Henki

Henki tarkoittaa ihmisen tai eläimen elämää, vanhoissa uskomuksissa myös yliluonnollista elämänvoimaa. Elävä ihminen on hengissä eli hänellä on henki. Joillakin eläimillä, kuten kissalla, on nykyaikaistenkin, tosin leikillisten uskomusten mukaan monta henkeä eli elämää. Filosofiassa hengen käsitteellä viitataan oletettuun aineettomaan substanssiin aineen vastakohtana.^[1] Kristinusko määrittelee vanhassa testamentissa hengen ilmaksi joka puhallettiin syntyessään ihmiselle suuhun. Jeesus kristinuskossa määritteli hengen "sanoiksi, jotka olen teille puhunut", eli kaikki se mikä ohjaa ruumista ajatuksina on kunkin ihmisen henkiolento.

Helene Schjerfbeck maalasi elämänsä mittaan paljon maalauksia, joissa hän kuvasi vanhentumista ja hengen vähittäistä irtaantumista ruumiista. Omakuvassa vuodelta 1945 hänestä on vanhentumisen myötä jäljellä ulkoisesti vain vähän.

Tämä artikkeli käsittelee henkeä elämänvoimana. Henkiä yliluonnollisina olentoina käsittelee artikkeli henkiolento.

Hugo Simbergin maalauksessa "Näky" (1895) kuvataan figuurimaisia muotoja ottavia ilmiöitä, mahdollisesti henkiä, jotka vaikuttaisivat toistavan kuvassa oikealla näkyvien ihmishahmojen liikehdintää. Ne saattavat myös liittyä esimerkiksi virvatuliin, joiden on uskottu suomalaisessa perinteessä liittyvän henkiolentoihin.

Henkinen ja hengellinen

Henkinen tarkoittaa yksilön omien tekojen arviointia ikään kuin ulkoapäin ja kykyä eettisiin kannanottoihin.^[2] Hengellinen viittaa lähinnä uskonnolliseen aineettomaan ja siihen suuntautuvaan toimintaan ja ajatteluun.

Muinaissuomalaisten elämänvoima

Henki tarkoitti muinaissuomalaisille ihmisen tai eläimen elämänvoimaa, jonka läsnäolo ilmeni muun muassa hengityksenä. Henki oli kuitenkin eri asia kuin sielu eli persoonallisuus. Henkensä menettänyt ihminen oli kuollut, kun taas sielunsa menettänyt saattoi jatkaa ruumiillista elämäänsä, tosin hyvin masentuneena, halvautuneena tai muuten vakavasti sairaana. Karanneen sielun saattoi tietäjä palauttaa ruumiiseen niin kauan, kuin ruumis oli hengissä. Sielu saattoi palata myös yksinään, ilman ruumista, jolloin kyseessä oli esimerkiksi kummitus tai suojelushaltija.^lähde?

Henki virtasi hengityksen mukana. Henkeä saatettiin suunnata esimerkiksi puhaltamalla. Puhallus oli eräs tapa taikoa. Merenkävijät puhalsivat nostaakseen tuulta. Tarinoissa puhallettiin esimerkiksi kyitä ilmestymään aseista, tai luotiin sopiva taistelukenttä vihollisen kohtaamiseen.^lähde?

Katso myös

• Pneuma
• Sielu
• Vitalismi
• Zeitgeist

Juan de Roelasin maalaus kuvastaa kristinuskon Pyhää Henkeä, joka laskeutuu kyyhkyn muodossa ihmisten keskuuteen. Noin vuodelta 1615.

Lähteet

1. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
2. Pihlanto, Pekka & Vanharanta, Hannu: Uhkaavatko kone ja eläin ihmisen asemaa? AskoKorpela.fi. Arkistoitu 26.5.2012.