brittiläinen sotamarsalkka From Wikipedia, the free encyclopedia
Horatio Herbert Kitchener, Kitchenerin 1. jaarli (24. kesäkuuta 1850 – 5. kesäkuuta 1916) oli irlantilaissyntyinen brittiläinen sotamarsalkka, diplomaatti ja valtiomies, joka tunnetaan Britanniassa yleisesti lordi Kitchenerinä.
| Herbert Kitchener | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1850 Ballylongford |
| Kuollut | 5. kesäkuuta 1916 Pohjanmeri |
| Kansalaisuus | Iso-Britannia |
| Arvonimi | The Right Honourable |
| Sotilashenkilö | |
| Sotilasarvo | sotamarsalkka |
Kerryn kreivikunnassa Irlannissa syntynyt Kitchener opiskeli Sveitsissä ja Royal Military Academyssä Woolwichissa. Hän liittyi pioneerijoukkoihin Royal Engineersiin ja palveli vuosina 1874–1885 Palestiinassa, Kyproksella ja Sudanissa. Hän osallistui Gerald Grahamin retkikunnan epäonniseen yritykseen vapauttaa 1884–1885 kenraali Gordonin joukot Khartumista. Hänet nimitettiin vuonna 1886 Itä-Sudanin kuvernööriksi. Vuoden 1898 voitto al-Mahdin joukoista Omdurmanin taistelussa ja Khartumin takaisinvaltaus toivat Kitchenerille Sudanin kuvernöörin aseman ja kansallissankarin maineen. Hän sai kunnianimen Lord Kitchener of Khartoum.[1]
Buurisodassa (1899–1902) Kitchener oli aluksi sotamarsalkka Frederick Robertsin esikuntapäällikkö ja myöhemmin komentaja. Hän vastasi buurien sissisotaa vastaan käytetyistä strategioista, kuten siviilien säilytykseen käyttöön otetuista lähes ensimmäisistä keskitysleireistä. Hänen raa’at otteensa siviiliväestöä kohtaan saivat monet poliitikot arvostelemaan häntä. Palattuaan Britanniaan 1902 hän sai varakreivin aatelisarvon 1902. Buurisodan jälkeen Kitchener toimi vuosina 1902–1911 armeijan komentajana Intiassa ja 1911–1914 prokonsulina Egyptissä, ja hän sai 1914 jaarlin arvon. Suursodan aattona hän oli Britannian kuuluisin sotilas[1].
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä pääministeri Asquith nimitti Kitchenerin 5. elokuuta 1914 sotaministeriksi.[2] Hän oli ensimmäinen tässä virassa ollut sotilas. Alusta saakka Kitchener näki vastoin yleistä mielipidettä, että sodasta tulisi pitkä, mahdollisesti kolmivuotinen. Hän päätti luoda maalle vapaaehtoisuuteen pohjautuvan massa-armeijan, joka täydentäisi maan pientä vakinaista armeijaa ja aluepuolustusjoukkoja. Värväyksessä käytettiin Kitchenerin kuvalla varustettua julistetta, ja vapaaehtoisia saatiin odotettua enemmän, pelkästään vuonna 1914 miljoona miestä ja sodan kahtena ensimmäisenä vuonna yhteensä yli kolme miljoonaa miestä.[1]
Kitchener johti sotaa aluksi lähes yksin ja rakensi alkuvaiheessa tiiviin yhteistyön Ranskan armeijan kanssa. Hän esitti, että brittien kannattaisi keskittää voimansa länsirintamalle, mutta suostui Winston Churchillin painostuksesta tukemaan helmikuussa 1915 Gallipolin operaatiota. Gallipolin katastrofi horjutti Kitchenerin mainetta taitavana strategina. Hänen vastuualueensa keveni kesällä 1915, kun armeijan huolto siirrettiin varusteluministeriön vasatuulle. Sisäiset riidat saivat hänet syksyllä 1915 harkitsemaan eroa, mutta saamansa keulakuva-aseman takia hän katsoi velvollisuudekseen jatkaa sotaministerinä.[1]
Kitchener lähti kesäkuussa 1916 virkamatkalle Venäjälle. Häntä ja hänen lähimpiä avustajiaan kuljettanut HMS Hampshire osui miinaan Orkneysaarten länsipuolella, ja suuri osa laivalla olleista sai surmansa, Kitchener heidän mukanaan.[1]
Pian Kitchenerin kuoleman jälkeen kanadalainen Berlin-niminen kaupunki otti Herbert Kitchenerin mukaan uudeksi nimekseen Kitchenerin. Nimi tuli käyttöön virallisesti 1. syyskuuta 1916.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
