Helsingin keskuspuisto

Helsingin keskuspuisto (ruots. Helsingfors centralpark) on Helsingin kaupungin suurin puisto ja kävijämääriltään Helsingin suosituin ulkoilualue. Se alkaa etelässä Töölönlahdelta keskeltä kantakaupunkia ja ulottuu pohjoiseen Haltialaan ja Vantaanjoelle, Helsingin pohjoisrajalle.^[1] Puisto on laajuudeltaan noin 700 hehtaaria^[2] (1 000, mikäli Haltialan pellot lasketaan mukaan) ja etelä-pohjoissuunnassa noin kymmenen kilometriä pitkä. Se edustaa hyvin etelärannikon rikasta ja vaihtelevaa luontoa.

Keskuspuistoa Laaksossa syyskuussa 2022.

Maunulan ulkoilumaja Keskuspuistossa joulukuussa 2016.

Keskuspuisto perustettiin vuonna 1914 osana arkkitehti Bertel Jungin puistosuunnitelmaa. 1930-luvulla tehdyn maakaupan myötä puisto laajeni vuonna 1934 Vantaanjokeen saakka.^[3]

Vakiintunut, arkikielinen käsitys ja hallinnollinen rajaus Keskuspuiston alueesta eroavat jossakin määrin toisistaan: esimerkiksi Haltialan/Vantaanjoen aluetta kutsutaan hallinnollisesti Helsinkipuistoksi. Olympiastadionin ympärillä sijaitseva Eläintarhan puistoalue lasketaan toisinaan Keskuspuiston osaksi, mutta suppeammassa merkityksessä Keskuspuiston katsotaan usein alkavan vasta Norden­skiöldin­kadun pohjoispuolelta. Toisaalta Lääkärinkadun pohjoispuolinen alue mielletään yleisesti ja esitetään kartoissa Keskuspuistona, vaikka se ei kuulu Keskuspuiston osayleiskaavaan ja alueelle on laadittu kiistoja herättäneitä rakennussuunnitelmia. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 24. elokuuta 2006, että Keskuspuistolle ei laadita uutta omaa osayleiskaavaa eikä aluetta pienennetä siitä rajauksesta, joka tehtiin vanhan Keskuspuiston osayleiskaavan korvanneessa Yleiskaavassa 2002. ^lähde?

Luonnonsuojelualueet ja eläimistö

Puiston pohjoisosassa on viisi luonnonsuojelualuetta: Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan puulajipuisto, Ruutinkosken rantalehto ja Vantaanjoentörmä. Muita arvokkaita luontokohteita ovat muun muassa Maunulan pähkinäpensaslehdot (luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi) sekä kaksi rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä puiston pohjoisosassa: kynäjalavaryhmä ja Kuninkaantammi. Lisäksi Keskuspuiston eteläreunassa, Lääkärinkadun pohjoispuolisella alueella on arvokas lehtometsä, jossa kasvaa erityisesti suojeltu lehtonata (Festuca gigantea).

Puiston alueella elää runsaasti nisäkkäitä; näitä ovat esimerkiksi mäyrä, kettu, metsäjänis, rusakko, lumikko ja piisami. 2010-luvusta lähtien on havaittu myös metsäkauriita.^[4] Linnuista vakioasukkaita ovat muun muassa palokärki, hippiäinen, närhi, tiaiset, rautiainen, lehtokerttu, satakieli, sirittäjä ja pikkusieppo.

Liikunta ja ulkoilu

Keskuspuiston kulkureittejä.

Keskuspuistoon tehdään vuosittain yli kaksi miljoonaa ulkoilukäyntiä.^[3] Puistossa on ulkoilureittejä noin sata kilometriä, joista osa on talvisin hiihtäjien käytössä latuina. Reitteihin kuuluu myös 16 kilometriä pitkä maastopyöräreitti, jota voivat käyttää myös muut ulkoilijat.^[3]

Varsinaisen Keskuspuiston poikki kulkee Nordenskiöldinkadun pohjoispuolella neljä liikenneväylää (Hakamäentie, Metsäläntie, Pirkkolantie ja Kehä I) sekä rantarata, mutta ulkoilureitit ylittävät tai alittavat ne kaikki eri tasossa. Vuonna 2013 avattiin Eläintarhan ja varsinaisen Keskuspuiston yhdistävä Auroran jalankulkusilta Nordenskiöldinkadun yli.^[5] Lisäksi runkolinja 560 alittaa Keskuspuiston Paloheinäntunnelissa Kuninkaantammen ja Paloheinän välillä.^[6]

Keskuspuiston eteläpäässä on Laakson ratsastusstadion. Vanhalla Ruskeasuolla Keskuspuiston laidassa sijaitsee Ruskeasuon ratsastushalli. Pirkkolan liikuntapuisto on myös osa Keskuspuistoa, ja siellä on suuri urheilukenttä, uimahalli ja palloiluhalleja.