Remove ads
Herukat eli viinimarjat (Ribes) on herukkakasvien (Grossulariaceae) heimon ainoa suku. Lajit kasvavat luonnonvaraisina pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä.
| Herukat | |
|---|---|
 Lännenpunaherukka (Ribes rubrum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Herukkakasvit Grossulariaceae |
| Suku: |
Herukat Ribes L. |
| Katso myös | |
Herukat ovat kesävihantia tavallisesti yksikotisia pensaita. Lehdet kasvavat kierteisesti ja ovat tavallisesti hammaslaitaisia. Kukinto on tavallisesti terttu. Kukat voivat olla vihertäviä, keltaisia, punaisia tai harvoin valkoisia. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat tavallisesti paljon suurempia kuin terälehdet. Kukkapohjus on maljamainen, kellomainen tai putkimainen. Hedelmä on pallomainen pohjusmarja.[1]
Punaherukat
Marjakasvina viljellyt punaherukkalajit muodostavat lajiryhmän, punaherukkaryhmän (Ribes rubrum -ryhmä). Siihen kuuluvat lännenpunaherukka, alppipunaherukka, pohjanpunaherukka, kartanonpunaherukka ja hollanninpunaherukka.[2][1][3]
- kartanonpunaherukka (Ribes × houghtonianum, lännen- ja pohjanpunaherukan risteymä)
- hollanninpunaherukka (Ribes × pallidum, alppi- ja pohjanpunaherukan risteymä)
- alppipunaherukka (Ribes petraeum)
- lännenpunaherukka (Ribes rubrum)
- tarhapunaherukat (Ribes Rubrum-ryhmä), lajikeryhmään kuuluvat jalostetut punaherukan ja valkoherukan lajikkeet.
- pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)
- idänpunaherukka (R. spicatum subsp. hispidulum)
- lapinpunaherukka (R. spicatum subsp. lapponicum)
- lehtopunaherukka (R. spicatum subsp. spicatum)
Lajeja ja lajikkeita
Suomessa viljeltyjä herukkalajeja, risteymiä ja lajikkeita ovat myös:[3][4][2]
- taikinamarja (Ribes alpinum)
- amerikanherukka (Ribes americanum)
- kultaherukka (Ribes aureum)
- silokultaherukka (var. aureum)
- villakultaherukka (var. villosum)
- herukkakarviainen eli karukka (Ribes × culverwellii) (mustaherukan ja karviaisen risteymä)
- harokarviainen (Ribes divaricatum)
- lamoherukka eli pikkuherukka (Ribes glandulosum)
- rusoherukka (Ribes × gordonianum)
- mattoherukka (Ribes laxiflorum)
- mustaherukka (Ribes nigrum)
- viherherukka (mustaherukan vihreämarjaiset lajikkeet)
- lumiherukka (Ribes niveum)
- tarhakarviainen (Ribes × rusticum) (itäamerikankarviaisen ja hillokarviaisen risteymä)
- ruusuherukka (Ribes sanguineum)
- karviainen eli hillokarviainen (Ribes uva-crispa)
- nystykarviainen (var. sativum)
- keltakarviainen (var. uva-crispa)
- karviainen eli tarhakarviainen (Ribes Uva-crispa-ryhmä), lajikeryhmään kuuluvat risteytetyt karviaislajikkeet.
Muita herukkalajeja:
- Ribes aciculare – neulakarviainen
- Ribes alpestre – himalajankarviainen
- Ribes cereum – vahakarviainen
- Ribes dikuscha – jokiherukka
- Ribes hirtellum – itäamerikankarviainen
- Ribes japonicum – japaninherukka
- Ribes komarovii – tähkäherukka
- Ribes lacustre – pikiherukka
- Ribes latifolium – vaahteraherukka
- Ribes mandshuricum – heloherukka
- Ribes maximowiczianum – hehkuherukka
- Ribes oxyacanthoides – vuoristokarviainen
- Ribes pallidiflorum – huopaherukka
- Ribes sachalinense – sahalininherukka
- Ribes speciosum[5]
- Ribes ussuriense – ussurinherukka
- Ribes warszewiczii – samettiherukka [4]
Remove ads
- herukka-aamukoi eli herukkakoi (Lampronia capitella)
- viinimarjakoisa (Zophodia grossulariella)
Tihkumista tai valumista merkitsevästä sanasta herua johdettu herukka on alkujaan murresana, jonka professori Toivo Rautavaara vakiinnutti yleiseen käyttöön.[6][7] Vanhempi nimitys kasville on suomen kielessä ollut siestar, joka on säilynyt paikannimessä Siestarjokilähde? ja useissa muissa itämerensuomalaisissa kielissä: virossa sana tunnetaan muodossa sõstar, vatjassa ses(s)ar, vepsässä sestrikäine ja lyydissä sestroi sekä inkeroisessa sēstara tai sēstarain. Virosta sana on lainattu myös latviaan muodossa zusteri (josta on peräisin liivin sustriń), tarkemmin määrittelemättömästä itämerensuomalaisesta kielimuodosta taas venäjään muodoissa sestreníca ja sestrjanka. Epävarmoja vastineita on esitetty myös mordvasta (ersä tšukštorov, mokša šukštəru), marista (śepter) ja udmurtista (suter) sekä kauempaakin hantista ja mansista asti.[8]
Satakunnan ja Hämeen murteissa herukan nimitys on ollut oivukka, Etelä- ja Kaakkois-Hämeessä on puhuttu ojukasta ja Kymenlaakson tienoilla ojamarjasta. Kirjakielessä on aiemmin käytetty myös etelähämäläistä muotoa ojuke. Muita murteellisia mustaherukan nimityksiä ovat esimerkiksi kollinmarja, vitsamustikka, ämmäkkä ja Ruotsiin pohjautuva ruottukka.[7] Puhekielessä yleinen herukan nimitys viinimarja viittaa marjojen käyttöön juomien valmistuksessa ja on suora käännös marjan ruotsinkielisestä nimestä vinbär.[6]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads