Heikki Lounaja

Matti Heikki Lounaja (sukunimi vuoteen 1946 Lilja) (12. huhtikuuta 1912 Kiuruvesi – 19. helmikuuta 1987 Varkaus) oli suomalainen kirjailija.

Köyhiin oloihin syntynyt Lounaja kävi keskikoulun Kiuruvedellä ja sen jälkeen Rovaniemen metsäkoulun 1937–1939 ja valmistui metsäteknikoksi. Hän meni naimisiin Hilma Auerin kanssa 1938.

Talvisodassa Lounaja määrättiin vuoden 1939 itsenäisyyspäivänä taistelulähetiksi Sallan rintamalle ns. Sallan pataljoonaan. Menestyksellisistä taisteluista Sallan rintamalla komentaja kapteeni Väänänen kiitti miehiään urheudesta ja lisäsi vielä 11 sotilasta. joiden katsoi kunnostautuneen erityisesti. Yksi heistä oli Heikki Lounaja. Hänet ylennettiin alikersantiksi ja komennettiin tammikuussa 1940 reserviupseerikouluun. Talvisodan loppuvaiheessa Lounaja sai siirron joukkueenjohtajaksi Karjalan kannakselle. Hänet ylennettiin reservin vänrikiksi huhtikuussa 1940.

Lounaja palasi Sallan rintamalle jatkosodassa kesällä 1941. Hän haavoittui vaikeasti syyskuussa 1941, ja siihen loppui hänen sotansa.

Sotavuosien jälkeen Lounaja toimi Rauma-Raahen (myöhemmin Rauma-Repola) palveluksessa metsätyönjohtajana Oulaisissa ja 1947–1952 piiriesimiehenä Kajaanissa. Vuonna 1950 Lounaja tuli julkisuuteen esikoiskirjallaan Pitkin varsitietä ja seuraavina vuosina syntyivät Lounajan kolme ensimmäistä kirjaa ja hän tutustui myös kirjailija Ilmari Kiantoon ja Kajaanissa asuvaan metsänhoitaja, kirjailija ja taidemaalari H. Ahtelaan (Einar Reuter).

Vuosina 1953–1957 Lounaja asui Rovaniemellä ja toimi Metsähallituksen suonkuivaustehtävissä. Tämän jälkeen Lounaja asui perheineen muun muassa Oulussa, Haapajärvellä, Varpaisjärvellä, Iisalmessa ja Juuassa. Vuonna 1962 Lounajan vaimo kuoli ja hän meni seuraavana vuonna uudelleen naimisiin kieltenopettaja Irja Lukkarisen (s. 1916) kanssa.

Vuonna 1973 Lounaja jäi eläkkeelle ja alkoi suunnitella kolmiosaista 1800-luvun Kainuusta kertovaa teossarjaa. Tästä sarjasta toteutui vain ensimmäinen osa, joka ilmestyi nimellä Tervakansan laulu.

Heikki Lounajaa voidaan pitää ensimmäisenä kainuistina^lähde? – tähän ryhmään luettiin mukaan myöhemmin muun muassa Veikko Huovinen, Lauri Leskinen ja Marko Tapio.

Kirjat

• Pitkin varsiteitä : kuvaus Kainuun selkoselta 1930-luvulta. Otava 1950, 2. painos 1956
• Lautta ohittaa kylän : romaani. Otava 1951
• Maaton mies : novelleja ja jutelmia. Otava 1952
• Peittyneet jäljet : jotain Hildun Rikusta sekä niistä muistakin luhtalampelaisista. Otava 1954
• Kurjet palaavat : romaani. Otava 1955
• Jäätyneet tiet : romaani. Otava 1956
• Vihreän kullan maa : kertomus puun vaelluksesta metsästä mereen ; kuv. Teuvo-Pentti Pakkala. Otava 1961
• Tämä päivä : romaani. Otava 1962
• Peni, ystäväni : erämuistelmia. Otava 1966
• Tervakansan laulu : romaani suuren nälän vuosilta. Alea-kirja, Helsinki 1984
• Savottojen savut : kertomuksia Lapin, Peräpohjolan ja Kainuun savotoilta 1930–1950-luvuilta ; toimittanut Aimo Lounaja ; piirrokset Erkki Lilja. Myllylahti, Suomussalmi 2008

Palkinnot

• Kirjallisuuden valtionpalkinto 1952 (romaanista Lautta ohittaa kylän)

Lähteet

• Heikki Lounaja SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Kiuruveden kirjaston sivu Heikki Lounajasta^{[vanhentunut linkki]}

Kirjallisuutta

• Aimo Lounaja: Heikki Lounaja : viisikymmentäluvun kirjallinen komeetta : elämäkerta tukkilaisten, savottojen ja tervamiesten sekä Kainuun selkosten ja kansan kirjailijasta, 230 siv. Myllylahti, Suomussalmi 2004 ISBN 952-202-010-9
• Risto Pyykkö: Kirje Mäntyvaarasta. Lapin Kansa / Pohjolan Sanomat, 19. joulukuuta 2015, nro Viikonvaihde.

Aiheesta muualla

• Kirjasampo.fi: Heikki Lounaja