmäinen yhteinen koti sijaitsi Pikkupalatsin ensimmäisessä kerroksessa. Aikaisemmin Kainulainen oli asunut Commercen talossa leskirouva Jenny Wikanderin luona. Avioiduttuaan Hilja Gestrin jättäytyi työelämästä ja keskittyi perheenäidin rooliin. Gestrinit saivat kaksi tytärtä: Marjatta Clara Helena syntyi vuonna 1912 ja Vappu Ilma Maurica vuonna 1916. Marjatasta tuli myöhemmin äitinsä tavoin arkkitehti, Vappu puolestaan kouluttautui sairaanhoitajaksi.[10][11]
Vuonna 1924 Gestrinit muuttivat Pikkupalatsista Sumeliuksen taloon, jossa he asuivat 12 vuotta. Heidän viimeinen kotinsa sijaitsi Säästöpankintalossa.[2]
Taideyhdistyksen aktiivi
Hilja Gestrin toimi aktiivisesti Tampereen Taideyhdistyksessä. Hän liittyi jäseneksi vuonna 1909 ja toimi yhdistyksen rahastonhoitajana vuosina 1911–1943. Kun Tampereen vanha kruununmakasiini päätettiin 20- ja 30-luvun taitteessa muuttaa taideyhdistyksen ylläpitämäksi taidemuseoksi, rakennuksen muutospiirustukset annettiin johtokunnan jäsenen Hilja Gestrinin tehtäväksi. Yhdistyksellä ei ollut varaa järjestää suunnittelukilpailua.[7][13][14]
Taidemuseon suunnittelussa Gestriniä avusti taiteilija Gabriel Engberg, jolla oli museotilojen asiantuntemusta. Piirustukset valmistuivat vuonna 1930. Kruununmakasiinin sisätilat uusittiin kokonaan, mutta rakennuksen ulkoasuun Gestrin teki vain vähäisiä muutoksia. Hän suunnitteli museon viereen myös uuden piharakennuksen, johon tuli vahtimestarin asunto ja museon lämpökeskus. Taidemuseon vihkiäisiä juhlittiin lokakuussa 1931.[15][16] Tampereen taidemuseon edessä oleva kuja on nimetty Hilja Gestrinin kujaksi taidemuseon asemakaavan uudistuksen yhteydessä vuonna 2024.[17]
Muita työtehtäviä ja harrastuksia
Arkkitehdin työn lisäksi Hilja Gestrin toimi jonkin aikaa opettajana. Hän opetti piirustusta Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa (nyk. Tampereen yhteiskoulun lukio) vuosina 1920–1922 ja 1930–1932. Lisäksi hän opetti eri aineita Tyttöjen ammattikoulussa.[9][18]
Gestrinillä oli kuvataiteiden ohella myös muita kulttuuriharrastuksia, muun muassa musiikki. Nuorena hän oli saanut Oulussa pianonsoiton opetusta, ja aikuisena hän soitti Ilmari Weneskosken johdolla viulua. Säveltäjä Oskar Merikanto kuului Gestrinien tuttavapiiriin ja vieraili heidän kotonaan useita kertoja.[19][20]
Gestrin kuoli Tampereella kesällä 1963. Hänet on haudattu Gestrinien sukuhautaan Kalevankankaalle. Suvun hautamuistomerkki on tehty mustasta dioriitista, ja se on Hilja Gestrinin suunnittelema.[15][21]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
